Sielunkumppani

Mitä tarkoittaa sielunkumppani? Onko sellaisia vain sadussa? Voiko toisesta olla oikeasti varma?

Elämä oli tyhjää ja sitten sinä saavuit

Yllättävän moni on käynyt läpi rankan eron. Se tunne on läpitunkeva, kun seisot laukku kädessäsi ja astut viimeisen kerran ulos yhteisestä kodistanne. Miten voin koskaan löytää ketään, johon rakastua? Miten saada iho väreilemään toisen kosketuksesta? Miten uskaltautua riisuutumaan alasti ihmisen edessä, jonka kanssa tarina on vasta alussa? Onko täällä edes toista ihmistä minua varten? Kuljin sankassa sumussa ja mietin kuumeisesti teinkö oikean ratkaisun ja samalla ovi sulkeutui takanani kolahtaen. Putosin polvilleni ja itkin. Yhden tarinan loppu.

Ja sitten on uuden tarinan alku. Sinä saavuit sieltä sumusta. Sinä olit se ihminen, jota koko elämäni olin paperilla lojuvilla sanoilla kutsunut luokseni. Sielunkumppani – uskallan väittää. 

Toisen onni saa muut epäilemään

Kel onni on, se onnen kätkeköön. Sanonnassa on ihan perää. Olen huomannut, että onnellisuuden tuominen esille tulkitaan aina epävarmuutena. Jos pussailet julkisesti, vedetään heti ”noi vaan todistelee” leima perään. On käsittämätöntä, ettei tässä elämässä voi antaa onnen näkyä ilman, että joku sitä käy epäilemään. Rakkaudestakin saa puhua ääneen. Rakkaus on yksi tunteista ja tunteita täytyy saada näyttää.

Laastarisuhteeksi kutsuvat, mutta ei se minua hetkauta. Tätä tunnetta ei voi kukaan läpäistä, se on vahvana siellä mihin kellään muulla ei ole pääsyä. Ainut kenelle haluan todistella mitään, on se oma kumppani. Todistan, että olen tässä ja rakastan täysillä.

Onnellinenkin parisuhde tutisee joskus

Onnellisuus ei sulje pois vaikeita aikoja. Onnellisessa parisuhteessa saa olla vaikeeta. Joskus riidellään, joskus ollaan hiljaa. Joskus intiimillä puolella on hiljaista. Erilaisia aikakausia tulee vastaan jokaisen elämässä ja se heijastuu myös parisuhteeseen. Silloin on tärkeintä, että on turvallisessa luotettavassa suhteessa, jotta isoimmankin kriisin keskellä voi keskustella keinoista selviytyä. Luottamus on parisuhteen perusta.

Kun en luota itseeni, minä luotan sinuun. Sitä se tarkoittaa – yhdessä oleminen.

Sinä vaikutat minuun

Parisuhde on kahden ihmisen valssi. Toisen askeleet vaikuttaa toisen askeleisiin. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että viedään vuorotellen. Arjessa tulee vastaan paljon asioita, joihin voi reagoida valitsemallaan asenteella. Osaanko kävellä yli ärsytykseni ja heittäytyä vai jäänkö kiinni kehään, jossa heitän toisen virheet tiskirätillä naamaan?

Nauran tyhmälle vitsillesi, koska se oikeasti oli niin typerä, etten edes tajunnut sitä. Nauran sille, että kaadoit limutölkkisi varmaan jo sadannen kerran oppimatta mitään edellisistä kerroista. Heijastat oman hymysi minun kasvoilleni ja saat lämmön valtaamaan koko vartaloni. Hymyilen myös siksi, että näytät niin rakastuneelta.

Sielunkumppani voi yllättää

Olen huomannut, että moni suunnittelee etukäteen millaisen ihmisen haluaa rinnalleen. Kuvittelee, suunnittelee ja pohtii, mitä unelmien kumppanin pitäisi olla. Onkin sitten valtava yllätys, kun sielunkumppani kävelee vastaan nurkan takaa eikä täytä niitä kohtia listassa, joiden luulit merkitsevän eniten. Rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa, mutta ei myöskään hiustenväriä tai paidan merkkiä.

Ehkä et ollut se stereotyyppinen prinssi valkoisen hevosen selässä, jonka joskus kuvittelin. Satut olemaan se tyyppi, joka hurautti paikalle mustalla Volvollaan, rikkinäiset lenkkarit jalassa ja hiukset sojoittaen jokaiseen suuntaan. Ehkä et ollut se joka naisen unelma tiskirätti kädessä ja imuri toisessa. Satut olemaan se tyyppi, joka unohtaa joskus likaiset sukkansa lattialle tai pyyhkiä ruokatahran tasolta. Ei se mitään – olet mun sielunkumppani.

Entä, jos kaikki joskus loppuu?

Pahin pelkoni on ollut, että kaikki vain sammuu jonain päivänä. Sammuihan edellisessäkin suhteessa, vaikka oltiin naimisissa asti. Kaikki sammui oikeastaan siksi, että minä tajusin haluavani ulos suhteesta. Suhde ei tuntunut siltä, mitä olin aina halunnut, vaikka arki ihan hyvää ja toimivaa olikin. Meillä ei tainnut olla koskaan riitojakaan, mutta niin puuttui kipinäkin. Mitä, jos jonain aamuna ihminen vain nousee sängystä ja tajuaa haluavansa muuta. Koen joskus suurta tuskaa edellisen kumppanini puolesta. En ymmärrä, miten tuollaisen jälkeen voi koota itsensä.

Katselin ystävällisiä silmiäsi ja sinä katselit minua. Makasimme lähekkäin ja minä kysyin peloissani, että entä jos rakkaus jonain päivänä sammuisi meidänkin väliltämme. Entä, jos mekin vain etääntyisimme toisistamme ja päätyisimme lopulta erillemme niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sinä hymyilit hetken ja vastasit lempeällä äänelläsi: ”Jokaikinen ilta ennen nukahtamistasi ja jokaikinen aamu herätessäsi, haluan antaa sinulle uuden syyn rakastua minuun yhä uudestaan.”

Tässä edelleen

Jos olisimme eronneet, joka kerta, kun joku ulkopuolinen olisi ehdottanut.. olisimme eronneet lukuisia kertoja. Silloin, kun joku väitti suhdetta laastarisuhteeksi. Silloin, kun kasa kalkkiksia käski nuoren pojan juosta kovaa toiseen suuntaan. Olisimme eronneet, kun joku väitti riitojen kertovan toimimattomasta suhteesta tai näkyvän onnellisuuden epävarmuudesta. Olisimme eronneet, kun joku sanoi meitä epäaidoiksi tai silloin, kun tuntematon ”osasi” kertoa, ettei meillä ole mitään yhteistä. Sellainen hassu fakta tähän väliin, että kaikki muu on sivuseikkoja, koska tärkein yhdistävä tekijä on rakkaus toista kohtaan. Meillä se on sitä, että nukkuu toisen ihoa vasten yöllä. Sitä, että voi soittaa kesken vaikean hetken ja toinen on läsnä toiselle. Se on sitä, että heittäytyy, antaa joka aamu pusun ja halaa silloinkin, kun toinen on ollut pölhö.

Suljen silmät, kuvittelen et lennän

Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä.

Kannatti antaa mennä. Tän parempaa en elämääni osannut toivoa ❤ (kirjoituksen lainaukset on suhteen alussa kirjoitetusta postauksesta)

seuraa myös instagramissa @operaatioaiti ja @operationpapa