Tykkään peitoista. Niihin on kiva kääriytyä ja niitä on hyvä olla eri kokoisia ja eri sorttisia eri tarkoituksia varten. Milloin kääriydytään koko perhe katsomaan leffaa, milloin käärin Een pakkaselta suojaan hoitomatkan ajaksi, milloin taas otetaan nokosia peiton alla.
Kangaslaihiksen puitteissa päätin tyhjentää jämätilkkulaarini. Leikkasin tilkut pikkaraisiksi neliöiksi ja yhdistin ne peitoksi. Vuorimateriaalia en halunnut ostaa. Niinpä tein vuoriksi toisen tilkkupeiton – tosin isommista tilkuista – fleecen jämistä ja miehen vanhasta nukkaantuneesta hupparista. Pistin hupparin nurjan eli pehmeämmän puolen peiton oikeaksi puoleksi, näin ruma nukkaantunut puoli ei näy ja pehmoinen puoli ei erotu fleecestä. Hupparin taskut tulivat kahden tilkun mukana peiton vuoriin, näin taskuihin voi piilottaa muutaman pikku-muumin, tai mitä nyt Ee sattuukaan kuljettamaan mukanaan. Nämä kaksi tilkkupeittoa yhdistin toisiinsa kanttinauhalla, pitää peiton ryhdissään.
Nautin kovasti siitä ajatuksesta, että peitto on valmistunut leikkuujätteestä, siis sehän on suorastaan ilmainen ja jämätilkut tulivat käyttöön, jes. Peitto valmistuikin juuri sopivasti pakkasille. Nyt on lämpimämpi!
Lämpimiä ajatuksia!
Anni
Kommentit (10)
On kyllä upea!
Ihana peitto. Mä oon ihan peittohullu, ja niitä on tullu tehtyä virkaten, tilkuista, farkuista, huovuttaen. Mut tääkin on niin kaunis ja tykkään tumman puhuvasta värityksestä, alko tulla halu tehdä taas uusi peitto.
Se on se vaara näissä blogeissa, että saa kipinän. Itsekin saan usein kipinöitä, joskin toteutusvaiheeseen pääsen vähän harvemmin, heh.
Todella hauska! Taskut ovat kyllä hauska yksityiskohta! 🙂
Kiitti! Asiakas (=tyttäreni) tykkäsi niistä myös kovin, tunki sinne tavaroita, pisti kiinni, avas, otti tavarat pois, laittoi tavarat takaisin, pisti kiinni…
Tosi kiva, jospa tästä sais kipinää itsekkin. Tykkään erityisesti tuosta taskusta peitossa!
Se on miun lempparikohta myös!
Wau! Hieno!!!
Kiitti 🙂
Kiitos!