Arki uuden vauvan kanssa

Tämä postaus on toivepostaus. Meiltä on kysytty aika paljon kuulumisia vauvan suhteen. Jotenkin sitä ajattelee, ettei ihmisiä kiinnosta niin tavallinen höpötys, mutta onhan se muuttunut arki tavallaan aina kiinnostavaa. 

Arki muuttuu uuden vauvan myötä

Se on ilmiselvää, että arki muuttuu aina edes vähän uuden vauvan myötä. Perheeseen tulee yksi ihminen lisää, jolla on omat tarpeensa. Jotenkin kuitenkin otin tämän lapsen vastaan jo rutiinilla eikä alku enää takkuillutkaan. Muistan, että vielä kolmannen kohdalla ensihetket tuntuivat vaikeilta ja totuttelu erilaiseen arkeen oli haastavampaa.

Hän syntyi valmiiseen rutiiniin

Isona perheenä meillä ei oikein ollut mahdollisuuksia muuttaa rutiineja vauvan takia, vaan vauvan täytyi käytännössä sulautua meidän rutiineihin. Arki lakkaisi pyörimästä, jos muut lapset jäisivät kuin nalli kalliolle. Alusta asti vauva tuli siis mukana iltahommissa ja roikkui kainalossa, kun puuhasin iltaruokaa tai laittelin lapsia sänkyyn. Sen jälkeen luonnostaan pesin vauvan, vaihdoin vaipan ja kaivauduin hänen kanssaan sänkyyn imettämään.

Yöt sujuu hyvin

Tässä kuukauden iässä vauva on hyvin rutinoitunut. Hän aloittaa kahdeksalta säätämisen tissillä eli syö, lepää, syö, lepää.. Tämän päätteeksi tyyppi nukahtaa harsoa halaten ja nukkuu käytännössä aamuun saakka. Tämän ikäinen toki heräilee vielä syömään ja sanoisin, että tekee sen 2-5 tunnin välein. En enää muista yösyöttöjä, koska tungen tissin naamaan unissani. Iltaisin me katsotaan miehen kanssa useampi tunti telkkaria kaksin tai puuhataan muuta yhdessä. Aamulla herätän tuon pienen ihmisen klo 10-11 välillä, ettei yöunet veny liian pitkälle.

Arki on sujuvaa

Nukun melko hyvin ja sen vuoksi arki on sujuvaa. Paristi vauva on herännyt yöllä säätämään tissillä ja silloin olen huomannut päivän olevan heti haastavampi suorittaa. Muistan, että esikoinen oli huonoin nukkumaan ja hänen yöseikkailujensa kanssa meinasi mennä totaalisesti järki.

Millainen vauva meillä on?

Hän on pitkäpinnainen ja rauhallinen. Nälkäisenä alkaa availemaan suutaan ja hyörimään eikä itke juurikaan ruoan perään. Vain vaunulenkeillä hän vetää hernepurkin nenäänsä, jos sattuu heräämään nälkäisenä, joten olen joutunut imettämään oudoissa olosuhteissa jo useamman kerran. Ääniä poika ei säpsähtele ja uni maistuu pahimmassakin siskon uhmaraivarissa. Itse hän pitää ihmeellistä mörinää päivisin, mutta ei itke juuri koskaan. Hän on ensimmäinen lapsista, joka usein vain älähtää, mutta jättää siihen. Neuvolassa sanottiin, että tämä tyyppi on oikein jäntevä ja tarkkaavainen.

Sylihiiri

Hän on myös sylihiiri. Viihtyy isän sylissä parhaiten, koska siellä ei hämäänny maidon huumaavasta tuoksusta. Kovin kauaa ei viihdy lattialla, kun älähtää syliin tai alkaa mörisemään. Meillä on sellainen ajatus tämän neljännen kanssa, että yritetään vastata vauvan tarpeisiin lukemalla hänen elekieltään eikä odottamalla itkun alkamista. Ollaan myös päätetty, että hänen paikkansa on sylissä sekä lähellä, vaikka joskus pitääkin tilanteiden mukana laskea sitteriin tai vaunulenkillä vaunuihin.

Arki on siis tällaista vauvapainotteista. Isommat lapset leikkivät paljon keskenään ja me puuhaillaan vauvan kanssa siinä sivussa hommia. En koe, että elämä olisi yhtään raskasta, vaikka muiden kanssa se onkin alussa aina sitä ollut. Jotenkin on seesteinen olo ja homma menee rutiinilla jo. Jos jää jotain kysyttävää aiheesta, niin laittakaahan kommenttia!

SEURAA MYÖS INSTAGRAM @operaatioaiti