Pellava on profiloitunut rennoksi materiaaliksi. Pellavaa näkee rennoissa kesähousuissa ja hipahtavissa ”kuviksenopetunikoissa” (ja kaikki kunnia kuviksen sekä muiden taito- ja taideaineiden opettajille, heillä nyt vaan usein sattuu olemaan päällään pellavaa oranssin, violetin ja vihreän sävyissä). Pellava materiaalina kutkuttaa, mutta hippikonnotaatio ei. Vihreät vaatteet listaa pellavan eduiksi sen, että se kasvaa helposti karussakin maaperässä, ei vaadi paljoa lannoitteita tai torjunta-aineita, ei vaadi keinokastelua ja on luja ja kestävä kuitu (negatiivista on valkaisun tarvitseminen vaaleiden ja kirkkaiden värien aikaansaamiseksi ja että kuidun irroittaminen kasvista vaatii paljon työtä).

Äitini toi Viron tuliaisiksi tummanharmaata paksuhkoa pellavaa. Otin tämän pellavan työn alle. Kavensin omaa housujen peruskaavaa ja kavensin vähän vielä lisää. Vetoketjun laitoin toiselle sivulle, jolloin se ei pömpötä tiukan ja pidemmän paidan alta edessä hassusti. Muotolaskokset jätin avoimiksi, jolloin housuihin tuli hieman tilaa ja liikkumavaraa lisää.

Housut ovat näin kesän ja syksyn taitteessa täydelliset, lämpimät viileällä ja viileät lämpimällä. Ihan lempparihousut siis jo nyt. Katsotaan, miten pellava muuten käyttäytyy näin slim-mallisena.

Tsemppipeukku lähenevään työviikkoon!

Anni