Raparperi-lankaa - luonnonvärjäys yllättää aina

Minulla on viha-rakkaussuhde lankojen luonnonvärjäykseen. Osallistuin viisi vuotta sitten Värjärikillan luonnonvärjäyskurssille – voit lukea siitä täältä – ja se oli mahtavaa. Värjättiin kurssiporukan kanssa isoissa padoissa erilaisia lankoja. Värit olivat kauniita ja vahvoja, kun opettajana oli luonnonvärjäyksen konkari. Sittemmin olen värjäillyt lankoja samoilla tai toisten resepteillä itse, mutta tulos on ollut aika laimea – koivulla olen saanut aikaan laimean pissan väristä ja avokadolla mitäänsanomattoman beigehtävää. Mustapavulla tuli upea väri, mutta se haaleni pois vuodessa. Siispä osaan jo asennoitua melko negatiivisesti, kun ryhdyn luonnonvärjäyspuuhiin. Ystävääni kuitenkin kiinnosti luonnonvärjäykset, joten pidettiin loppukesästä yhteinen värjäyspäivä. Värjäsimme serkkuni keräämillä verihelttaseitikeillä, niistä kerron joku toinen kerta lisää, ja loppuillasta päätimme kokeilla vielä raparperilla värjäämisen. Meidän pihalla rehottaa raparperi valtoimenaan, tänä kesänä ei ole tehnyt mieli tarttua raparperiin, kun viime kesänä sain siitä yliannostuksen. Loppukesän sitkaat raparperit saivat siis päätyä värjäyspataan.

Lankojen värit ennen värjäystä vasemmalta vaaleanharmaa Pirtin kehräämön 100% villalanka, valkoinen Dropsin merinolanka ja harmaa sukkalanka.

Langat näyttivät ennen värjäystä tältä.

Raparperi ei vaadi puretteita

Luonnonvärjäys tarvitsee aina jonkin puretteen eli aineen, joka saa värin kiinnittymään lankaan. Usein väriliemiin laitetaan tietyn laskukaavan mukaan alunaa tai viinikiveä tai muuta. Raparperi kuitenkin sisältää pureteaineet ihan itsessään, joten raparperivärjäys ei vaadi ylimääräisiä kemikaaleja. Pelkällä raparperilla ei kuitenkaan tule kovin kummoinen lopputulos – liemeen tarvitaan hieman rautaa, jotta saadaan vahvempi väri.

Ennen raudan lisäämistä värjäystulos näytti tältä.

Raudan lisäämisen jälkeen lankojen väri muuttui radikaalisti.

Resepti, jonka mukaan lähdimme värjäämään raparperilla, kehotti lisäämään liemeen rautavithrilliä. Sitä olisi tarvittu meidän liemeen muutama gramma ja rautakaupassa sitä myytiin 4 kg paketissa – jätimme siis rautavithrillin kauppaan. Jostain luin, että rautavithrillin voi korvata ruosteisilla rautaesineillä. Tsekkasimme ensin, millaista väriä irtoaisi pelkästä raparperista – aika lailla laimean väristä tuli – joten lähdin koluamaan autotallia. Löysin sieltä kaksi ruosteista tavaraa, ulkotulipidikkeen sekä lestiä muistuttavan kappaleen. Koska minulla ei ollut mitään käsitystä, miten paljon rautakappaleita pitäisi olla, pistää humautin nämä molemmat liemeen. Tässä kohtaa luonnonvärjäystä enemmän harrastaneet varmaan nauravat vedet silmissä, sillä ruostetta meni liemeen varmaan monisatakertainen annos kuin mitä olisi tarvittu. Koska raportoin prosessiani instastooreihin, siellä minua paremmin tietävät valistivat, että nelisen rautanaulaa olisi riittänyt. Ups…

Raudan kanssa varovasti

Raudan kanssa saa olla varovainen, sillä rauta haurastuttaa ja kovettaa lankoja. Rauta lisätäänkin vasta viimeiseksi värjäysvartiksi. Tämän jälkeen langat pitää pestä huolellisesti villapesuaineella, pelkkä vesi ei riitä (kiitos tästä vinkistä Punospirjo), sillä raudan vaikutus jatkuu langassa liemestä pois nostamisen jälkeen. Langat saivat liiallisen annoksen rautaa ja villapesuainepesun langat saivat vasta seuraavana päivänä. Langat tosiaan tuntuvat kovemmilta kuin värjäämätön lanka. Ehkä nämä kuitenkin pääsevät käyttöön esim. kirjoneuleessa. Ja tästä vinkistä otan vaarin ensikerralla!

Meidän raparperi-resepti

Luonnonvärjäys tuntuu välillä ihan salatieteeltä. Itse tarvitsisin selkeät, tarkat reseptit, jotta uskallan kokeilla värjäämistä. Harvoin kuitenkaan sanotaan suoraan mitään, että miten paljon mitäkin asiaa laitetaan liemiin. Lopputulos on aina erilainen, sillä niin käytettävät langat kuin tähtien asentokin tuntuu vaikuttavan lopputulokseen. Tässä kuitenkin meidän käyttämämme resepti raparperi-lankoihin.

Tarvitset

N. 2 kg raparperia lehtineen

Iso kattila

Villalankaa 150 grammaa

Ruosteisia rautaesineitä hieman, esim. 4 naulaa (ei siis kahta kiloa kuten meillä…)

Pilko raparperit lehtineen isoon kattilaan. Lisää vettä reilusti. Kiehuttele raparperia tunnin verran kattilassa. Siivilöi liemestä raparperi pois. Jäähdytä liemi kädenlämpöiseksi.

Vyyhditä langat ja sido niihin useaan kohtaan pasmalangat, jotta langat ei sekoitu värjäyksessä. Sen jälkeen pujota vyyhdet vahvaan naruun, jotta vyyhtejä on helpompi käsitellä värjäyksen aikana. Liota lankoja kädenlämpöisessä vedessä. Väri tarttuu kunnolla märkiin lankoihin tasaisemmin.

Kun väriliemi on samanlämpöistä kuin lankojenliotusvesi, siirrä lankavyyhdet värjäysliemeen. Villan lämpötilavaihtelut eivät saa olla isoja, koska muutoin villa alkaa huopua. Tämän takia värjäysliemen jäähdytys on tärkeää. Nosta väriliemen lämpötilaa 80-90 asteeseen ja anna lankojen olla tässä lämpötilassa 45 minuuttia. Nosta langat liemestä, lisää ruosteiset naulat tai muut rautakappaleet, laske langat takaisin ja värjää lankoja vielä 15 minuuttia. Nosta langat, anna jäähtyä ja huuhtele ja pese langat villapesuaineella.

Luonnonvärjäys on aina vähän arvoituksellista, sillä värjäsytulos vaihtelee. Merinolanka otti värin kaikista vahvimmin vastaan – niin kuin aina. Siitä tuli tummanharmaata. Vaaleanharmaassa Pirtin kehräämön 100% villalangassa näkyy selvästi metsäisempiä sävyjä, väri on tummanvihreä. Harmaa sukkavillalanka värjääntyi tummemmanharmaaksi langaksi. Onkin hassua huomata, että värjättävien lankojen vaalein lanka sai tummimman lopputuloksen. Tässä näkyy juuri se, että erilaiset langat ottavat väriä eri tavoin vastaan. Raparperivärjäyksessä plussaa tuli siitä, että värjäyksen pystyi tekemään sisällä keittiössä. Esimerkiksi värjäyssieniä ei viitsi keittää sisällä hajun takia, mutta raparperi tuoksui oikein miellyttävältä. Raparperi sopii siis tämän kokemuksen ansiosta oikein hyvin ensimmäistä kertaa luonnonvärjäystä kokeileville!

Oletko sinä kokeillut koskaan luonnonvärjäystä? Millaiset kokemukset lankojen värjäämisestä jäi?

Anni