Yksi päivä mieheni heitti minulle läjän vanhoja kauluspaitoja ja tokaisi, ettei käytä niitä enää. Katsoin läjää hetkisen, palautin naisellisella määrätietoisuudella pari kauluspaitaa takaisin kaappiin ja sitten jäin katsomaan jäljelle jääneitä hyväkuntoisia paitoja. Harmaa-valkoraidallinen puhutti jo kankaallaan. Tätä en lähtisi edes myymään kirpparilla, tämän pitäisi itse. Olin juuri törmännyt instagramissa ihanaan Linnea Larssonin Go Recreate-tiliin. Tilillään Larsson esittelee erilaisia vanhoista vaatteista uudistettuja vaatteita, häneltä itse asiassa on tulossa kirja suomennettunakin nimeltään Paidasta pöksyt. Larssonin työt inspiroivat minut silpomaan tämän paidan minulle paidaksi.

Kaavan jälleen kerran kuosittelin oman peruskaavani pohjalta. Ihan simppeli hihaton paita rintamuotolaskoksella. Kauluspaidan takakappaleesta tuli minun paitani etukappale. Purin kauluspaidan etukappaleilta rintataskut pois ja tein etukappaleista omaan paitaani takakappaleet. Ihanat, hellivät helteet ovat haalineet päälleni ilmavia vaatteita, joten innostuin tekemään paitaan lepattavan takaosan. Irralliset kappaleet menevät n. 5 senttiä toistensa päälle, alaselkä pilkottaa pikkaisen ja tuuli pääse ihanasti tuulemaan selkään, juuri täydellinen hellepaita. Koska halusin, että paitaa voi käyttää myös töissä, ompelin yläreunasta kappaleet toisiinsa kiinni, ei pääse rintaliivit sieltä sitten vilkkumaan. Rennompana rantapaitana kappaleet olisivat saaneet olla auki ylös asti, silloin kun ei ole niin väliksi, jos selkää vilahtaa enemmänkin, mutta ehkä toteutan myöhemmin sellaisen.

Päätimme yksi aamu lähteä pienelle kaupunkiretkelle. Juuri toivuttuani kahden viikon migreenistä tajusin, etten voisi lähteä päähineettä. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään sopivaa hattua ja ainoa tapa pitää pitkiä hiuksia helteellä on nuttura, jota taas ei saa hattuihin tungetuksi. Viisi minuuttia ennen (aiottua) lähtöaikaa nostin vielä ompelukoneen lattialle, leikkasin kauluspaidasta hihat irti, laitoin ne oikeat puolet vastakkain ja surautin reunat toisiinsa ja hihat pitkäksi tuubiksi. Tämän muutaman minuutin tuubin kietaisin pääni ympäri solmulle. Hihan kalvosimet ihanasti pirskottavat solmusta ulos. Aivan huippu ja juuri sopivan kokoinen päähuivi.

Yhdestä kauluspaidasta ei jäänyt paljoa jäljelle, kaulukset, olkapäät, taskut ja paljon valkoisia nappeja. Napit toki otan talteen itselleni jatkoa varten. Kaulukset taitavat päätyä tekstiilikierrätykseen, vaikka varmasti niistäkin voisi keksiä jotain. Tämä työ oli ihanaa tehdä, sain kierrätyskiksejä ja työn tuloksena on ihan ihana hellepaita!

Nautitaan kesästä, vaikka vähän ukkostaakin!

Anni