Raivo-ompelus. Sellaiseen ryhdyin tällä viikolla. Kun perheessä on monta jonglöörattavaa osasta, ei juurikaan pääse käymään niin, että saisin ommeltua kerralla alusta loppuun yhden vaatekappaleen tai ylipäänsä mitään. Ja tämäkös ärsytti. Ja muutenkin kaikki oman ajan ja tilan puute. Joten raivo-ompelin. Se tapahtuu näin: peltorit korville, terveiset perheelle, että vaikka näyn, en ole läsnä, ja sitten saksitaan kangasta vimmatusti ja ommellaan vielä vimmatummin.
Pellavaneulos löytyi tähän neuletakkiin Eurokankaan palalaarista. |
Työstön alle pääsi Eurokankaan palalaarista löytynyt pellavaneulos. Se ei maksanut montaa euroa, siksi uskalsinkin ottaa sen työn alle siinä tunnepuuskassa ja vähän summassa saksittavaksi. Koska sopivaa kaavaa en löytänyt, enkä sen puoleen olisi jaksanut alkaa piirtääkään, käytin luotto-pitkähihaisen kaavaa pohjana tälle neuletakille. Luonnosvihkopiirroksestani näkee suurinpiirtein, miten tein – violetilla on alkuperäinen kaava ja vihreällä lopullinen. Hihoille en siis tehnyt mitään. Etukappale kahtia keskeltä ja pääntietä laajensin ja leikkasin loivasti kohti liepeitä, jotka jatkuivat puoleen sääreen. Samaan linjaan alensin pääntietä takakappaleelta. Kun etu- ja takakappale olivat kiinni toisissaan, saumuroin leveän kaitaleen kaksinkertaisena liepeille niskan ympäri zurp. Taskut sopivaan kohtaan nips ja halkiot naps. Helmojen ja hihojen päärmeet zip. Tehokkaasti, nopeasti, raivossa. Tosin loppuvaiheessa ompelusta huomasin, että raivo ja ärtymys oli kadonnut jonnekin saumurin surinaan. Oli hyvä mieli ja minulla oli uusi neuletakki.
Luonnoskirja on uskollinen ystäväni, joka kulkee aina laukussa. Näin simppeleillä muutoksilla pitkähihaisesta saatiin pitkä neuletakki. |
Paitsi, että aivot tuulettuivat tätä neuletakkia ommellessa, tämä takki tuli todella tarpeeseen vaatevarastoissakin. Ensinnäkin näin imettäessä neuletakit ovat käytännöllisimmät vaatekappaleet ikinä. Toiseksi, mikä onkaan ihanampi vetäistä vilpoisana kesäpäivänä niskaan kuin hengittävä, lämmin, pellavahepenekaapu. Käytiin sateiden jälkeen ensimmäisenä aurinkoisena päivänä samoilemassa Mikkelipuistossa perheen kera ja hulmuavahelmainen pellavaneulostakki oli juuri mainio asuvalinta, ei tullut hiki eikä kylmä ja kivaltahan se näyttää luottoimetystopin ja -farkkujen päällä.
Kuvan upea kukkaloisto on Mikkelipuistosta. |
Onko raivo-ompeleminen tuttua sinulle?
Raivo-ompeluksista huolimatta lempeitä ajatuksia sunnuntaihin!
Anni
Kommentit (2)
Kyllähän se joskus ärsyttää, kun oma vapaa-aika on niin kortilla. Pitää revetä niin moneen asiaan yhtä aikaa. Ja se kun alat ompelemaan, niin joku heti huutaa äitiä alakerrasta. Huh! Onneksi nyt on helpottamaan päin, kun kuopus on jo viisivuotias. Äitiä ei ihan niin paljon tarvita kaikkeen.
Kaunis raivo-ompelus joka tapauksessa! 🙂
Se on juurikin niin! Mulla on mattoprojektikin aivan kesken juuri tästä syystä. En edes halua yrittää sen tekoa, kun viimeksi sain tehtyä aina vain 5-10 minuuttia ennen kuin joku välttämättä tarvitsi palveluksiani. Ehkä vielä joskus!