sormustin - Banneri

Yhteistyössä Husqvarna Viking.

Olen viime aikoina pohdiskellut kuosien vaikutusta ompelutöiden valintaan. Välillä nimittäin tuntuu, että ennen kuosien suurta markkinoille tuloa, jolloin ommeltiin pääsääntöisesti yksivärisistä kankaista, vaatteet olivat monimutkaisempia. Näkyi upeita applikointeja, taskuja, rypytyksiä, kuosittelukikkailuja lähes koko ajan. Nykyisin kuosikankaita näkyy enenevissä määrin, ja niin niitä etsiytyy myös omiin varastoihini, kuoseihin kun on helppo rakastua. Kuosikankaasta ommellessa kuitenkin tuntuu, että kuosi on niin hallitseva asia, ettei siihen oikein voi lisätä paljon mitään. Koen kuosien jopa rajoittavan luovuutta (pohdin tätä muutama viikko sitten instastoriessakin ja kanssani samaa mieltä oli 68% vastaajista eli ihan yksin en ajatukseni kanssa ole). Usein syynä tähän on ihan se, etten halua kuosin ikävästi menevän rikki, vaikkapa päitä poikki tai vastaavaa, mutta ihan siksikin, että mielestäni vaate näyttää helposti sekavalta, jos kuosin lisäksi vaatteessa on rypytystä, taskua, frillaa, erikoisempaa leikkausta ja muuta härpäkettä.


Nyt kuitenkin löysin laskokset elämääni ja tuntuu, että laskokset ovat helppo lisätä kuosivaatteeseen, etenkin jos ne sijoittaa sopivasti. Laskokset tuovat vähän eloisuutta vaatteen muotoon, mutta ei välttämättä riko kuosia liikaa. Ee sai valita kesäkuun Ommel-festareilta mieleisensä kankaan matkamuistoksi ja hän valitsi Ommellisen paloista tämän suloisen metsähenkisen kankaan luonnonlapsineen, kettuineen, peuroineen ja karhuineen. Aivan eläinrakkaan tyttäreni näköinen kangas! Mielestäni kangas huusi päästä tunikaksi, jotta koko kuvio pääsisi etupuolella esiin. Taakse päätin lisätä laskoksia, jotta tunikassa olisi enemmän liikkumatilaa ja jotta vaatteessa olisi vähän jotain pientä jujua. Laskokset ompelin mainiolla apuvälineellä, poimutus- ja laskostuslaitteella.


Poimutus- ja laskostuslaite on aika jännittävän näköinen härveli. Siinä kangas kulkee laitteen läpi ja laite laskostaa ommeltavaa kangasta halutun pistomäärän välein. Laitteen valintavaihtoehdot ovat 0, 12, 6 sekä 1. 1-vaihtoehdolla (esimerkkikuvan vasemmassa reunassa) kankaaseen saa poimutuksen eli kankaaseen tulee pieni poimu aina yhden piston välein. Keskivaiheilla kuvaa näkyy 6-vaihtoehto, jossa laite tekee laskoksen aina kuuden piston välein. Tätä vaihtoehtoa käytin sekä tässä tunikassa että edellisen postauksen mekossa. Oikean reunan 12-vaihtoehto tekee laskokset melko harvaan eli 12 piston välein. Poimutus- ja laskostusjalalla on mahdollista ommella laskoskappale toiseen suorana pysyvään kappaleeseen kiinni samalla ompeleella, mutta itse olin apuvälineen kanssa sen verran epävarma, että tein laskokset erikseen ja kiinnitin kappaleet vasta sitten toisiinsa. Parhaiten testieni mukaan poimutus- ja laskostusjalka toimi joustamattomilla keskivahvoilla kankailla. Trikoolle sain laskokset toimimaan parhaiten, kun kiinnitin kankaan nurjalle puolelle tukikankaan ja ompelin kankaan oikealta puolelta.

Mielenkiinnolla kuulisin teidän ajatuksianne kuoseista! Rajoittaako kuosit mielestänne yksityiskohtien käyttöä vaatteissa? Tuleeko kuoseista välillä ähky? Vai onko kuosit juuri se ihana juju, joka vähän helpottaa ompelemista, kun perusvaatekin näyttää kuosikankaasta kivemmalta?

Ihanaa viikon jatkoa!

Anni

Kommentit (8)

Kiva tunika. Kuosikankaat on kauniita, mutta niistä on tällä hetkellä ylitarjontaa ja eihän lapset tai itse tarvi niin paljoa vaatteita, kuin kivoja kuoseja olisi tarjolla. Tuo rypytysjalka on kiva. Käytän sitä myös itse. Löysin joskus ohjeen rypytyksen laskemiseen, mutta se oli melkoista matikkaa englanniksi, etten päässyt ihan jyvälle. Tuonhan pystyisi kyllä laskemaan kangaskohtaisesti, jos jaksaisi vaan ommella ensin testitilkulle. Siis samalla tyylillä kuin lasketaan neuloessa silmukkamääriä testitilkun avulla.

Tyylikkäitä vaatteita lapsille! Varsinkin isokuvioinen kangas on huono valinta vaatteeseen, jossa paljon saumoja. Joko kuviot hajoavat tai sitten saa miettiä paljonkin kaavojen asettelua, kangasta tarvitaan enemmän. Kivalla kuosilla saa tosiaan helposti näyttävän asun yksinkertaisellakin mallilla. Tuo laskostuslaite on mukava, käytetty varsinkin sisustusjuttuihin, ja pitkiin hameisiin kaitaleista. Mutta kankaan menekkiä on ollut vaikea laskea. Irmeli

Se on totta, menekkiä on todella vaikea arvioida. Teinkin niin, että laskostin koko kangasta kunnes haluttu mitta oli täynnä.

Kyllä vaikuttaa, vaikka onhan se kuosin asettelukin luovaa työtä. Nykyiset joustavuudet kankaissa vaikuttavat ehkä enemmän. Erityisesti digipainatukset tuntuvat valmistetun joka suuntaan joustavasta kankaista, jolloin yksityiskohtien teko on hankalaa ja sopiva, vaikkei ehkä istuva vaate syntyy vähemmällä kaavoituksella.
Suloinen mekko, tuommoista jalkaa en ole nähnytkään.

Totta sekin. Ajatella, että aika lyhytkin aika sitten oli vain joustamattomia kankaita. Niiden kanssa on saanut tehdä todella töitä, että saa nättiä, istuvaa lopputulosta aikaan.

Nyt on kyllä ähky! Ja kuosikankaita kaapit täynnä, lisää tekee mieli. Ne ovat vaan niin kauniita. Ja sinällään ompeluajan ollessa harvassa, sitä haluaa mennä välillä helpoimman kautta. Ja se on sitten se kuosikangas. Suloinen mekko!

No se just! Kuoseihin rakastuu, ne herättää tunteita ja niihin tunteisiin rakastuu.

Aivan, tosiaan matikkaahan se vain on 🙂

Vastaa käyttäjälle Eve Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anni Ignatius

Anni Ignatius

Käsillä tekemiseen hurahtanut äiti, opettaja, haaveilija ja ideapankki. Jos sen voi tehdä itse, itse sen myös teen.

Arkisto

X