Saan usein kuulla saman kysymyksen; miten jaksan ylläpitää blogia, kertoa elämästäni tai jakaa asioita? Omasta elämästään jakaminen aiheuttaa aina erilaisia tuntemuksia muissa ihmisissä. Osa samaistuu ja osa kiinnostuu keskustelemaan niistä aiheista yhdessä. Osa myös tulee kateelliseksi, vaikka en ymmärrä miksi ja osa siirtyy käyttämään energiansa toisen kyttäämiseen. Eniten tässä hommassa turhauttaakin stalkkaajat.
”Saan sanoa mitä vain, koska itsehän valitsit olla esillä.”
Nykyään tuntuu, ettei osa ihmisistä tunnista mielipiteen ilmaisun ja kritiikin eroa. Heitetään isoon ääneen kommenttia esimerkiksi toisen painosta ja perustellaan kyseinen teko oikeudella ilmaista mielipiteensä. Olen useammassa ryhmässä ylläpidossa ja yritän muistuttaa, että asioita voi ilmaista järkevästi. Asia saa aivan eri sävyn, kun kertoo toiselle, että ”mielestäni keltainen voisi olla tuota oranssia parempi vaihtoehto” kuin huutaessa ääneen ”oranssi tekee susta mammutin näköisen.” Olen huomannut, että toisen ulkonäköä on yleistä kommentoida rumalla tavalla ja kuvitella, ettei olisi olemassa kohteliaisuussääntöjä.
Eri mieltä saa olla
Eri mieltä saa aina olla ainakin omien juttujeni kanssa. En yritä haalia seuraajakuntaa, joka on aivan kaikessa samaa mieltä kuin minäkin. Haluan kuulla näkemyseroja ja eriäviä mielipiteitä kaiken jutustelun lomassa. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lähtee haukkumisen tai herjaamisen linjalle.
”Haukkuminen kuuluu someen”
Törmään joskus väittämään, että haukkuminen kuuluu someen ja siihen vain tyydytään, että haukkujia löytyy aina. Olen ehkä itsekin ”vain tyytynyt”, koska en näe järkeä kuluttaa energiaa jokaisen läskittelyn ja tyhmäksi haukkumisen kohdalla. Jotkut taistelut voi jättää sikseen ja vain todeta, että käytästapoja ei kaikilla ole. En usko, että puoletkaan somessa haukkuvista ihmisistä tekisivät samaa live-elämässä ja uskon kyllä vahvasti tällaisten herjaajien kohdalla kateuteen tai sisäiseen pahaan oloon.
Eniten hämmentää stalkkaajat
Se, mitä en ymmärrä yhtään on netin stalkkaajat. Ne ihmiset, joilta pieni pahanmielen leikki on karannut käsistä ja todellisuus päässyt hämärtymään. Moni vaikuttaja on kertonut avoimesti, kuinka stalkkaajat saattavan iskeä kiinni aivan yllättäen. Minähän olen jo saanut oman stalkkerini perääni, joka käytännössä vakoilee elämääni ihan livemaailmassa. Tämä ihminen kertoo auliisti palstoilla, koska liikutaan ulos kotoota, mikä on meidän koti-ikkuna ja milloin tehdään mitäkin. Tämä ihminen jakaa meidän asuinpaikkaamme netissä ääneen perustellen, että olen sen itse paljastanut ottamalla kuvia ikkunasta ulospäin. Jo tämä perustelu saa tajuamaan kuinka pahasti on hänellä mennyt todellisuudentaju.
Puhjottu rengas
Vuosi sitten joku puhkoi meidän renkaan. Auto oli jätetty edellisenä iltana parkkihalliin ehjän renkaan kera ja aamulla se löytyi täynnä veitseniskuja. Huvittavinta oli, että olin somessa puhunut avoimesti meidän lähtevän ajamaan Lappiin aamulla (tämä ennen koronaa). Tästähän nousi silloin iso haloo, että asetetaan lapset vaaraan ja meihin pitäisi takoa järkeä äkkiä, koska kuulemma ajomatka lasten kanssa olisi päätön. Lopulta joku vei asian pidemmälle ja yritti estää meidän lähdön omin pikku kätösin. Valitettavasti tekijää ei saatu kiinni, koska hallissa ei ole kameroita. Miten halliin sitten pääsee? Helposti vain odottamalla, että hallin nosto-ovi aukeaa.
Stalkkaajat eivät osaa lopettaa
Stalkkaajat eivät osaa lopettaa, vaan jatkavat loputtomiin. Sain tällöin suosituksen, ettei kannata vastailla palstoilla niille ihmisille mitään. Jos jonain päivänä haluan tehdä rikosilmoituksen, kannattaa olla provosoimatta. Tästä syystä en ole noin vuoteen ottanut osaa palstojen kommenttikenttiin, vaikka niin jaksetaan usein spekuloida. Käyn kyllä aina välillä tallentamassa materiaalia talteen, jos joskus joudun tekemään rikosilmoituksen.
Rikosilmoitus ei ole nolo asia
Rikosilmoituksen tekeminen ei ole noloa. Noloa on levittää ihmisestä valheita netissä, koska se rikkoo jo itsessään lakia. Noloa on myös kiusata ja haukkua. Haukkumisen voin vielä sivuuttaa, koska sitä vastaan taistelu on sen verran työlästä, että olen oppinut sulkemaan koko touhulle silmäni. Sitä en sivuuta, että olen kerännyt ylös palstoilta paljon meistä levitettyä valheellista tietoa. On vihjattu huumeidenkäyttäjäksi, on väitetty, että pimitän rahaa ja on paljastettu täysin tunnistettavalla nimellä kotini sijainti täsmällisesti. Tässä vaiheessa ei auta enää väittää, että keksin nämä kommentit, koska ne on hyvässä tallessa. Nyt enää arvon, että odotanko seuraavaa renkaanpuhkomista vai toiminko nyt. Haluan osoittaa tällä, että kaikkea ei tarvitse sietää.
Aiheena tämä oli astetta isompi ja niin sanotusti henkilökohtaisempi. Toivon, että nyt siellä ruudun takana mietitään, että kannattaako se valheiden levitys. Ikävää toki, että lisäksi haukutte esimerkiksi läskiksi, mutta kyllähän sitä ylipainoa löytyy. Menköön siis sen piikkiin, ettei kaikille opeteta käytöstapoja eikä suvaitsevaisuutta.
SEURAA MYÖS INSTAGRAM @OPERAATIOAITI
Kommentit (6)
Hei. Olen lukenut blogiani useasti ja monesti miettinyt kirjoittavani sinulle mutta nyt tuntuu että pakko kommentoida. Olen hämmentynyt jatkuvasti miten ilkeitä kommentteja saat. Jotenkin sairasta miten ihmiset ottaa hampaisiinsa jonkun ihan tuntemattoman ihmisen ja kommentoi jatkuvasti ilkeästi. Puhutaan paljon koulukiusaamisesta ym mutta tässä kyseessä suurilta osin aikuiset ihmiset. Lapset oppivat vanhemmiltaan ja kyllä selittää paljon miksi lapset ovat ilkeitä toisilleen kun vanhempien jutut tällä tasolla.
Tsemppiä sulle ja perheellesi. Ole jatkossakin rohkeasti oma itsesi.
Ja typerät kommentoijat.. miettikää oikeasti että kannattaisiko se oma pahaolo purkaa ihan jotenkin muuten. Ihmiset ovat erilaisia ja se on rikkaus eikä toisen tekemiset ole teiltä millään lailla pois. Jos kommentit ovat vain negatiivisia niin ehkä kannattaa vaan olla hiljaa..
Toi renkaiden puhkominen ja kaikki muu! Oon järkyttyny! Ei oo terveen ihmisen käytöstä!
Niinpä! :/
Tämä on asia jota en oikein tahdo ymmärtää. Juu on sananvapaus ja sitä rataa, mutta osalta ihmisisistä tuntuu katoavan ihan täysin käytöstavat somessa. En ymmärrä, että jos joku pitää blogia tai on muuten somessa esillä, kuinka se tuo toisille luvan haukkua ja parjata? Mielipiteen voi esittää asiallisesti, vaikka se olisi täysin päinvastainen. Enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi toisten ulkonäköä, vaatemakua tai sisustustyyliä pitää haukkua ja mollata. Kuten sanotaan, kauneus on katsojan silmässä, mutta tässäkin voisi käyttää järkeä ja jos ei ole hyvää sanottavaa, jättää sanomatta.
Juuri taannoin julkisuudesta tuttu henkilö lisäsi sometililleen päivityksen, jossa hänen puoliso oli. Sinne sitten joku kommentoi kivasti, että kuvaa enemmän itseäs, ei meitä sun puoliso kiinosta.
Lause rupes ärsyttämään mua ihan suunnattomasti, mikä oikeus kommentoijalla oli väittää, ettei ketään puoliso kiinosta? Kysyinkin kenen kaikkien puolesta oikein puhuu? Tästähän toki seurasi närkästymistä ja ärsyyntymistä kirjoittelijan osalta, asiallisesti kuitenkin totesin, että kannattaa huomioida kommentoidessa, ettei voi puhua koko maailman puolesta, jos vain olettaa ja arvelee, että kaikki muut on samaa mieltä.
Olipa hyvä esimerkki! Huomaan usein, että jotkut kirjottaa palstoilla ”kuka Operaatio Äitiä lukee”. Noh.. kuukausittain jopa 80 000 uniikkia lukijaa 😀 Eli en tiedä miksi moni, joka ei tykkää yleistää oman kokemuksensa 😀
Kiitos zempeistä ❤