Lapset ja älylaitteet

”Miksi ruutua pitää tuijottaa jo pienestä pitäen?” ”Kyllä pelaaminen pilaa lapset!” Älylaitteet on vahvasti läsnä keskustelussa, kun puhutaan lapsista ja arjesta. 

Meillä on kaksi tablettia

Meillä on lapsilla käytössä kaksi tablettia. Älylaitteet ovat osa meidän arkea, mutta rajatusti. Näissä tableteissa ei ole sim-korttia, ei jatkuvaa nettiyhteyttä eikä kaikkea saatavilla, vaan niihin on ladattu huolellisesti valittu kattaus erilaisia pelejä ja sovelluksia. Olen tutkinut paljon sovelluksia ja tarjontaa, jota lapsille on.

Älylaitteet osana lapsen arkea

Tarvitseeko lapsi älylaitteita? Ei. Onko niitä pakko ottaa käyttöön? Ei. Miksi antaa lapsen käyttää älylaitteita? Miksi ei? Jokainen perhe tekee omat päätöksensä sen suhteen, että saako lapsi pelata pelikoneilla, käyttää tablettia tai katsoa joskus ohjelmia. Ihmisillä on erilaisia tottumuksia ja käytäntöjä asian suhteen eikä ole yhtä oikeaa ratkaisua. Mielestäni tärkeintä on se, että päätöksen tekee vanhempi, joka huolehtii riittävistä rajoista ja ohjeistuksesta eikä asiasta päätä lapsi itse. Kaikkea ei voi esimerkiksi saada vain sillä verukkeella, että ”kavereillakin on”. Muistan aikanaan esikoisen siirtyessä ensimmäiselle luokalle, että eräs vanhemmista vetosi, ettei vanhemmat hankkisi lapsilleen puhelimia, koska hän ei aikonut, mutta ei halunnut lapselleen haastavaa tilannetta. Vetoomus oli mielestäni erikoinen, koska ajattelen vanhemman olevan se, joka päättää näistä asioista ja seisoo päätöksen takana.

Ruudun tuijottaminen vie lapsilta kaiken ajan

Viekö? Ei vie, jos ruudulle asetetaan rajat. Se, että toisessa perheessä saa pelata, ei tarkoita ruuturiippuvaista lapsilaumaa, joka ei osaisi tehdä muuta. Meillä lapset ulkoilevat, liikkuvat, piirtävät, pelaavat lautapelejä ja myös rakastavat Switchillä Minecraftin pelaamista tai tabletilla pelailua. Ei ole olemassa kahta ääripäätä, jotka sulkevat toisensa pois. Lapselle voi opettaa, että asiat voivat kulkea balanssissa keskenään. Meillä rajataan peliaikaa ja pakotetaan lapset pelaamisen jälkeen ulkoilemaan. Kukaan lapsista ei norkoile ulkona ”tylsää” -asenteella, vaan juoksee, leikkii ja keksii luovaa tekemistä luonnossa.

Onko pelaamisesta tai älylaitteista muka hyötyä?

Vähän rohkeasti nyt väitän, että nykyajan lapset oppivat nopeammin asioita. Olen hämmästynyt siitä, että niin moni oppii esimerkiksi lukemaan paljon ennen kouluikää. Myös lasten kielitaito on parantunut paljon. Uskallan väittää, että pelaamisella on tähän oma vaikutuksensa.

Esimerkiksi meidän vanhempi tyttö oppi lukemaan 5-vuotiaana sujuvasti ilman, että asiaa edes harjoiteltiin yhdessä. Hän oli jo vuoden verran pelaillut eskari- ja ekaluokkapeliä tabletilla. Sen on täytynyt vaikuttaa jotenkin oppimiseen. Nuorempi tytöistä oppi taas kirjoittamisen alkeet jo 4-vuotiaana ja hänkin on samoja pelejä pelaillut. Esikoinen on nyt 4.-luokalla ja puhuu sujuvasti suomea sekä ranskaa ja osaa englantiakin niin hyvin, että ollaan siirrytty vanhempien salakielessä ruotsiin. Englantia hän on opiskellut vasta puoli vuotta, mutta pelien kautta pidempään.

Uskon, että pelaaminen kehittää tietynlaista älykkyyttä, koska siihen liittyy paljon esimerkiksi ongelmanratkaisua, päättelyä ja tiedonetsintää. Meidän ekaluokkalainen neiti aloitti Minecraftin pelaamisen itsenäisesti (meistä ei kumpikaan vanhemmista osaa pelata) ja opiskeli aihetta ranskankielisistä youtube-videoista sekä Minecraft-lehdistä. Nykyään hän rakentaa kaikenlaisia portteja toisiin ulottuvuuksiin ja on oppinut kaiken täysin itsenäisesti. Into pelaamista kohtaan on opettanut hänelle sen, että etsimällä ja opiskelemalla asioita, voi saavuttaa sitten uusia ulottuvuuksia.

Nykyajan pelit ja ohjelmat sisältävät myös paljon tunneälykkyyttä kasvattavia asioita. Huomaan, että lapset oppivat paljon tunteidenkäsittelyä, empatiaa ja tilannetajua ohjelmien avulla. Elokuvan edessä istuminen ei ole mitään aivotonta hommaa, vaan niistä oppii lopulta paljon. Vanhempi tytöistä on esimerkiksi Pipsa Possua katsoessaan monesti pysähtynyt aiheiden äärelle ja osannut kertoa eteenpäin, ettei ole kovin reilua, miten isäpossua ohjelmassa joskus kohdellaan.

Jo 2-vuotias tabletilla?

Meidän 2-vuotias osaa käyttää tablettia myös. Otin sen käyttöön, koska hänellä oli erittäin huono keskittymiskyky ja vaikeus istua aloillaan. En yhdistä tablettia muihin oppimistilanteisiin eli esimerkiksi ruokapöydässä sitä ei meillä katsota. Tablettia katsotaan sohvalla ja uskokaa tai älkää hänen jaksamisensa istua paikallaan myös muualla ilman sitä tablettia on parantunut. Hän ei enää poistu pöydästä, vaan keskittyy ruokailuun (ilman älylaitetta!). Idean tabletin käytöstä sain lääkäriltä, joka ehdotti, että lastenohjelmat voisivat auttaa puheenkehityksessä. Nyt sanoja on alkanut hiljalleen tulemaan pitkän mykän kauden päätteeksi ja moni sanoista on tabletilta tuttuja.

Siitä olen kyllä hämmästynyt, miten vähällä lapset oppivat älylaitteiden käytön. Meidän 2-vuotias osaa esimerkiksi avata tabletin verhon, laittaa wifin päälle, etsiä sovelluksista lasten arenan ja  valita sieltä monista ohjelmista aina ne muutamat lempparit (ryhmä hau, barbapapa ja isot koneet). Joskus mietin, että omista lapsista kasvaa parempi laitteiden kanssa kuin musta koskaan 😂

Älylaitteet, hyvä vai paha?

Tiedän, että ihmiset jakautuvat tässä tosi eri leireihin. Joku ei voi yhtään ymmärtää, miksi pitäisi pelata. Ei pelata pidäkään, vaan se on mielestäni mahdollisuus johonkin erilaiseen oppimisympäristöön. Joku ei yhtään ymmärrä, miksi kieltää pelaaminen kokonaan. Jokaisella perheellä on kuitenkin oikeus rajata pois elämästään asioita, joita ei sinne halua.

Haluan silti painottaa, että esimerkiksi peliongelmat eivät synny itsestään. Vanhemman on hyvä alusta saakka vetää selkeät rajat pelaamisen suhteen. Onko se sitten tietty määrä viikossa vai esimerkiksi pelaamisen jälkeen sovittu ulkoilu tai liikunta, sen päättää jokainen itse. On hyvä muistaa, että lapsi ei osaa määrittää rajoja itse ja rajat kannattaa aina vetää. Lapsi ei ehkä ole samaa mieltä lopettamisen kanssa, mutta aina ei tarvitse olla lapsen kaveri, vaan se joka vetää ne rajat lapselle. Se, että lapsi kiukuttelee peliajan loppumisesta, ei ole vielä peliongelma, vaan ainoastaan tarkoittaa sitä, että lapsella on ollut hauskaa. Haluan myös kannustaa siihen, että lasten liikkumista lisättäisiin (edes luonnossa), mutta se onkin ihan uusi aiheensa eikä lopulta sekään mulle kuulu, miten muut toimivat 😁

Seuraavassa postauksessa jaan hyviä sovellusvinkkejä lapsen tablettiin ja muutaman pelin, jotka olen kokenut sopivaksi. Mitä mieltä olet aiheesta? Kirjoita rohkeasti mielipiteesi, vaikka olisit täysin eri mieltä!!

Seuraa myös @operaatioaiti instagramissa!!