Minun tarinani 02.01.2023 Päivitetty 05.01.2023

Aadan mies ilmoitti erosta synnytysosastolla, kun vaimo vielä vuoti jälkeisiä: ”Lapseni antoi voimaa jatkaa eteenpäin”

Hurmaava ja menestynyt mies houkutteli Aadan kanssaan suhteeseen ja käytti erokorttia väkivallan välineenä. Suhteen lopullinen päättäminen oli paras ratkaisu, jonka Aada tuntee tehneensä.

Teksti
Anniina Rintala
Kuvat
iStock, kuvituskuva
10 kommenttia

Aurinko nousi kesäaamuna ja valaisi synnytysosaston huoneen, jossa Aada oli vasta muutamia tunteja sitten kuullut synkät, huimausta aiheuttavat sanat.

”Voidaankin sitten aivan hyvin erota.”

Aada oli tuijottanut suu auki ja kyyneleet silmissään puolisoaan, esikoisensa isää. Hän oli ollut liian voimaton estelemään miestä. Olihan hänellä takanaan 18 tuntia kestänyt alatiesynnytys, jonka ponnistusvaiheessa Aada oli menettänyt litran verta.

Niinpä hän oli kyennyt vain katselemaan vastasyntynyt sylissään, kun puolison selkä loittoni sairaalan käytävää pitkin.

Lue myös: Miia syötti kaksosia upouudessa asunnossa, kun hänen miehensä kaksoiselämä paljastui

Aada tärisi kauttaaltaan ja laski vauvan sänkyynsä. Hän silitti nukkuvan vauvan pehmeitä poskia ja totesi kyynelten lomasta heidän olevan nyt kaksin. Aadasta tulisi yksinhuoltaja vastoin odotuksiaan.

Olo oli niin tukala, että Aada hälytti kätilön paikalle ja sopersi, että haluaisi jutella.

Samainen kätilö oli ollut seuraamassa, kun Aadan mies oli raivostunut. Miehen suuttumus oli leimahtanut kätilön tekemistä huonejärjestelyistä, mutta kiukusta osansa sai myös Aada.

Mies vaati, että Aadan ja vastasyntyneen olisi myös poistuttava sairaalasta, jos hän joutuisi lähtemään.

Siihen Aada ei suostunut.

Se ei ollut ainoa kerta, kun mies käytti erokorttia kiristääkseen Aadaa.

Vaikeaa uskoa todeksi

Aadan opinnot olivat vielä kesken, kun hän oli tavannut hurmaavan, itseään vanhemman miehen. Mies oli kiinnostunut samoista asioista kuin Aada ja oli hyvin menestynyt työssään.

Hän kannatti pehmeitä arvoja ja oli valmis puhumaan mistä vain.

Aada kuitenkin epäröi, kun jo puolentoista vuoden seurustelun jälkeen mies halusi ehdottomasti alkaa yrittämään lasta.

Lopulta mies sai ylipuhuttua Aadan: hän lupasi tehdä kaikkensa, jotta Aada saisi saatettua opinnot loppuun. Lisäksi hän halusi olla uuden sukupolven isä – sellainen, joka ottaisi paljon hoivavastuuta itselleen.

Aada oli raskaudesta onnensa kukkuloilla, mutta silti häntä hermostutti: Mies saattoi kiukustua lemmikilleen pelottavan voimakkaasti. Ystävät kuitenkin vakuuttelivat, että tuskin mies tekisi sellaista lapselle.

Tilanne kärjistyy

Mies ja Aada palasivat sairaalaepisodin jälkeen yhteen. Aada vakuutteli itselleen, että ylilyönti oli vain tapahtunut äärimmäisen stressaavassa tilanteessa.

Eihän miehen käytös sairaalassa sopinut mitenkään siihen käsitykseen, joka Aadalla hänestä muuten oli.

Pian kuitenkin kävi selväksi, etteivät miehen lupaukset perhearjesta pitäneet paikkaansa. Mies saattoi töiden jälkeen mitään ilmoittamatta suunnata tekemään jotakin itselleen mieluisaa sen sijaan, että olisi tullut auttamaan vauvan hoidossa.

”Vauvan kanssa oleminen on aika tylsää”, oli vastaus.

Mies saattoi myös kehuskella sillä, miten kaunis asiakas oli yrittänyt iskeä häntä työpaikalla.

Aadasta tuntui, että mies ei kestänyt ulkopuolisuuden tunnetta ja oli mustasukkainen vauvalle.

Toisinaan äitiys tuntui raskaalta, kunnes Aada sai oivalluksen. Hän istui puutarhakeinussa puolitoistavuotias lapsi sylissään kodin takapihalla ja ihaili auringonlaskua. Mies oli viettämässä iltaa ystäviensä kanssa.

Silloin Aadalla välähti. Hänen olonsa oli paljon tyynempi ja rauhallisempi, kun mies ei ollut kotona. Äitiys itsessään ei sittenkään ollut niin raskasta kuin Aada oli ajatellut – raskasta oli jatkuvasti koittaa tulkita miehen ailahtelevaista mieltä ja pelätä tämän raivostuvan.

Ehkä jokin Aadan olemuksessa oli muuttunut, kun mies palasi kotiin. Se oli ensimmäinen kerta, kun mies kävi käsiksi. Hän tönäisi Aadaa, jolla oli lapsi sylissään. Aada horjahti, mutta sai onneksi pidettyä tasapainonsa.

Myöhemmin mies selitti raivokohtausta sillä, että Aada oli satuttanut keittiöyrttiä, jonka lehden Aada oli vahingossa repäissyt rikki.

Selitys ei uponnut. Kaikki oli muuttunut peruuttamattomasti.

”En tule ikinä unohtamaan sitä alkutalven päivää”

Olen hädissäni ja pelottaa,  Aada kirjoitti lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden tukipalveluun.

Vastaus tuli pian. Aada pääsi mukaan ryhmätapaamisiin, jossa hän tapasi muita lähisuhdeväkivaltaa kokeneita.

Siellä Aada vähitellen tajusi, että jatkuvat raivokohtauksetkin ovat väkivaltaa. Hän ei enää ajattelut, että oli itse liian herkkä, kuten mies oli hänelle uskotellut.

Kun Aada oli viimeistä kertaa tapaamassa miehen vanhempia, miehen isä tokaisi yhtäkkiä kesken television katselun: ”Kaikki pelkäävät sinua.”

Mies käyttäytyi kuin ei olisi kuullutkaan.

Niin Aada päätti jättää asuntohakemuksen ja kirjasi sen perusteluksi piinaavan ilmapiirin kotona. Asuntoa tarjottiin jo parin päivän päästä.

Lue myös: Perheväkivallan uhka on suurimmillaan lapsiperheissä, kun ero laitetaan vireille

Kauhukseen Aada kuitenkin huomasi olevansa raskaana juuri, kun hän oli päättänyt ottaa suuren askeleen elämässään. Tunnelma kotona oli ollut niin kireä, ettei Aada ollut uskaltanut kieltäytyä yhdynnästä, kun mies sitä vaati.

Vaihtoehdot olivat vähissä. Aada ei nähnyt tilanteessa muuta ratkaisua kuin keskeyttää raskauden. Päätös on aiheuttanut hänelle edelleen tuskaa vielä vuosia myöhemmin.

Abortin Aada teki salassa, sillä pelkäsi miehen reaktiota. Hän sai sairaalasta lääkkeet keskeytystä varten.

– En tule ikinä unohtamaan sitä päivää, Aada kuvailee nyt.

Miehelle hän väitti, että raskaus oli mennyt itsestään kesken.

– Olisinpa kieltäytynyt jatkamasta suhdetta jo sen jälkeen, kun mies jätti minut synnytyssairaalassa. Olisin säästynyt paljolta.

Uusi alku

Uusi asunto tuntui alkuun todella tyhjältä. Aada ei halunnut ottaa mitään huonekaluja tai muitakaan tavaroita mukaansa, sillä pelkäsi sen aiheuttavan lisää hankausta hänen ja miehen välille.

Tässä kodissa ei tulisi olemaan arvoesineitä. Siellä olisi ennen kaikkea lämpöä, rakkautta ja turvallista olla, Aada päätti mielessään.

Aadasta tuntui kuitenkin epäreilulta joutua muuttamaan toiseen kaupunkiin. Kaikki naapuruston äitiystävät jäisivät, ja hänen olisi tutustuttava uusiin.

Lopulta ystäviä löytyi nopeasti, vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun Aada ja hänen lapsensa olivat muuttaneet.

Uudet ystävät helpottivat yksinäisyyttä, jota Aada toisinaan koki yksinhuoltajana. Lapsi kyllä tapasi isäänsä säännöllisesti, mutta häneltä Aada ei saanut tukea.

Muuton jälkeen mies päinvastoin hankaloitti kaikkea: syytti hulluksi, mutta vaati Aadaa palaamaan takaisin yhteiseen kotiin. Kun Aada alkoi seurustella, mies järjesti julkisen raivokohtauksen Aadan kodin läheisyydessä.

Silti lähtö oli paras päätös, jonka Aada oli saattanut tehdä. Koti tuntui vihdoin omalta kodilta, vaikka se olikin vain pieni. Sinne kuitenkin sopi kaikki tarpeellinen.

Makuuhuoneesta Aada teki lapselle oman huoneen, jossa tällä oli leikkitilaa. Kotiinsa Aada valitsi sellaisia huonekaluja, joita oli kovasti toivonut jo aiemmin, mutta jotka mies oli haukkunut rumiksi.

Aadan opinnot etenivät, vaikka välillä ahdistavat kokemukset varjostivat jaksamista. Aada heräsi toisinaan öisin omaan huutoonsa. Kohtaukset loppuivat vasta, kun mies kertoi löytäneensä uuden kumppanin.

Maailma alkoi avartua pala palalta. Aada saattoi nyt käydä juhlissa, kun mies ei yrittänyt estää hänen lähtöään. Uudet ystävät antoivat lisää uskoa siihen, että kaikki kääntyisi vielä hyväksi.

– Lapseni antoi voimaa jatkaa eteenpäin.

”Sinun kanssasi on ihanaa”

Haikein mielin Aada ja hänen esikoisen hyvästelivät asunnon, joka oli ollut heille mitä rakkain koti.

Se oli kuitenkin alkanut käydä pieneksi: Aada oli tavannut miehen, jonka seura sai hänen sisällään aikaan läikehdintää.

Aada oli korviaan myöten rakastunut, vaikka samalla häntä pelotti. Uskaltaisiko hän enää ikinä kiintyä kehenkään?

Aadan oli vaikea käsittää, miksi mies halusi olla hänen kanssaan. Hän yritti kuumeisesti haastatella miestä ja löytää jonkun taka-ajatuksen.

”Sinun kanssasi on ihana olla. Niin se vain on”, mies sanoi. Lopulta Aada uskoi.

– Itkin, miten kukaan voi tehdä niin ihania asioita minulle – täysin pyyteettömästi.

Siitä alkoi heidän yhteinen matkansa. Vuoden kuluttua uusperheeseen liittyi myös kuopus, miehen ja Aadan yhteinen lapsi.

– Tässä suhteessa uskallan olla juuri sellainen kuin olen. En pysty edes kuvailemaan, miten valtavaa kiitollisuutta tunnen siitä, että tapasin juuri hänet. Toivon, että meillä on monen monta yhteistä vuotta edessä.

Aadan oikea nimi sekä joitakin yksityiskohtia on muutettu henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi. Aadan oikea henkilöllisyys on kuitenkin Kaksplussan toimituksen tiedossa.

Lue myös: ”Pelkään entistä miestäni niin paljon, etten voi olla missään tekemisissä hänen kanssaan”

Anna.fi: Lähisuhdeväkivalta pahenee usein pikkuhiljaa ja vaurioittaa uhrin itsetuntoa – nämä ensimmäiset merkit jäävät helposti huomaamatta

Kommentit (10)

Miten miehen lemmikin kävi?
Jos on paha eläimille on paha ihminen totaalisti.

Ihana Aada. Hyvä, että tarinan kaikki osapuolet löysivät rakkautta. Kaikki eivät sovi kaikille, mutta kaikille on omansa.

Kirjoittakaapa hylättyjen isien tarinoita, vieraannutettujen isien surusta.
Tämäkin kirjoitus ruokkii vain näitä yksinhuoltajaksi hakeutuvia. Jos ei kaikki mene kuten nainen haluaa, mies on aina se narsisti ja nainen kärsijä muka. Sanoiko tämä Aada mitään hyvää lapsensa isästä? Ja uutta miestä heti metsästi, vaikka niin oli kärsinyt.

Et ole Minna tainnut itse olla sellaisessa suhteessa että ihan mikä tahansa ulkopuolinen asia riittää syyksi raivokohtaukselle. Aadakin ihan liian pitkään katseli tuota tilannetta. Kodin pitäisi olla turvallinen paikka jossa kaikki perheen yksilöt voivat levätä. Ei teatterinäyttämö jossa pakosti toiset joutuvat koko ajan katsomaan ja kärsimään toisen tunteenpurkauksista. Oma äitini oli sellainen että aina raivosi telkkarin edessä milloin poliitikoille milloin urheiluohjelmille. Kun muutin kotoa pois olin niin mykistynyt siitä ihanasta rauhasta minkä omassa kodissa sain. Ikää karttuu mutta ikinä en halua ottaa ketään elämääni viemään tätä rauhaa minulta pois. Jos mietitte miksi nuoret ei halua omia lapsia voi vain miettiä että ehkä se oma lapsuuden perhe ei ole ollut se kannustavin paikka.

Voi Roope! Mun äiti oli ja on yhä juuri tuollainen! Raivosi toki mulle ja faijalle myös, mutta vieläkin eniten ahdistaa se jatkuva yltiönegatiivisuus ja kaikelle raivoaminen. Ruoka, tv-ohjelmat, kaupan kassa, joululaulut radiossa, poliitikot – kaikki sai täyslaidallisen eikä mikään ikinä ollut hyvä tai mieluisaa. Faija ymmärsi lähteä jo aiemmin, minä pääsin vasta opiskelupaikan varjolla pois, joskin raivaripuhelut seuraavat perässä edelleen päivittäin. Kehtaa vielä hämmästellä, miksi kumpikaan ei halua käydä kylässä tai kutsu häntä käymään…

Lässyn lässyn sinäkin siellä. Tämä on yksi tarina ja älä lue jos on noin vaikeeta

Mikä sussa on noin rikki, ettet kykene ymmärtämään lähisuhdeväkivaltaa kärsinyttä? Eiköhän tämänkin tarinan Aada ole kaikkensa yrittänyt, mutta miehelle ei vaan ole kelvannut mikään. Ja ihan täysi oikeus on hakeutua uusiin suhteisiin väkivaltaisen suhteen jälkeen. Suosittelen käsittelemään tuon naisvihan itsessäsi, ja sivistämään itseäsi.

Tilastojen mukaan sellaista asiaa kuin vieraannutettu isä ei oikeastaan ole olemassa. On enemmän miehiä, jotka eivät noudata tapaamissopimuksia, saavu lasten huoltoon liittyviin tapaamisiin eivätkä pysy elareissa, joten stop taas tykkänään. Erittäin harva isä on vieraannutettu lapsistaan.

Turha puolustella tässä väkivaltaisessa yhteiskunnassa hakkaavia miehiä ja isiä. Välivaltatilastot puhuvat karua kieltä ja yksi toiseensa jälkeen naisia katoaa, murhataan tai tapetaan, oli äitejä tai sitten ei. Henkinen väkivalta on väkivaltaa myös. Sitä toki on puolin ja toisin, mutta erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa hälyttävän paljon maailman onnellisimmassa maassa. Joten älä silittele ja silottele väkivaltaa ikinä. Yksi lyönti johtaa toiseen ja kohta löytyy surmattuna.

Minkälaisia positiivisia asioita Minnan mukaan tässä seksiin pakotavasta ja painostavasta isästä olisi pitänyt löytää? Joka uhkailee, käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Joka on täysin tasapainoton alilaihtelevan ja raivostuvan mielen kanssa? Mehän emme tunne tarinan osapuolia, eiköhän ole tarpeen kuunnella uhrin kertomusta ei kyseenalaistaa sitä. Eiköhän tämäkin ”vuoden isä” käännä uhrin kertomuksen juuri näin kuin Minna eli vieraannuttamiseksi. Tyypillistä henkistä väkivaltaa ja narsismia.

Oletpa kyyninen ihminen. Kyllä raja menee siinä jos käsiksi käydään ja lasta ei jaksa yhdessä hoitaa! Mikäs tämä mies sinun mielestäsi sitten on, ottaisitko omaksesi? Olet ehkä sen pettäjämiehen uusi ja miehesi ex- vaimo ei menekkään miehesi pillin mukaan enää.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X