sormustin - Banneri

Olen kranssi-ihminen. Etenkin näin syksyllä alkaa kranssittaa, alati lähestyvä joulu (kyllä, odotan jo joulua) ei varsinaisesti pienennä kranssihimoa. Kranssit ovat siitä ihania, että niitä voi tehdä melkeinpä mistä vain aineksista, vain oma mielikuvitus on rajana. Viime viikkoina kransseja on syntynyt useita ja ajattelin teillekin vinkkailla, mistä kaikesta kransseja voi tehdä.

Helpointa on alkaa tehdä kranssia valmiin kranssipohjan päälle. Piilotin styrokspohjan kieputtamalla Katian Love wool -lankaa sen ympärille. Harmaa fanttilanka toi mukavaa särmää kranssiin. Langasta tehty rusetti, sen alla olevat kulkuset sekä päällä oleva lintunen tekee kranssista talvisemman, mutta silti kranssi on melko hillitty eikä huuda joulupukkilauluja. Tämän kranssin tein Mikkelin uuteen käsityöliikkeeseen, Iloiseen lankaan.

Hyvin samankaltainen mutta kuitenkin omanlaisensa kranssi syntyi päällystämällä styrokskranssipohja pellavakuidulla. Kuitu mukavasti tarttui toisiinsa kiinni ja pohjustus oli nopea tehdä. Paksumpi pellavanaru kehystää kranssia, ohuemmasta tummansinisestä pellavanarusta syntyi mukava koriste vanhan lusikan sekä linnun kera. Pellavanarut ovat kotoisin Raijan Aitasta.

Viikko sitten oli Mikkelin Kenkäverossa Käsityöyökerho ja siellä Neiti Neilikan kranssityöpaja. Kranssi tehtiin rautalangasta tehdyn pohjan ympärille. Pohjan päälle kieputettu villalanka toi mukavaa pehmeyttä kranssiin. Kranssiin kiinnitetyt limoniumin kukat sekä anikset tekevät kranssista paitsi nätin myös huumaavan tuoksuisen.

Kranssityöpajaa seuraavana päivänä tein heti toisen. Olin mökillä, joten ainekset löytyivät pihapiiristä. Kranssipohjan kierrätin kesän seppeleestä, harmaa villalanka toimi sopivana pohjanpäällysteenä. Sammalet, mustikanvarvut sekä kukkapenkin kukat muodostivat ihanan raikkaan ja syksyisen kranssin.

Samalla idealla valmistui vielä yksi kranssi. Mieheni harrastaa metsästystä ja nyt olen yrittänyt minäkin päästä metsästyssaaliista hyötymään muutenkin kuin syömällä – olen pyytänyt höyheniä talteen. Akkateeren höyhenet pääsivät pellavakuidulla päällystettyyn kranssiin puuhelmien sekä kanelitankojen kanssa. Olen tähän asti ollut hieman pöpökammoinen höyhenien suhteen, mutta nyt rohkenin ottamaan höyhenet talteen. Laitan ne pussissa pariksi viikoksi pakastimeen ja sen jälkeen pesen saippualla (tosin nämä höyhenet saivat vain pakastinkäsittelyn, en malttanut odottaa höyhenten pesunjälkeistä kuivausta, kun halusin saada kranssini jo valmiiksi).

Vaikka jokainen esittelemäni kranssi on tehty eri tavoin, tuntuu, että nyt pääsen vasta vauhtiin! Kransseja voisi tehdä ihan mistä vain, kierrätysmateriaaleista, paperista, kukista, kivistä, kävyistä – lista on loputon! Ongelmaksi taitaa muodostua vain se, mihin saan esille kaikki nämä kranssit!

Tässä vielä linkit vanhempiin tekemiini kransseihin, niistä voi saada vielä lisää ideoita:

Kranssi eukalyptuksen oksista, huovutetuista palloista ja kulkusista

Talvinen lankakranssi

Sanomalehdestä tehtyyn kranssipohjaan tehty pellava-käpy-kranssi

Kranssi säkkikankaasta ja kuivatuista kukista

Kranssi koivunoksasta ja joulu-tekstistä

Ihania syyspäiviä!

Anni

Kommentit (8)

Kauniita kransseja. Itse olen aikoihin tehnyt enää kun tuntuu, että niitä on ihan liikaa, eikä kaikkia ehdi millään laittaa oveen.

Ihania! Minä olen täällä kans miettinyt, että millaisen kranssin tekisin ulko-oveen. Jonkunlaisen syksyisen haluaisin. 🙂

Kiitos! Antoisia kranssi-inspiksiä sinne!

Tosi kauniita kransseja. Nuo ohuet rungot ja runsaat koristeet tuovat kaunista kontrastia. Mää katson aina kaupassa ja myyjäisissä, että tuonkin kranssin voi tehdä itse, mutta vielä on tekemättä jäänyt 😀 Ja olen myös pohtinut sitä, että kranssin ei aina tarvitse olla kranssin muotoinen esim. vauvan kenkäpari, jonka sisään istuttaa kukan toimisi myös hyvin kranssina.

Näinhän se on. Sitä kun hurahtaa Itse tekemiseen, niin itse on sitten tehtävä kaikki 😀 Tuo olikin kiva kranssi-idea. Kranssihan voi olla melkeinpä mikä vain!

Tosi kauniita kransseja, etenkin nuo kukkakranssit on ihanat! 🙂 Mulla yksi pieni kranssipohja odottaa inspistä, ja ulko-oven risusydämen auringonkukkasomisteet pitäisi kenties vaihtaa jo myös… Mutta ku min viimeinen auringonkukka kukkii vielä täyttä päätä lasitetulla partsilla! Hih. Ehkä odotan sen lakastumisen, siis ei kiire vielä. 😉

Onneksi ehtii aina! Mulla kranssitus menee vähän kausittain. Välillä ovet ovat kokonaan kranssitta, sitten taas kransseja syntyy enemmän kuin ehtii oviin laittaa 😀

No sepä se. Nämä kyllä löysivät jokainen oman paikkansa, mutta kun tekisi mieli tehdä lisää. Ehkä se on stoppi laitettava tälle hurahdukselle tältä erää 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anni Ignatius

Anni Ignatius

Käsillä tekemiseen hurahtanut äiti, opettaja, haaveilija ja ideapankki. Jos sen voi tehdä itse, itse sen myös teen.

Arkisto

X