Viikonloppureissu ulkomaille turhaa?

Maailmassa on monta asiaa, joita voisimme kuvailla sanalla ”turhaa”. Toiselle turha on toiselle raikas tuulahdus arjen keskellä. Mutta kannattaako oikeasti lähteä viikonlopuksi reissuun?

Ei koskaan kaksin

Lähdettiin tähän suhteeseen tilanteesta, jossa meidän kanssa yhteisen kodin jakoi jo yksi lapsi – esikoiseni. Periaatteessa alusta asti ollaan oltu perhe eikä vain me kaksi rakastavaista. Sitten niitä lapsia onkin putkahdellut kuin sieniä sateella. Jokainen lapsi on ollut erittäin tervetullut, mutta kyllä yhteinen aika on jäänyt hieman vähiin. Ennen pandemiaa käytiin kerran viikossa treffeillä ja lapset olivat hoidossa, mutta nekin treffit kestivät usein vain muutaman tunnin kerrallaan. Yhteisiä reissuja ei ollut juurikaan.

Elämää aran lapsen kanssa

Yökyläjutut eivät ole tulleet kovin ajankohtaiseksi kolmannen lapsen kanssa, koska hän on todella arka. Sillä tapaa arka, että pienetkin liukumäet pelottavat, uudet ihmiset ujostuttavat ja vanhempien kanssa elämä on vähemmän hurjaa. Muut lapsista ovat käyneet hoidossa paljon sekä myös siellä yökylässä. Itseasiassa esikoinen oli mummilassa yökylässä ensimmäisen kerran 4 kuukauden ikäisenä. Lapsen persoona saattaa määrittää valmiudet yökyläilyyn ja tästä syystä meidän kolmonen oli mummilassa yön yli hoidossa ensimmäisen kerran vasta 3,5-vuotiaana. Joku voi olla sitä mieltä, että jättäkää vain ja kyllä lapsi tottuu. En kuitenkaan halua painostaa lasta liikaa, vaan edetään ihan jokaisen omassa tahdissa. Nyt on ensimmäistä kertaa tilanne, kun hän on rohkaistunut ja pärjää hyvin hoidossakin. Kiitos päiväkodille 💗

Ulkomaille kaksin?

Tänä keväänä syntyi ajatus siitä, että lähdettäisiin kaksin ulkomaille. Ei meillä ainakaan liikaa ole sitä yhteistä aikaa ollut. Ensin suunniteltiin viikonloppureissua koko perhe, mutta edes sen suunnittelu kaikkine miljoonine vessareissuineen rupesi tuntumaan ahdistavalta. Kotimaanmatkailu sujuu lasten kanssa kuin vettä vain eikä lapsia haittaa lyhyempikään reissu tai autossa istuminen viikonlopun takia. Kun siihen yhdistää lentämisen, matkalaukkujen odottamisen, kuljetukset perille ja aikaisen lähdön… ei viikonloppumatka ulkomaille korreloi lasten sietokyvyn kanssa. Puhumattakaan siitä, että kivaa ehtii olla vain hetken ja sitten sama sirkus alkaa alusta. Kyllä tämänkin saisi toimimaan, mutta juuri nyt en vain itse jaksa.

No, kaksinhan me emme kuitenkaan reissuun lähde, koska en pysty millään olemaan imettämättä niin pitkän aikaa tällä maitomäärällä ja yhden hotelliyön kokemuksella voin kertoa, ettei pumppu aja samaa asiaa kuin vauva. En myöskään ole valmis jättämään kokonaiseksi viikonlopuksi vauvaa hoitoon, joka ei pandemian takia ole ollut hoidossa edes muutamaa tuntia. Saamme mukaamme siis suloisen kolmannen pyörän.

Vauva mukana, reissu pilalla?

Mikäs reissu se sitten on, jos kerran yksi lapsista on mukana? Suurperheiden vanhemmat varmasti allekirjoittavat seuraavan ajatuksen; reissu yhden lapsen kanssa on sama kuin matkustaisi ilman yhtäkään. Muutenkin vauvan kanssa reissaaminen on aivan super helppoa eikä meidän tyyppi vielä kävele, joten näen reissun vain suurena mahdollisuutena. Lapsen persoona vaikuttaa tähänkin asiaan paljon, koska toisilla lapsilla voi olla vaikeuksia sopeutua tai kestää rytmin muutoksia.

Neljännen lapsen kohdalla laitoin kaiken ”pipariksi” ihan tarkoituksella. Totutin hänet nukkumaan huoneeseen, jossa ei ole verhoja ja annoin hänen määrittää päiväuniensa ajankohdan. En halunnut rutinoitua vauvaa, jonka kanssa arki ei venyisi muutoksiin. Pelasin hieman riskillä, koska kaikkien lasten kanssa tämä ei onnistukaan niin helposti. Kannatti kuitenkin ottaa riski, koska nyt meillä on vauva, joka nukkuu jopa uima-altaassa ja sopeutuu hotellihuoneeseen, mistä sattuu puuttumaan verhot. Silti hän nukahtaa lähes joka ilta mutkattomasti unille 19-20 välillä ja herää aamulla 08-09 välillä. Elämä hänen kanssaan on syntisen helppoa.

Lapsiparat jäävät ilman reissua!

Turhaa huolta ilmassa! Eivät lapset suinkaan jää ilman kokemusta, koska he saavat eksklusiivisen viikonlopun isovanhempiensa kanssa. Arki on aina arkea ja täynnä nopeita kohtaamisia, mutta pidennetty viikonloppu täynnä mummeja ja isoäitejä kuulostaa lasten korviin luksukselta. Meillä kummallakin on melko nuoret vanhemmat, jotka ovat vielä vahvasti kiinni työmaailmassa, jolloin tällaiset viikonloppureissut eivät ole aina niin helposti järkättävissä. Lapset ovat jo aivan innoissaan tulevasta, vaikka pienempää neitokaista hieman jo jännittääkin etukäteen. Oma lapsuuteni oli täynnä pitkiäkin reissuja mummini luona ja nämä muistot elävät syvällä sielussa saakka. Mikään ulkoinen asia ei koskaan voita sitä aikaa, jonka pääsee viettämään itselleen rakkaan ihmisen kanssa.

Vain viikonloppu reissussa

Vain viikonloppu on meille ennemmin JOPA viikonloppu. Se on huikea mahdollisuus sille, ettei joku valita kävelymatkan pituudesta, nyi housunlahkeesta tai ole jatkuvasti eri mieltä valinnoista, joita tehdään. Niin paljon kuin lapsiani rakastankin, rakastan myös hiljaisuutta ja rauhaa sekä aikuisten pitkiä keskusteluja. Meidän nuorimmainen on sopivan hiljaista sorttia toistaiseksi ja tyytyy olemaan kuunteleva korva keskusteluissa. Hän nauttii ihmisten seurassa olemisesta tekemättä itsestään valtavaa haloota, joten reissuseurana hän tulee varmasti olemaan huippu ainakin toistaiseksi.

Emme aio tällä kertaa lähteä suunnitelmalliselle kulttuurimatkalle, koska museoissa notkuminen voisi kuitenkin mennä yli pienen herran sietokyvyn. Emme myöskään lähde makaamaan uimarannalle tai shoppailemaan luksusta. Lähdemme reissuun kohteeseen, joka on tällä kertaa etenkin kumppanilleni tärkeä, mutta antaa myös mulle jotakin. Lähdetään ilman liian tarkkaa suunnitelmaa ja elämään jonkin kauniin ympäröimänä.

Matkustaminen on kokonaisuus

Matkustaminen on kokonaisuutena jo kokemuksensa. Siihen kuuluu nuhjuiset leivät lentokentällä, pitkät lentomatkat ja laukkujen odottaminen loman jälkeen ihmismassassa. Lomaan kuuluu vetolaukkujen ääni, uuden maan jännittävä tuoksu ja ne hetket, kun kaadut kaikkesi antaneena sänkyyn. Loma on aikaiset herätykset, korvat lukossa koneen noustessa ja hermostunut lapsi lennon loppupuolella. Mä olen sellainen, että elän aivan kaikesta ympärillä ja nautin myös niistä ”nurjista” puolista, koska ne ovat osa sitä kokemusta. Ollaan tässä asiassa samanlaisia ja hypetetään etukäteen jo pelkkää lentomatkaakin.

Kohde on toivottavasti lämmin, mutta sateenkin yllättäessä tarjoaa paljon. Siellä on jotain tuttua ja turvallista, mutta en koskaan ole siellä aiemmin käynyt. Joko arvaat, minne mennään?

SEURAA MYÖS INSTAGRAM @operaatioaiti