Puuvilla – köyhien maiden tukemista vai lapsityövoimaa

Puuvilla on yleisin ja käytetyin materiaali vaateteollisuudessa. Puuvillalla ei kuitenkaan aina ole puhtaat jauhot pussissaan ja puuvillan tuotantoon liittyy paljon ongelmia.

tuulessa kuivuvat vaatteet

Mistä puuvilla-kuitu tulee?

Kun kaupasta ostaa vaatteen – tai kangasta – siinä ei lue, mistä kuitu on peräisin. Suomessa kudotun kankaan kuidun alkuperää en saanut selville myöskään lyhyessä kirjeenvaihdossa Orneule Oy:n kanssa (lisää täällä). Niin, mistä se puuvillakuitu sitten tulee? Suurimmat puuvillantuottajamaat ovat Yhdysvallat, Kiina, Intia, Pakistan, Uzbekistan ja Brasilia. Myös Länsi-Afrikan maat ovat merkittävä puuvillan tuottaja. Eri maista tulevilla puuvillakuiduilla on erilaisia ominaisuuksia ja usein näitä puuvilloja sekoitetaan keskenään. Voi siis olla, että oman puuvillavaatteen kuidut ovat kotoisin usealta eri mantereelta. Tekstiilikuitujen alkuperää ei tuotteisiin merkitä.

Puuvillan tuotannon ongelmat

Ongelmia löytyy kuitenkin lähes joka maasta. Uzbekistan puuvilloineen nousi otsikoihin muutama vuosi sitten, sillä puuvillan keräämiseen käytetään lapsityövoimaa. Puuvillan kerääminen on kansalaisvelvollisuus, johon osallistuvat kaikki ikään tai koulutukseen katsomatta. Opettajat tuovat koululuokkansa töihin, lapselle maksetaan työstä alle euron per päivä ja siitä vähennetään ruokakulut. Ilman lapsityövoimaa puuvillaa ei saisi kerättyä yhtä halvalla. Kun valtio kielsi virallisesti lapsityövoiman puuvillapelloilla, lapsityövoima siirtyi vain näkymättömäksi. Koska lapsityövoimaa ”ei ole”, ei pelloilla ole myöskään esimerkiksi terveydenhuoltoa tai aikuisia valvomassa työntekoa, jolloin erinäiset haaverit ovat todennäköisempiä. Uzbekistan on tehnyt myös kaikkensa saadakseen puuvillan kasvamaan. Keinokastelussa ei säästellä. Juoksevaa vettä ei tule välttämättä ihmisille, koska se menee puuvillalle. Araljärvikin kuivuu. Erinäiset allekirjoitukset tuntuvat olevan vain kuluttajien omantunnon pesemistä varten – koska virallisesti lapsityövoimaa ei ole, voivat kuluttajat sulkea silmänsä toisin olevalta tosiasialta.

Suurin puuvillantuottajamaa, Yhdysvallat, saa myös kritiikkiä osakseen puuvillan kasvatuksessa. Lähtökohtaisesti itse ajattelisin, että eikö länsimaissa tuotettu puuvilla olisi ainakin eettistä, kun ihmisoikeuskysymykset tiedostetaan vahvemmin. Yhdysvallat kuitenkin määräävät puuvillateollisuuden tahdin. Valtio tukee vahvasti puuvillan kasvatusta. Länsimaisesta valtiosta myös varmasti löytyy isoja laitteita ja monenlaista lannoitetta ja kemikaalia kasvatuksen tueksi. Näiden seurauksena puuvillan hinta laskee tai heittelee vuosittain. Tämä taas ei tunnu reilulta esim. länsiafrikkalaisia puuvillanviljelijöitä kohtaan. N. kymmenen länsiafrikkalaista maata tuottavat yhteensä neljänneksen puuvillasta. Tuossa köyhässä maailmankolkassa puuvilla on ainoita keinoja ansaita edes jotain. Ansiot kuitenkin laskevat puuvillan hinnan laskiessa. Tätä ilmiötä kutsutaan Gunilla Anderin kirjassa moderniksi orjuudeksi. Länsimaat sanelevat säännöt ja hinnat, köyhempien maiden on hyväksyttävä tätä ja elettävä sen mukaan.

Mitä minä voin tehdä?

Varmasti Kiinasta, Intiasta ja Pakistanistakin olisi kamalaa kerrottavaa, kuuluvathan nuo niihin maihin, joissa ihmisarvo ei ole järin suuri. Kauhistelua tärkeämpänä näen kuitenkin tuoda esille joitain ratkaisuja. Puuvillan boikotti ei kannata – puuvilla on monien köyhimpien maiden tärkeä taloudellisen kasvun lähde – mutta tietoisemmat ratkaisut kannattavat. Itse mieluusti tukisin länsiafrikkalaista puuvillantuotantoa, koska puuvilla on heille oikeasti välttämätön tulon lähde: 100 miljoonaa perhettä saa toimentulonsa puuvillasta, n. 10 miljoonalle ihmiselle puuvilla on lähes ainoa toimeentulon lähde. Länsiafrikkalaista puuvillantuotantoa tukisi myös se, ettei siellä tarvitse keinokastelua.

Itse tukisin myös Reilun kaupan puuvillatuotteita. Valmiita puuvillatuotteita ostettaessa on tärkeää huomioida, että Reilun kaupan piiriin kuuluu puuvillakuitu, ei kankaaksi tai tuotteeksi valmistaminen. Reilu kauppa takaa puuvillan tuottajalle takuuhinnan, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset. Lisäksi lapsityövoima on kiellettyä, tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteerejä ja Reilun kaupan lisällä paikalliset voivat perustaa terveysasemia, kouluja tms. Reilulla kaupalla on ollut tutkitusti positiivisia vaikutuksia paikallisten ihmisten elämänlaatuun.

Reilun kaupan lisäksi merkki, jota kannattaa tekstiileistään syynätä, on GOTS eli Global Organic Textile Standard. Tämä merkki takaa ekologisen ja eettisen tuotteen koko tuotantoprosessiltaan. Raaka-aineet ovat luonnonmukaisesti viljeltyjä sekä huomioon otetaan myös ihmisten ja eläinten hyvinvointi. Sertifioitu luomuviljely takaa eettisyyden (työstä maksettu korvaus, työturvallisuus, lapsityövoiman kielto), kieltää synteettiset lannoitteet sekä torjunta-aineet, geneettisesti manipuloidut siemenet ja myrkkyjen käytön sadonkorjuuvaiheessa.

Sekä luomu- että GOTS-merkittyjä kankaita löytyy monista suomalaisista nettikangaskaupoista. Luomu- ja GOTS-sertifikaattia löytyy enenevissä määrin myös valmisvaatteista, mahtava juttu! Erilaisista tekstiilien merkeistä ja sertifikaateista voit lukea lisää täältä!

Mielestäni kuitenkin ihan supertärkein seikka omien valintojen suhteen on materiaalin kunnioittaminen:

Ostan ja ompelen vain tarpeeseen, niin vaatteita kuin kankaita – tai oikeastaan mitä vain.
Käytän materiaaleja uudelleen ja kierrätän.
Käytän kaiken kankaan hyödyksi, myös tilkut.
Huolehdin vaatteesta, esim. tuuletan enemmän, pesen vähemmän.
Käytän vaatteet loppuun.

 

Anni

 

 

 

Lähteinä tekstissäni käytin seuraavia:
Gunilla Ander: Puuvillan likainen tarina (2011, LIKE)
http://www.eetti.fi/node/733
http://www.taloussanomat.fi/ymparisto/2011/10/16/sinakin-voit-olla-diktaattorin-asiakas/201114689/12
http://www.reilukauppa.fi/tuotteet/tuotteet0/puuvilla/taustatietoa-puuvillasta/
http://www.vihreatvaatteet.com/ymparistomerkit/

Lisää mielenkiintoista täällä – http://bettercotton.org/

 

Kommentit

8 kommenttia

Kiva, jos siitä oli hyötyä!

Kiitos tästä! Mukavaa että olet jaksanut selvittää asiaa ja pohtia ratkaisuja meidän muidenkin puolesta.

Ole hyvä 🙂

Kuva tuosta GOTS-merkistä olisi ollut kiva. Ihmiset harvemmin tuntevat erilaisa sertifikaattien logoja, avainlippua (joka jo itsessään on hämäävä, koska sen saa aivan liian helposti) ja ehkä joutsenmerkkiä lukuunottamatta. – Siinäpä ehkä seuraava tutkimuskohde: tekstiileille ja vaatteille myönnetyt sertifikaatit ja mitä ne tarkoittavat 😉

Hahaa, taisit lukea ajatukseni 😉 jatkoa seuraa tässä lähiaikoina taas!

Todella mukava, että joku tutkii näinkin paljon, ja ajattelee asiaa kunnolla. 🙂

🙂

Kiitos taaa kerran tietorikkaasta tekstistäsi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä