Perhe-elämä 18.11.2021 Päivitetty 26.09.2022

Helmis opetteli 3-vuotiaana tiskaamaan, kun äiti oli sammunut – sijaisvanhempien huomassa Helmiksellä todettiin FASD

Leikki-ikäisenä Helmis tarkisti usein, että sammunut äiti hengittää. Elämä kuitenkin avartui sijaisvanhempien huolenpidon ja rakkauden myötä. 8-vuotiaana Helmiksellä diagnosoitiin FASD.

Teksti
Anniina Rintala
5 kommenttia

Kuusivuotias Helmis katseli häkeltyneenä ympärilleen uudessa kodissaan, johon sijaisäiti ja -isä olivat hänet tuoneet. Omakotitalo oli valmistunut puoli vuotta sitten. Se oli sijaisisän käsialaa.

Sisällä oli Helmikselle sisustettu oma huone. Lisäksi perheeseen oli jo ennestään sijoitettu poika, josta Helmis sai itselleen isoveljen.

– Tuntui kuin olisin saapunut paratiisiin, Helmis muistelee oloaan.

Helmis oli asunut vuoroin lastenkodissa ja vuoroin alkoholisoituneen äitinsä luona ennen kuin kohtasi nykyiset vanhempansa.

Lue myös: Imetys ja alkoholi: Uskallanko imettää yhden saunasiiderin jälkeen?

Piha uuden kotitalon ympärillä oli hehtaarin kokoinen. Mäen päällä sijaitsevan talon ikkunoista aukesivat näkymät aavoille pelloille.

Myös näkymät Helmiksen elämässä alkoivat avartua. Sijaisvanhempien rakkaus ja huolenpito kantoivat Helmistä.

Enää ei tarvinnut varmistaa, että äiti sammuttuaan hengittää. Tai tiskata astioita ja yrittää itse korjata sänkyä, vaikka oli vasta leikki-ikäinen.

– Biologisen äidin koti oli todella sotkuinen. Kerran jäin kylmällä ja sateisella säällä ulos lukkojen taakse, kun olin lähtenyt hakemaan postia äidin sammuttua. 4-vuotiaana soitin ensimmäisen kerran ambulanssin äidille. Osasin jo tiedostaa sairaskohtauksen ja kylkiasentoon laittamisen.

Lastenkodissa olot eivät olleet sen paremmat. Hoitajat olivat kovakouraisia, eikä lapsille ollut yksilöllistä aikaa. Helmis lähetettiin yhteensä 44 kertaa lastenkotiin mutta palautettiin aina takaisin äitinsä luokse.

Sijaisperheessä Helmis opetteli uudestaan leikkimään ja olemaan huolehtimatta asioista.

– Yöt olivat silti pitkään vaikeita, koska kävin edelleen toisinaan tarkistamassa, että sijaisvanhempani hengittävät. Olin niin tottunut sellaiseen.

Lue myös: Suomessa jopa 14 prosenttia odottajista juo, vaikka se ei ole turvallista – näin alkoholi vaurioittaa sikiötä

8-vuotiaana FASD-diagnoosi

Myös Helmiksen fyysinen terveys oli ollut ensimmäiset 6 elinvuotta koetuksella.

Sijaisperheeseen saapuessa Helmiksen luut törröttivät ja hampaat olivat huonossa kunnossa. Helmis pääsi kuitenkin aloittamaan koulussa yhtä aikaa muiden ikäistensä kanssa.

– Ensimmäinen ja toinen luokka olivat hankalaa aikaa, koska olin raivokas, impulsiivinen ja itkin paljon. Koulusta soitettiin kotiin useita kertoja.

Helmiksen käytöstä alettiin tutkia tarkemmin sijaisvanhempien aloitteesta. Selvisi, että Helmis kärsii FASD:ista (fetal alcohol spectrum disorders) eli alkoholin aiheuttamasta sikiövauriosta. Biologinen äiti oli siis juonut Helmistä odottaessaan.

Diagnoosin saaminen helpotti 8-vuotiaan Helmiksen elämää. Helmikselle etsittiin sopiva lääkitys, jonka myötä koulunkäynti alkoi sujua. Lisäksi havaittiin, että Helmiksellä on FASDin myötä myös ADHD.

– Oli tavallaan helpotus ymmärtää, mistä käytökseni johtuu. Silti olin hyvin vihainen ja katkera bioäidilleni. Joutuisin selviämään koko loppu elämäni sairauden kanssa, jonka biologinen äiti aiheutti ennen syntymääni.

Lue myös: Suunnitteletteko raskautta? Jättäkää molemmat alkoholi

Helmis on onnellinen siitä, että hänestä on kasvanut tasapainoinen ihminen FASDista huolimatta.

”Joudun FASDin vuoksi tekemään monin verroin enemmän töitä kuin muut”

Koulussa Helmis nautti käsitöistä, liikunnasta ja kielistä. Matematiikkaa hän opiskeli helpotetusti, sillä se on usein FASD-diagnoosin saaneille vaikeaa.

– Siihen tarvittiin kuitenkin lääkärintodistus. Opettajat usein vähättelivät asiaa, eivätkä tienneet, mikä on FASD-oireyhtymä.

Lukuaineisiin keskittyminen oli hankalaa, mutta Helmis pärjäsi kuitenkin muiden oppimistahdissa aivan tavallisessa koulussa.

Myöhemmin lähihoitajaopinnoissa matematiikka iski toden teolla vasten kasvoja. Luovuttaminen oli jo lähellä, sillä haave ammatista uhkasi kaatua pelkästään lääkelaskuihin.

– Joudun FASDista johtuvien aivovaurioiden vuoksi tekemään monin verroin enemmän töitä kuin muut. Se kysyy sisukkuutta ja kannustamista läheisiltä. Kysymysten hahmottaminen ja samalla asian ymmärtäminen vaatii minulta paljon.

Vammaa ei Helmiksestä huomaisi ulospäin. Osalla diagnoosin saaneista on kuitenkin nähtävissä kasvoissa tiettyjä FASDin aiheuttamia piirteitä.

Myös Helmiksen kanssa keskustelu sujuu kuin kenen tahansa kanssa.

Ymmärtäväinen ja puhelias nuori nainen on tänä päivänä 26-vuotias lähihoitaja, vertaisohjaaja ja bloggaaja. Lisäksi hän on opiskellut merkonomiksi ja hotellivirkailijaksi. Vapaa-aikaansa Helmis viettää kihlattunsa, ystäviensä ja perheensä kanssa sen minkä töiltään ja hevosen hoitamiselta ehtii.

Viime kesänä Helmis hankki itselleen oman hevosen, josta hän oli haaveillut pitkään.

– Aloitin ratsastuksen terapiana lapsena. Sittemmin siitä kehkeytyi rakas harrastus, josta olen saanut voimaa ja tukea. Hevosen omistaminen on opettanut paljon minua myös ihmisenä.

Biologinen isä halusi kohdata Helmiksen – ”Onneksi ehdin tavata hänet”

Helmiksen ollessa 12-vuotias biologinen äiti menehtyi. Katkeruus äitiä kohtaan vaihtui ymmärrykseksi ja anteeksiannoksi.

– Biologiselle äidilleni oli varmasti raskas paikka luopus minusta. Myöhemmin kuulin, että hän teki sen ajatellakseen parastani.

Biologisen äidin kuoleman jälkeen Helmikselle tuli sosiaalityöntekijöiltä ilmoitus, että hänellä olisi biologinen isä, joka haluaisi tavata.

Helmis ei muista, että biologinen äiti olisi koskaan kertonut isästä saati että Helmis olisi koskaan ennen tavannut biologista isäänsä.

Tapaaminen epäilytti Helmistä. Olihan kyseessä hänelle aivan vieras ihminen.

Kohtaamisesta jäi kuitenkin positiivinen olo. Isä näytti Helmiksen vauvakuvaa, joka hänellä oli ollut aina lompakossaan.

– Onneksi menin ja ehdin tavata hänet. Pian tapaamisemme jälkeen sain kuulla myös bioisäni menehtyneen.

Helmiksen äidillä oli ollut yksinhuoltajuus. Syytä sille Helmis ei tiedä. Hän kuitenkin iloitsee, että oli ollut isän mielessä kaikesta huolimatta.

– Hän oli kuitenkin aina ajatellut, että hänellä on tytär.

Biologisen äidin sukulaiset lopettivat yhteydenpidon Helmiksen äidin kuoltua. Asia yllätti Helmiksen täysin.

Jonain päivänä hän aikoo ottaa yhteyttä biologisiin sukulaisiin ja toivoo, että voisi tutustua heihin. Vielä ei kuitenkaan ole oikea hetki.

Lue myös: Päihdeäitien ensikodissa uran tehnyt Tarja Levo: ”Äidillä voi olla niin suuri häpeä, ettei pysty katsomaan vauvaa”

”Millainen äiti minusta tulisi?”

Kun Helmis tapasi poikaystävänsä, hän salailin aluksi diagnoosia.

– Pelkäsin, mitä hän ajattelisi siitä. Parin kuukauden tapailun jälkeen tajusin, että minun on pakko paljastaa asia. En voisi teeskennellä enempää.

Poikaystävä suhtautui asiaan hyvin, mikä yllätti Helmiksen.

Pari on pitänyt yhtä seitsemän vuotta ja on nyt kihloissa. Helmis kiitteleekin vuolaasti puolisoaan, joka on jaksanut hänen rinnallaan.

– FASD tekee ihmissuhteiden ylläpitämisestä usein vaikeaa, sillä meillä oireyhtymää kantavilla on niin paljon omia ongelmia. Silloin parisuhteeseen panostaminen jää. Olemme myös usein hyvin temperamenttisia.

Sijaisvanhemmilleen Helmis on syvästi kiitollinen.

– He antoivat minulle uuden elämän ja ovat tukeneet minua valtavasti vielä aikuisenakin. Äidilleni voin puhua aivan kaikesta. Elämästä katosi kuitenkin pohja, kun sijaisisä menehtyi vakavaan sairauteen ollessani 13-vuotias.

Asia on edelleen Helmikselle kiperä.

– Vielä 26-vuotiaana asian käsittely on vaikeaa. Joka päivä mietin iskää ja kerron hänelle kuinka kova ikävä minulla on häntä.

Vielä joskus Helmis haluaisi olla kolmen lapsen äiti. Vaikka välillä oma tausta saa epäilemään, olisiko hän samanlainen kuin biologinen äitinsä.

– Osaisinko varmasti olla rakastava? Toisaalta olen saanut niin hyvän kasvatuksen sijaisperheestäni, että uskon olevani loistava äiti, kuten sijaisäiti on minulle.

Helmis ei esiinny jutussa oikealla nimellään.

Kommentit (5)

Hieno selviytymistarina Helmis! Arvostan!

Lähettivät 40 kertaa takaisin alkoholisoituneen äidin luo!!! Kenellä vastuu siitä?

Ei se aika sijaiskodissakaan aina ihan ruusuista ole. Lähipiirissäni on yhdet sijaisvanhemmat jotka tekevät työtä pelkän rahan takia, ja se näkyy ja kuuluu lasten kohtelussa :( olen tehnyt monta lasua, mutta aina vaan tulee uudet lapset. Onneksi tiedän myös monta ihanaa varaäitiä ja -isää, joille voisin omatkin lapseni luottaa.

Tiedetään että on sijaisvanhempia jotka elää palkkiorahoilla ja se on väärä peruste.Se palkkio on kuitenkin niin pieni että lapsia täytyy olla monta.Rahoista maksetaan käyttövarat ja muut lapsen tarpeet.Meillä on yksi sijoitettu lapsi ollut kohta 11v.joten emme varmaan kovin huonosti ole toimineet.On toki niitäkin joilla ei ole kaikki hyvin,varsinkin teiniaika saattaa olla haastavaa mutta siitäkin selviää kun on kärsivällinen eikä laskeudu teini tasolle,on oltava aikuinen.

Lastenkodissa tilanne ei ollut yhtään parempi.
Ajatelkaa kuinka moni lapsi on lastenkodin helvetissä, eikä ketään kiinnosta.

Vastaa käyttäjälle Sijaisvanhempi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X