”Ajattelin heti, etten halua näitä lapsia” – kun Jasmiina sai tietää odottavansa kolmosia, edessä oli vaikea päätös
Kätilö vakuutti, että ketään Suomessa ei pakoteta synnyttämään kolmosia, jos ei halua. Silti Jasmiina odottaa kolmosia tahtomattaan.
Yksi lapsista oli toivottu. Kaksi olisi ehkä mennyt, lopulta. Mutta kolme.
Jasmiina, 29, makasi ultraäänitutkimuksessa ja yritti sulkea silmänsä kolmannelta sikiöltä.
– Ajattelin heti, etten halua näitä lapsia.
Sen Jasmiina myös kertoi kätilölle. Kätilön sanat heittivät huoneeseen pelastusrenkaan. Ketään Suomessa ei pakoteta synnyttämään kolmosia, jos ei halua.
Toiveissa oli vain yksi sisarus
Kolmosraskaus oli ollut alusta asti vaikea, paljon vaikeampi kuin nyt 3-vuotiaan esikoisen odotus. Pahoinvointi, väsymys ja kivut olivat saaneet Jasmiinan toivomaan keskenmenoa jo ennen kuin hän sai tietää, että kohdussa onkin kolme.
Lue myös: Ultrassa näkyi kolme sikiötä ja kuului kahden syke – Jonna sai identtiset kolmoset
Tuoreessa muistissa oli myös esikoisen vauvavuosi. Tuolloin Jasmiina oli sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Esikoisen vauva-aikana päivät olivat menneet sumussa. Vauva syntyi pimeimpään vuodenaikaan, eikä Jasmiina uskaltanut lähteä minnekään ilman puolisoaan tai muuta seuraa. Hän ei luottanut itseensä.
– Autolla ajamista en uskaltanut edes harkita, koska pelkäsin vahingossa tai hetken mielijohteesta aiheutettuja liikenneonnettomuuksia.
Niihin aikoihin hän oli alkanut kyseenalaistaa uskoaan. Hyvistäkin hetkistä nauttiminen oli vaikeaa, koska aina vauvaa katsoessaan Jasmiinan mielessä piirtyi lohduton tulevaisuus. Näitäkö pitäisi tehdä viisitoista? Tämäkö oli se tarkoitus, johon minut on luotu?
Sekä Jasmiina että hänen puolisonsa ovat kasvaneet vanhoillislestadiolaisessa perheessä. Vanhoillislestadiolaisuus on kristillinen herätysliike. Sen oppeihin kuuluu, että ehkäisyä ei saa käyttää, koska jokainen lapsi on Jumalan lahja.
Jasmiina ei enää jaa liikkeen arvomaailmaa kokonaan. Etenkin kysymys lasten saamisesta on Jasmiinalle hankala. Yhteisössä kasvaneena arvot kuitenkin ovat syvällä arjen tottumuksissa.
– Liikkeestä on vaikeaa ajatella irtautuvansa pelkästään perhesuunnittelukysymysten vuoksi, koska samalla usko korostaa armoa ja anteeksiantoa kaikissa synneiksi mielletyissä asioissa, myös perhesuunnittelussa. Uskon kieltäminen on valtava ratkaisu ja muuttaisi pysyvästi osaa ihmissuhteista.
Kolmosraskaus on aina riski
Raskauksista vain 1,3 prosenttia on monisikiöraskauksia, kertoo Ulla Kumpula, Suomen monikkoperheet ry:n toiminnanjohtaja. Hän ei ota kantaa Jasmiinan tapaukseen, vaan kommentoi aihetta yleisesti.
Kaksospareja syntyy Suomessa 600–700 vuodessa. Kolmosia syntyy vuosittain vain 5–10 perheeseen.
Kumpulan mukaan uutinen monisikiöraskaudesta otetaan perheissä vastaan vaihtelevasti. Tilanteen ennakoimattomuus voi synnyttää ilon, huolen tai hämmennyksen tunteita.
– Tunteet eivät ole läheskään aina yhtenevät tai samanaikaiset vanhempien kesken, Kumpula huomauttaa.
Jasmiinasta tuntui, ettei hänen miehensä ymmärtänyt, miksi kolmosraskaus oli hänelle niin suuri huolenaihe. Jasmiina itse työskentelee sote-alalla ja tietää, minkälaisia vaaroja kolmosten odottamiseen liittyy. Ennenaikaisen syntymän ja sikiökuoleman riskit ovat moninkertaiset.
– Mieheni ei voi tunnetasolla tietää, millaista on olla raskaana ja pelätä raskauden takia myös itsensä tähden.
Jasmiinan puoliso pystyi hyväksymään kolmosten tulon pian, mutta Jasmiina ei.
Kolmosuutinen oli puolisollekin aluksi järkytys. Mies kuitenkin totesi jo samana iltana, että hauskaahan siitä tulee. Kuvittele, että kolme pientä jalkaparia juoksee olohuoneen takkaa ympäri.
Jasmiina ei ollut valmis sellaisiin ajatuksiin hetkenä, jona hän pelkäsi henkensä puolesta.
Mahdollisuus keskeyttää
Tapoja sanoa se olisi ollut monia. Raskauden päättäminen, keskeyttäminen, reduktio. Mutta lääkäri sanoikin, että vauvoista kaksi olisi mahdollista lopettaa.
Sanavalinta satutti.
Monisikiöraskaus on mahdollista keskeyttää osittain, jos odottajan tai sikiöiden terveydentila sitä vaatii. Osakeskeytyksen voi tehdä myös sosiaalisin perustein, kuten tavallisenkin abortin. Raskausviikon 12 jälkeen keskeytykselle kuitenkin tarvitaan erityislupa.
Jasmiinan tapauksessa kolmosista kaksi jakaa saman istukan, mikä lisää oleellisesti raskauden riskejä. Jos raskaus olisi alussa päätetty näiden kahden sikiön osalta, kolmas, jolla on oma istukka, olisi voinut kehittyä jopa täysiaikaiseksi. Tällöin kolmannen sikiön ennuste olisi ollut hyvä.
Ulla Kumpulan mukaan vanhempien elämäntilanne määrää pitkälti sen, miten monisikiöraskauteen suhtaudutaan.
– Yleisimmät vanhempien huolet liittyvät omaan jaksamiseen, lasten terveydentilaan sekä taloudellisiin syihin, Kumpula kertoo.
Juuri näitä seikkoja Jasmiinakin punnitsi, kun hän harkitsi osakeskeytystä.
Sekä Jasmiina että hänen miehensä jäisivät kotiin hoitamaan vauvoja, joten talous kiristyisi tiukalle. Ja miten hän äitinä jaksaisi imettää ja nukuttaa kolmea lasta? Puhumattakaan, jos kaikki raskaudessa tai synnytyksessä ei menisi hyvin.
– Pahimmassa skenaariossani meillä on kohta kolme vaikeasti CP-vammaista lasta. Tai sitten jotain menee niin pahasti pieleen, ettemme pääse yhdenkään kanssa sairaalasta kotiin.
Koska kolmosraskaus on riski, erilaiset kauhuskenaariot pyörivät päässä.
Koska Jasmiinalle tehdään sektio viimeistään raskausviikolla 33, ovat vauvat syntyessään keskosia. Keskosuuteen liittyy aina riskejä.
– Koska tämä on riskiraskaus, tunnesiteen luominen sikiöihin on ollut vaikeaa, Jasmiina sanoo.
Kumpulan mukaan reaktio on erittäin tavallinen.
– Vanhemmat saattavat vältellä kiintymistä lapsiin menettämisen pelossa. Kolmos- ja nelosraskauksissa nämä huolet ovat vielä keskimääräistä suurempia lasten lukumäärän vuoksi.
Pitävä päätös
Vanhoillislestadiolaisuudessa naista arvostetaan ennen kaikkea äitinä ja synnyttäjänä. Herätysliikkeessä abortti on kielletty.
Jasmiinan ja hänen miehensä lähipiiri sai vihiä siitä, että pari harkitsi raskauden osakeskeytystä. Heille kummallekin alkoi tulla painostavia viestejä.
Jokainen lapsi on siunaus, heistä kaikki on jaksettava ottaa vastaan.
Jos et synnytä heitä maailmaan, pitelen heitä sylissäni sitten taivaassa.
– Olen pitänyt uskoni oppeja pätevinä, joten totta kai tällaisilla kommenteilla on ollut vaikutusta. Ne osuivat johonkin sellaiseen kohtaan, joka pakottaa miettimään.
Kolmosraskaus on Jasmiinan lähipiirin mielestä siunaus.
Arvostelu ja painostus menivät ihon alle, olihan henkilökohtainen kriisi jo entuudestaan syvä. Lisäksi Jasmiina kokee, että heidän oli pariskuntana vaikeaa löytää keskusteluyhteyttä tilanteen purkamiseen. Molemmat saivat yhteydenottoja eri tahoilta.
Jasmiinan puoliso ei halunnut avata saamiensa viestien ja puhelujen sisältöä tarkasti. Jasmiina arvelee, että puolison vaikeneminen johtui siitä, ettei tämä halunnut lisätä Jasmiinan kuormaa. Silti puhumattomuus sai Jasmiinan ahdistumaan.
– Tuli olo, että miestäni ehkä yritetään käännyttää minua vastaan. Että olen hirviö, kun edes harkitsen osakeskeytystä, saati jos toteutan sen. Pelkäsin, että menettäisin mieheni. Ajatus tuntuu jo nyt epärealistiselta, mutta silloin todella pelkäsin niin.
Jasmiinan mies kertoi tukevansa Jasmiinaa tämän päätöksessä, oli se mikä tahansa. Mies kuitenkin kertoi, että hän itse ei ole osakeskeytyksen kannalla.
Tietysti puolison mielipiteellä oli väliä, vaikkei tämä painostanutkaan. Ja raskausviikolla 14 Jasmiina näki ultraäänessä jotain, mikä sai hänet empimään.
Sikiöistä kaksi – ne, jotka jakavat saman istukan – pitivät toisiaan kädestä. Kuin ne olisivat halanneet toisiaan.
Viimeinen sana
Ketään ei pakoteta, jos ei halua.
Kätilön sanoilla on nyt kumma sointi. Kukaan ei pakottanut, se on totta. Silti Jasmiina kantaa kolmosia, vaikkei hän haluaisi neljää lasta eikä varsinkaan kolmea lasta kerralla.
Haastattelun antamisen aikaan Jasmiina on raskausviikolla 22.
Lasten on määrä syntyä sektiolla, viimeistään raskausviikolla 33.
Välillä Jasmiina pohtii, olisiko hän itse ryhtynyt puolustamaan kolmosraskauden jatkamista, jos hänen miehensä olisi ilmaissut olevansa osakeskeytyksen kannalla. Kielteinen kommentti olisi ehkä toiminut peilinä, josta Jasmiina olisi nähnyt heijastuksen omasta tahdostaan.
Alkuraskaudessa Jasmiina oli saanut katsoa sellaiseen peiliin. Silloin pariskunta oli palkannut siivoojan, koska Jasmiinan oli vaikea tehdä kotitöitä pahoinvoinniltaan.
Kun Jasmiina oli kertonut siivoojalle odottavansa kolmosia, ei tämän reaktio ollutkaan riemastunut.
– Ei hyvänen aika, ette kai te aio pitää niitä! siivooja oli tokaissut.
Tuntui hyvältä, kun joku tuki täysin hänen mietteitään. Kun joku näki, miten Jasmiina kärvisteli makuulla kohdussaan lapset, joita hän ei halunnut.
Jasmiina oli hymyillyt. Ajatellut, että niinpä, se on järjetöntä. Näinhän minäkin ajattelen.
Vai ajattelenko?
Lue myös: Jasmiina sai kolmoset, joita hän ei olisi alun perin halunnut – Mitä hänelle kuuluu nyt?
Jasmiina esiintyy artikkelissa pelkällä etunimellään, jotta hänen perheensä yksityisyys säilyisi. Hänen henkilöllisyytensä on kuitenkin Kaksplussan tiedossa.
Jasmiinan odotusmatkaa voi seurata Instagramissa tilillä @triplasti_tabuja.
Kommentit (22)
Viiden lapsen äitinä pääsen hyvin tunnetilaan monikkoraskautta odottavan kanssa.
Omani syntyivät yksitellellen, n.10vuoden aikana.
Toivottuina ja rakkaina.
Mutta se vastuu, työn määrä ja taloudellinen huoli ei mitenkään ollut vähäistä.
Mut elämä kantoi ja tänään ovat omien lastensa vanhempia.
En kokenut ympäristön painostusta paljoakaan, mut kylläkin yritettiin udella uskonnon merkitystä lapsilukuun.
Se loukkasi.
Ja itsetuntoani kohotti arjessa selviäminen, olin vahva äiti jota eivät myrskyt taivuta.
Tsemit kaikille naisille , olittepa äitejä tahi lapsettomia.
Ja vakaumuksenne on Teidän arvovalintanne.
Ollaan vahvoina arvokkaita❤
”Näitäkö pitäisi tehdä viisitoista? Tämäkö oli se tarkoitus, johon minut on luotu?”
Olipa taas niin asenteellisesti kirjoitettu juttu lestadiolaisuutta kohtaan että sietäisitte hävetä!
Lestadiolaisia ja jehovantodistajia saa haukkua ja lytätä, mutta odotappas kun puhutaan ulkomaalaisista. Ja ei, en edusta kumpaakaan lahkoa, vaan hermostun siitä että tässä ”tasa-arvoisessa ja suvaitsrvaisessa” maailmassa saa valikoida ketä kohtaan on suvaitsevainen. Sikamaista toimintaa! Lestadiolaisissa voi olla ja onkin tiettyjä asenteita ja niitä voi ottaa esille, mutta yleistäminen ja julki lyttääminen on ala-arvoisinta toimintaa mitä tiedän. Nyt loppuu kaks plussan tilaaminen.
Mitäh? Miten se on kaksplussan vika, jos kyseisen artikkelin päähenkilö on ollut tuota mieltä? Silmä käteen ja lue uusiksi.
Anne, mikä tässä sun mielestä oli julkilyttäämistä? Tai haukkumista? Sikamaista toimintaa? Ihminen käy läpi omia tunteitaan ja vaikeaa, moraalista kysymystä. Kahlasin jutun ihan sun antaman palautteen vuoksi uudestaan enkä löytänyt mitään mikä vastaisi yllä mainittuja kuvauksia? Taisi tää teksti kuitenkin osua sulla vähän arkaan paikkaan. Ja jos sun maailman avartaminen tarkoittaa sitä että suljet silmät heti kun näet jotain oman arvomaailmasi ulkopuolelta niin tsemppiä vaan tuleviin päiviin ja vuosiin! 🥹
Lukijalla on myös vastuu tulkita kirjoitettua tekstiä ja miettiä kriittisesti mitä oikeastaan tekstissä tarkoitetaan. Ehkä lukijan asenne vaikuttaa osaltaan siihen, miten lopulta teksti näyttäytyy omassa mielessä. Netraalia tekstiä ihmisen elämästä on varmasti vaikea kirjoittaa. Inhimillisyys on osa ihmisyyttä.
Tämähän oli Jasmiinan oma, rehellinen tuntemus asiasta silloin lestadiolaisena naisena.
Jasmiinan omia ajatuksia oli nämä.
Tämähän oli Jasminen omaa ajattelua. Onko ajatteleminen kielletty lestaadiolaisuudessa?
Perheet jäävät vaikeissa tilanteissa liian yksin pärjäämään suuren tehtävän alla. Mini lapsiperhe tarvitsisi apuja ihan käytännön elämässä. Nyt kodeissa uuvutaan liikaa. En tunne tarinan henkilöitä, mutta toivon, että heillä menee nyt hyvin ja heillä on apua kotona. Masennus ei ole leikin asia. Ymmärrän sen sairastaneen äidin tunteita uuteen raskauteen ja lapsimäärään liittyen. Silti oma vakaumukseni ei olisi kestänyt raskauden keskeyttämistä. Ennemmin sitten adoptio. Mutta toivottavasti tosiaan perhe on saanut kaikki sen tuen minkä tarvitsevat.
No huh. Miten ihmeessä kolmosuudesta annetaan noin negatiivinen kuva!
Itse sanoisin (tiedän että tämä voi kuulostaa kovalta, mutta on fakta), että mikäli ei ole valmis ottamaan vammaista lasta tai monikoita, kannattaa unohtaa lapsenhankinta. Siinä ei pitäisi koskaan olla kyse vauvashoppailusta, mitä nämä osapoistot yms alkavat muistuttamaan.
Fakta on se, että se yksönenkin saattaa olla jollain tavoin vammainen/vammautua synnytyksessä, syntyä ennensikaisesti, vammautua vauvana tai lapsuusiässä. Tai menehtyä joko ennen syntymäänsä, synnytyksessä tai lapsuudessa.
Mielikuvat värittävät kovasti ajatuksia siitä, millaista on olla yhden/kahden/ neljän tai monikoiden vanhempi. Harmi vaan, mielikuvat harvoin kertovat mitään siitä, mitä kokee tai tuntee todellisuudessa sitten, kun nämä lapset ovatkin totta ja vaikkapase pelottava monikkoarki osa omaa ja ihan hyvää elämää. Ne ovat vain ennakkoasenteiden ja -luulojen sekä mielikuvista kumpuavien pelkojen värittämiä.
Se elämä voi olla myöskin oikein hyvää, kolmoset voivat syntyä lähestulkoon täysiaikaisena ja kaikki mennä todella loistavasti. Loistavammin kuin jollain toisella sen yhden vauvansa kanssa. Eikä keskosuuskaan tarkoita lähtökohtaisesti vammaisia lapsia tai katastrofi
a.
Enemmän kuin pelkopuheen kuuntelemista, suosittelen asennoitumista elämään seikkailuna jossa nyt vain sattuu ja tapahtuu. Siihen oikeasti elämänmakuiseen ja pmannäköiseen seikkailuun, jota se on kaikista hallintayrityksistä huolimatta.
Terveisin kolmosten ja yksösten äiti, jonka mielestä kolmoset olivat ihan parasta ja jolla on mielessä monta hienoa asiaa joita kolmosuus toi elämään. Myös lapsille!
Tässä artikkelissa ei ollut kyse sinusta mama eikä sinun ajatuksistasi. Älä kerro muille mitä pitää tuntea ja mikä on kenellekin ns hyvää elämää. Keskity siihen omaasi vaan.
Vaikuttaa siltä, ettet välttämättä ole aidosti tyytyväinen valintaasi tai ettet puhu lastesi lukumäärästä ihan rehellisesti. Aidosti tyytyväiset ihmiset nimittäin kovin harvoin kokevat tarvetta kuuluttaa itsetehostukselta haiskahtavaa vakuutteluaan kaiken kansan kuuluviin – ja vieläpä nimimerkin turvin, aivan kuin eivät uskaltaisi puhua avoimesti. ;)
Jos kaikki kolme syntyvät elossa, perheen mahdollinen köyhyys loppuu siihen. Yritykset tarjoavat kilvan mainostilaa tyuliin: jos nämä kolme käyttävät sitä *tavaramerkki*, kokeile sinäkin.
(Ja taas rapsahti perheelle pari tonnia.)
No tuo ei ole totta. Kolme vaippapakettia saatiin.
Toivottavasti Instagram -tilin osalta on pitäjällä tiedossa, että sen yksityisyys on vain nöennäistä ja postatessaan ottaa huomioon, että uskon sisaret ja veljet lukevat tiliä yhtä kaikki…
Lapset ovat ansainneet syntyä tähän maailmaan AINA toivottuina ja haluttuina. Niin on varmasti Jumalakin tarkoittanut.
Toivottavasti kaikki menee lopulta hyvin ja edes yksi lapsi säilyisi hengissä ja syntyisi terveenä 🙏🏻
Tuntuu jotenkin ikävältä se, että ihmiset olettavat elämän menevän tietyllä tapaa koska ”minä haluan” tai ”minä en halua”.
Siis mitä ihmettä?
Kyllä kolmosten kanssa pärjää ihan mainiosti. Leikki-iässä jopa helpompaa kuin yhden kanssa.
Terveisin aikuisten kolmosten äiti.
Olen siis kolmosten äiti ja minulla oli kolmosten syntyessä myös vanhempia lapsia.
Itsellenikin tarjottiin osapoistoa josta loukkaannuin. Kuinka olisin muka voinut valita, kuka lapsistani saa syntyä ja kuka ei???
Osapoisto lienee syy alhaiseen kolmosten syntyvyyteen. Siihen aikaan kolmosia syntyi 10-15 vuodessa.
Vanhimmat kolmoset jotka tiedän, ovat jo vanhuksia eli kolmosia on syntynyt (ja selvinnyt) kautta aikojen.
Ei ihminen voi määräänsä enempää päättää oman elämän tapahtumia. Vaikka tekisit raskausajan seulat ja kontrollit, voi lapsi vammautua. Tai saatat havahtua olevasi raskaana siinä vaiheessa kun synnytys on alkamassa.
Voit itse tai läheisesi voi menehtyä yllättäen nuorena tai saat viettää kultaisia vuosia. Kukaan ei voi kohtaloaan tietää.
Puhun näin, mutta en ole missään uskonlahkossa tai muutoinkaan uskonnollinen. Elämä vain on opettanut nöyrtymään.
Ollaan siis kiitollisia lapsistamme sekä muista läheisistämme. He ovat arvokkainta mitä olla voi.
Juuri näin❣
Minusta taas tuntuu ikävältä, että ihmiset yleistävät omia kokemuksiaan kaikkiin muihinkin eivätkä ymmärrä, että se mikä on minulle hyvä ratkaisu ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle. Jos yhtään vaivauduit ajatuksella lukemaan juttua ja edes yritit asettua Jasmiinan asemaan, tiedät ihan hyvin että asia ei ole hänenkään kohdallaan pelkästään haluamiskysymys. Omasta jaksamisesta saa myös huolehtia, samoin lasten tulevaisuudesta, ja sen pohtiminen, pystyykö ja jaksaako heille olla hyvä vanhempi on vain ja ainoastaan vastuullista.
En ole kenenkään äiti, en edes kyseiseen liikkeeseen kuuluvakaan, eivät olleet vanhempanikaan. Mutta silti sen harjoittama painostus on minulle tuttua niin omien vanhempieni kertomuksista kuin omistakin kokemuksistani, riittävän moni muu sukulainen kun liikkeeseen kuuluu ja vielä pohjalaismaakunnissa, iäkkäitäkin.
Liikkeeseen kuuluville ihmisille opetetaan, että he saavat tuomita ja painostaa läheisiään näiden yksityisasioissa hyvinkin raa’asti. Tähän johtaa ehdoton seurakuntaoppi ja käsitys maallikkosaarnaajista. Ikävä kyllä oppi anteeksiannosta ja armostakin on liikkeessä sellainen, että siihen kuulumattomalta uhrilta ei tarvitse itseltään edes pyytää mitään anteeksi. Tällainen yhdistelmä johtaa toksisiin perhesuhteisiin.
Olen tosi pahoillani Jasmiinan puolesta. Minä olen itse joutunut itkemään ja sanomaan sukulaissuhteita irti niiden mahdottomuuden takia. Omat terveet rajat on tärkeää pitää ihmissuhteissa ja ne eivät toteudu, jos joutuu helvettipuheiden yms. uhriksi. En voi kuvitellakasn silti, miten vaikeaa olisi, kun tällaisen painostuksen uhriksi joutuisi itse liikkeeseen kuuluvana omaan terveyteen liittyvissä asioissa.
Olen vanhoillislestadiolainen ja en jaa tätä kuvaa uskosta ja yhteisöstämme. Meillä on mieheni kanssa viisi lasta ja tämä on meidän lapsi määrämme. Minun kroppani on alkanut oireilemaan monista raskauksista ja teimme päätöksen ettei lisää lapsia enää tule. En ole saanut negatiivista palautetta keneltäkään jolle olen puhunut päätöksestä. Päinvastoin. Jopa vanhemmat ihmiset ovat ymmärtäneet ja sanoneet että naisen terveys menee edellä.
Uskon kuitenkin että myös toisenlaisia kokemuksia voi olla. Ja tämän takia tästä asiasta tarvitaan keskustelua. Mutta meidän nuorten keskuudessa tästä puhutaan ja paljon. Suurin osa on sitä mieltä ettei lapsia tarvitse ottaa vastaan yhtään sen enempää kuin naisen fyysinen tai henkinen terveys kestää.
Toivoisin vain sitä ettei tämän jutun pohjalta taas leimata koko meidän yhteisöä. On paljon meitä jotka hyväksyvät lapsimäärän rajoittamisen terveyden perusteella ja ainakaan me emme ole kokeneet minkäänlaista painostusta asian johdosta. Olen iloinen ja vapaa uskossani ja se antaa minulle turvaa ja luottamusta tulevaisuuteen❤️
Olen ex-vl, tuo lapsiluvun rajoittamisen sallittavuus on varmaan paikkakunta ja sukukohtaistakin. Ja ehkä olet puhunut ihmisten kanssa joiden olet tiennyt tukevan sinua päätöksessä. Ehkä et niiden tiukimman linjan edustajien kanssa. Toki toivon että liike jo sallisi ehkäisyn poikkeuksetta kaikille eikä vain pakottavista terveydellisistä syistä. Itse lähdin liikkeestä 90 luvun alussa koska en halunnut ryhtyä synnytyskoneeksi. Kyllä silloin ainakin saarnattiin että ei haittaa jos äiti kuolee synnytyksessä koska hän pääsee taivaaseen. Kuoleman uhallakin oli lapsia siis synnytettävä. Tästä jäänyt kyllä traumat ja sairaalta ajatusmaailmalta tuntuu tänä päivänä jälkikäteen. Itse olen Satakunnasta kotoisin. Arvelisin että esim Helsingin seudulla olisi vähemmän kyttäämistä lapsiluvun suhteen kuin esim Oulun seudulla? Onkohan tuo 5 lasta sellainen määrä nykyään ettei herätä liikaa kysymyksiä ja ihmettelyä. Ja toivottavasti korona-aikakin on lisännyt ihmisten vapautta asiassa kun säännöllisiä kokoontumisia livenä ei ole ollut. Tällaisia mietin oman historiani vuoksi.
Samaisesta yhteisöstä lähteneenä, olen ollut vain onnellinen. Vihaan kyseistä yhteisöä syvästi ja olkoon heidän sanomansa mukaan ”katkeraa” tämä avautuminen, mutta yhteisön mentaliteetti on valitettavan sairas. Kuten kyseisessä artikkelissa käy ilmi, henkilökohtaisia tarpeita ja tunteita jyrätään yhteisön paineen alle. Yksilönvapaus on vain legenda.
He kutsuvat irtautuneita eksyneiksi lampaiksi. Itse kutsun heitä juurikin lampaiksi. Ei omaa tahtoa, kävellään silmät ummessa vaikka jyrkänteeltä alas kun joku sanoo niin.
Yhteisön naisten asema iskostetaan päähän pienestä asti, oman identiteetin rakentaminen uudelleen alusta alkaen on pelottavaa mutta en kadu sitä yhtään.
Olen todella pahoillani kaikkien näiden naisten puolesta. Miehillä kun ei ole mitään fyysistä haisua siitä, mitä joutuu kestämään jos koko ajan vain annetaan lapsien tulla. Ja ne aivopestyt mafiovaimot, jotka hokevat olevansa ”vapaaehtoisesti” tässä, olkaa sitä sitten ja toivon että hyvällä mielellä, mutta teidän onni ei ole kaikkien onni.
Toivottavasti sinulla ”Jasmiina” on voimaa löytää oma tahtosi, tehdä juuri niinkuin sinusta tuntuu! Siitä se vahvistuu kun sitä etsii.