'”Älä tee, jos et osaa”

Tämän postauksen myötä päästään taas tilanteeseen, jossa vallitsee tietty ajatusmaailma. ”Älä tee mitään, mitä et osaa täysillä.” Nykymaailma on todella suorituskeskeinen paikka.

Yrittäminen on askel oppimiseen

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Yksi hienoimmista sanonnoista, jonka tiedän. Ihminen tarvitsee monissa asioissa harjoittelua, jotta saa uusia taitoja. Olisihan se ihan hassua, jos meistä jokainen osaisi kävellä itse ulos kohdusta samalla virkaten villasukkaa. Maailma osaa joskus olla painostava ja epäedullinen paikka uuden TAI jopa vanhan oppimiselle.

Aina ei osaa, vaikka yrittäisi

Niitä oppimiseen tarvittavia seikkoja kutsutaan ominaisuuksiksi. Jokainen ihminen oppii ensinnäkin omaa tahtiaan ja toisella menee enemmän aikaa oppimiseen kuin toisella. Sen lisäksi joku vain osaa enemmän esimerkiksi kieliä kuin toinen. Olisi älytöntä ajatella, että meidän kaikkien pitäisi tässäkin olla samanlaisia. Opiskelin aikanaan englantia (3lk), ruotsia (4lk) ja ranskaa (7lk) enkä silti ole vieläkään hyvä kielissä. Lausumiseni on tönkköä ja kielioppi tanssii omaa valssiaan.

Lukihäiriö vaikeuttaa kirjoittamista

Olen koko blogiurani saanut kuulla siitä, etten saisi kirjoittaa, koska ”en osaa” ja tekstini ovat täynnä virheitä. Muistan jo aloittaessani taistelleeni vastaan sitä ääntä pääni sisällä. Se huusi, ettei kukaan lukisi niin vaikeaa tekstiä, jota joskus suollan näppäimistölle. Lukihäiriöni ilmenee eräänlaisena sanojen hahmottamishäiriönä. En oikein ymmärrä vaikeimmissa sanoissa kirjainten sanajärjestystä tai tunnista sanontoja aina oikein. Myös typot menevät helposti ohi silmien, vaikka oikoluen vähintään kolme kertaa. Joudun usein turvautumaan googleen sanojen kanssa. Teksteissä esiintyvät pilkkuvirheet ovat taas vain omaa laiskuuttani, johon en viitsinyt panostaa tarpeeksi koulussa. Onko se sitten niin, etten saisi tehdä tätä, kun en taidoissani aivan 100%:n yllä? Onko tekeminen siitä kiinni, kuinka paljon ihminen osaa?

Pilkunviilaus seis!

Tämä ihmeellinen pilkunviilaus pitäisi lopettaa heti. Etenkin kielissä voi huomata, ettei monella ole rohkeutta harjoitella kieliä, koska virheitä rokotetaan naureskelulla. En vuosiin suostunut puhumaan englantia, koska olen kielissä hieman heikko, mutta enemmän vaivasi se naureskelu ympärillä. Maailma on nykyään todella monikulttuurinen ja kielet kukkii ympärillä, mutta opiskelu jää monella toiselle sijalle, koska ympärillä vaaditaan täydellisyyttä. Kieliäkään ei kukaan osaa kirjoista lukemalla, vaan usein kielten oppiminen vaatii rohkeutta käyttää niitä arjessa.

Mielipide vai taito?

Osaamisen määritelmä tuntuu kaiken lisäksi monessa asiassa olevan riippuvainen henkilön mielipiteestä. Osaako joku kirjoittaa on häilyvä kysymys, koska joku voi tykätä toisen tekstistä, kun taas joku pitää sitä huonona. Jos en pidä juomastani, onko kyse siitä, että joku teki juoman huonosti vai siitä, että se ei vain ole mieleeni? Sama koskee melkein pukeutumistakin. Tyyli on jokaiselle ihan oma asiansa eikä kaikki jaksa seurata esimerkiksi uusinta muotia. Tarkoittaako se tällöin, ettei ihminen osaa pukeutua, joten hänen ei kannata pukeutua ollenkaan? (Ei tietenkään!)

Onko sulla olemassa jokin asia, jota et esimerkiksi osaa aivan täysillä (tai haluat tehdä asiat omalla tavallasi) ja koet tästä ulkopuolisten vuoksi painetta? Oletko kohdannut asiassa naureskelua?

SEURAA MYÖS INSTAGRAM @operaatioaiti