Perheellämme on alkanut tänä kesänä pyöräilykausi, kun vihdoin saimme ostettua miehelleni pyörän, kunnostettua omani ja hankittua lapsille pyöräistuimet. Hankimme miehelleni sähköpyörän, joka on osoittautunut vallan oivalliseksi ostokseksi. Mökkimme on sopivan ajomatkan päässä kotoa ja tuota väliä tulee taitettua useina. Nyt ei istahdesta ratin taakse, vaan polkaistaan mökiltä kotiinkin postinhakureissuun pyörällä. Ensimmäinen ajatus yhteisillä pyöräreissuilla oli, että nyt aletaan säästää, jotta saadaan ostetuksi minullekin oma sähköpyörä. Heti sen jälkeen toinen ajatus oli, että mihin hitsiin saisi avaimet, puhelimen ja rahakukkaron pyöräreissujen ajaksi! Reppu tuntuu isolta ja hiostavalta etenkin tällaisena helteisenä kesänä. 90-luvun traumatisoimana vyölaukku ei tullut ensimmäisenä mieleen. Kunnes näin ompeluhaasteen, jossa piti inspiroitua kansallispuvusta ja ommella jotain! No mutta kansallispuvuntasku! Siinä on oiva malli, muoto ja koko tarvittavien asioiden mukana pitämiseen. Se on kuin vyölaukku, mutta se ei ainakaan näytä 90-luvun kauhistukselta!

Nahkapaperin ja kierrätetyn nahkan yhdistelmä on juuri sopiva tähän kassiin.

Mallia vyölaukkuun otin äitini Etelä-Savon kansallispuvun taskusta. Kansallispukuviba näkyy vyölaukun muodossa ja etukappaleen kaitaleissa, joita on kolme. Siihen kansallispukumaisuus ehkä sitten jääkin. Vaaleanharmaat osat laukusta ovat paperinahkaa, mustat osat mummini vanhasta nahkatakista talteen otettua nahkaa. Vuorin isompaan taskuun tein Lapuan Kankureiden pellavapalasta, joka löytyi tilkkulaatikostani. Olisin halunnut isompaan taskuun vetoketjun, mutta kun ei löytynyt sopivaa ja valmista oli saatava heti, tyydyin tarranauhaan. Tämä oli ehkä ihan hyvä ratkaisu, vetoketju olisi voinut olla kinkkisempi jäykän paperinahkan kanssa. Edessä oleva pikkutasku on juuri sopiva kännykälle. Kännykän saa siitä tarvittaessa nopeasti esiin. Tarranauhan alle saa säilöön pienemmät avaimet ja kolikot.

Vaikka karsastan tarranauhan käyttöä, taitaa se tähän kassiin sopia kuitenkin oikein hyvin.

Mummini vanhan vyön solki on yksiä lemppariyksityiskohtiani.

Laukun takaosan tein nahkatakista. Vyönripustukseen ompelin nahkapaperikaitaleet. Siihen voi pujottaa haluamansa nauhan. Tällä kertaa pujotin mummini vanhan vyön. Siispä laukku on aikamoista sillisalaattia uutta ja vanhaa, perinteistä ja modernia, mutta kokonaisuus on aika kiva ja hillitty. Uutta ja modernia materiaalia tässä laukussa oli nahkapaperi sekä tarranauha, vanhaa nahkaosat ja vyö, perinteisyydestä pitää huolen vuorin pellava kansanomaisella kuviollaan.

Vyölaukku vyötäisille ja menoksi!

Vyölaukku, tuo 90-luvun kauhistus. Kansallispuvuntasku, termi, jota olen tottunut käyttämään imetyksenjälkeisistä rinnoistani. Mutta yhdessä sopivien materiaalien kanssa nämä ovat juuri sopiva yhdistelmä.

Ihanaa viikkoa!

Anni