sormustin - Banneri

Yhteistyössä Taito Itä-Suomi

Kun sanoo ”ryijy”, minulle tulee kaksi mielikuvaa. Mieleen tulee ne ihanat hapsottavat eka-tokaluokkalaisten säkkikankaaseen tekemät ryijytyöt. Se toinen mielikuva taas on tummanpuhuva vähän vanhanaikaiselta tuntuva seinävaate jossain mummolan seinällä. Ehkä näistä mielikuvista johtuen ryijy tekniikkana on jäänyt vähän vieraaksi. Päätin paneutua asiaan ja osallistuin ryijykurssille sekä -luennolle.

Nämä ovat ehdottomasti lemppareimmat sisustusvärini. Erilaiset harmaat. Huomaatko ryijystä harmaan neljä eri sävyä?

Viime viikolla starttasi ryijykiertue taitoyhdistyksissä. Kiertue alkoi Mikkelin Kenkäverosta. Suomen käsityön ystävät täyttää tänä vuonna 140 vuotta ja tähän liittyen oli aluksi pieni luento ryijyn historiasta Suomessa. Suomessa ryijyjä on ollut 1600-luvulta lähtien. 1800-luvun loppupuolella Fanny Churberg sekä Jac Ahrenberg peräänkuuluttivat suomalaista tyyliä ja isänmaallisuuden näkymistä käsitöissä. Näin sai alkunsa Suomen käsityön ystävät, joka tällä hetkellä on nimestään huolimatta keskittynyt ryijyihin – tosin kysyttyäni asiasta minulle kerrottiin, että valikoima on laajentumassa lähiaikoina myös ryijyjen ulkopuolelle muihin käsitöihin. Luento muutti käsitykseni niistä synkistä, tunkkaisista peräkammarin ryijyistä. Suomen historiaan mahtuu upeita taideluomusryijyjä, hienoja värileikittelyjä sekä graafisia kokonaisuuksia. Muistikirjaani kirjoitin huutomerkeillä varustettuna Simberg-Ehrström: Granata, Ritva Puotila: Zeus sekä Paola Suhonen: Stream of Love

Lasisia karamelleja tekisi mieli melkein maistaa. Ihanat nämä Kenkäveron kattaukset.

Luennon jälkeen alkoi ryijy-workshop, jossa valmistettiin Suomen käsityön ystävien Startti-ryijy. Värivaihtoehtoja oli neljä, harmaa, punainen, vihreä ja sininen. Starttiryijystä oli myös neljä mallivaihtoehtoa. Oli todella kiva oppia, miten ryijyä Oikeasti tehdään ja kunnioitukseni kaikkia ryijyjä kohtaan kasvoi huimasti. Niissä on kuulkaa aikamoinen työ. Reilussa parissa tunnissa ehdin tehdä noin puolet omasta ryijystäni. Koska pikku-Ii oli kurssilla mukana, keskityin ryijysolmuihin niin suurella intensiteetillä (sillä silloin on tehtävä, kun voi), että välivaihekuvat jäi hyvin vähäisiksi. Yllä näkyy, mihin asti pääsin – kuvassa myös Kenkäveron ihanan persoonallista kattaustyyliä, josta usein saa ideoita omaankin kotiin, tällä kertaa pöydissä oli kuusenoksia lasipulloissa sekä lasisia karamellejä. Alla taas on kuvattuna lähtötilanne. Ihania oli nuo muutkin värit, mutta mihinkäs minä nyt vaihtaisin tuttua ja turvallista valko-harmaa-musta-värimaailmaa.

Kun flow iskee, ei ehdi paljoa kameraan tarttua. Tämä pikaräpsäys kuitenkin tarttui lähtötilanteesta.

Nyt ryijy istuu pingotettuna pahvinpalan ympärille tauluhyllyllä puisen antilooppiveistoksen vieressä. Se on kaunis ja tasapainoinen ja tykkään siitä kovasti. Katsotaan, josko tarttuisin ryijyneulaan toisenkin kerran.

Tykkään.

Lempeää maanantaita!

Anni

Kommentit (2)

Omat ryijykokeiluni ovat peräisin omilta kouluajoiltani. Muistan, että sitä oli mukava tehdä. Itse tein silloin sellaisen sinisävyisen ja se on edelleen kehystettynä seinällämme. Laitoin siihen siis paspikset ja ihan oikeat kehykset. Sekin on tuollainen pikkuinen ryijy. Tulipa kivoja muistoja mieleen! Kauniit värit sinun ryijyssäsi. 🙂

Minäkin haaveilen kunnon kehyksistä tälle ryijylle. Ihana, että se on edelleen teillä käytössä!

Vastaa käyttäjälle Sormustimen Anni Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anni Ignatius

Anni Ignatius

Käsillä tekemiseen hurahtanut äiti, opettaja, haaveilija ja ideapankki. Jos sen voi tehdä itse, itse sen myös teen.

Arkisto

X