Mercedes, 29, on yrittänyt lasta kaksi vuotta tuloksetta – nyt hän kertoo tarinansa, jonka loppu ei vielä ole tiedossa
Tyhjän sylin tuska on koetellut parisuhdetta ja tuonut kipeän muiston pintaan. Mercedes on tahtomattaan lapseton, mutta hän ei aio luopua toivosta.
Piinaava ajatus on kuin käärme, joka aika ajoin löytää tiensä Mercedeksen mieleen. Mitä jos oletkin lopun ikääsi lapseton, käärme kysyy. Ja sitten se sihahtaa, että vuosia sitten Mercedeksellä olisi ehkä ollut mahdollisuus.
Espoolainen Mercedes, 29, on tahattomasti lapseton. Hän esiintyy artikkelissa pelkällä etunimellään yksityisyytensä suojaamiseksi. Mercedeksen henkilöllisyys on kuitenkin Kaksplussan tiedossa.
Mercedes on toivonut hartaasti lasta noin kymmenen vuoden ajan. Hoivavietti syttyi jo lapsuuden leikeissä, jolloin Baby Born -nuket olivat hänelle kova sana.
Nyt on kulunut kaksi vuotta, kun Mercedes ja hänen avopuolisonsa ovat yrittäneet saada esikoistaan. Raskaus ei ole alkanut kertaakaan.
– Kun aloitimme yrittämisen, minulla oli takaraivossa ajatus, että se ei välttämättä tulisi olemaan helppoa, Mercedes kertoo.
Hän oli alkanut pelätä, että kaikkia tilaisuuksia ei tule kahta kertaa.
Lue myös: Riikka sai lapsen 12 vuoden toivomisen jälkeen, mutta ensin hän saavutti jotain lastakin suurempaa
Tahtomattaan lapseton
Parikymppisenä Mercedes ja hänen silloinen kumppaninsa kävivät läpi raskaudenkeskeytyksen. Nuoruuden suhde oli kepeä ja huoleton, eikä kumpikaan osapuoli toivonut suhteeseen lapsia.
Päätös raskauden keskeyttämisestä oli vaikea Mercedekselle, joka oli aina tiennyt haluavansa äidiksi.
– Se oli minulle henkisesti yllättävänkin vaikeaa. Minulla oli jo silloin tunne, että tämä on minun mahdollisuuteni. Kanttini ei kuitenkaan kestänyt.
Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen Mercedes päätyi keskeyttämään raskauden. Ja se oli oikea päätös, Mercedes sanoo. Jälkikäteen hän on arvioinut, että rahkeet eivät vielä tuolloin olisi riittäneet lapsen kasvattamiseen.
Kuva: Hanna-Kaisa Jokinen
Kuitenkin nyt, kun Mercedes on vasten tahtoaan lapseton, menneisyyden muisto nostaa välillä päätään.
Lääketieteellisesti tarkasteltuna raskaudenkeskeytyksellä, johon ei ole liittynyt komplikaatioita, ei ole alentavaa vaikutusta hedelmällisyyteen. Sen sijaan Mercedeksellä on todettu PCOS eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, joka aiheuttaa ovulaatiohäiriöitä ja siten hankaloittaa hedelmöittymistä.
Syksyllä 2022 saatu diagnoosi ei ollut järkytys Mercedekselle, joka oli saanut ensimmäisen vihjeen oireyhtymästään jo vuotta aikaisemmin.
Vielä syksyllä 2021 Mercedes puolisoineen asui Salossa. Pariskunta oli hakeutunut TYKSiin lapsettomuushoitotutkimuksiin. Ensikäynnillä lääkäri totesi ultraäänitutkimuksen perusteella, että Mercedeksellä on PCOS-tyyppiset munasarjat.
Diagnoosi ei kuitenkaan varmistunut, sillä hoitotaivalta ei jatkettu pidemmälle. Mercedes ja hänen puolisonsa olivat päättäneet erota.
Lempeitä syitä
Lapsettomuustutkimuksiin hakeutuminen kuormitti suhdetta enemmän kuin Mercedes ja hänen puolisonsa olivat arvanneet. Kumpikin osapuoli oli alkanut ottaa etäisyyttä toisistaan.
– Ajattelin, että en sittenkään pysty tähän. Se kaikki oli vain liikaa. Tuntui uskomattomalta, että olimme hakeutumassa lapsettomuushoitoihin, että ongelmamme oli niin todellinen.
He tarvitsivat takapakkia selvittääkseen, halusivatko he varmasti yhteisiä lapsia. Ero oli pelottavaa aikaa molemmille, Mercedes kuvailee. Viereltä lähti rakas ihminen, ja samalla kaikki tulevaisuuden haaveet romuttuivat.
Ei kuitenkaan mennyt kuin kuukausi, kun pari palasi yhteen. Sekä Mercedes että puoliso ymmärsivät, että tämä on suhde, jossa he halusivat olla.
Yhteisellä tiellä astelu ei silti aina ole helppoa. Mercedeksen sanoin he elävät kierrosta kiertoon.
– Jatkuva epävarmuus väsyttää ja vie suhteesta spontaaniutta. Siitä huolimatta vaalimme parisuhdettamme.
Mercedeksen PCOS-diagnoosi ei ehkä selitä kaikkea. Hiljattain parille on selvinnyt, että puolison siittiötuotanto on mahdollisesti alentunut.
– Kun molemmissa on niin sanotusti vikaa, saamme toisiltamme vertaistukea. Siinä mielessä on lempeää, että lapsettomuus ei johdu vain toisesta osapuolesta.
Niinpä Mercedes lohduttaa puolisoaan, kun tämä pelkää, että Mercedes haluaisi vaihtaa hänet hedelmällisempään mieheen. Ja puoliso lohduttaa Mercedestä, jos negatiivisen ovulaatio- tai raskaustestin jälkeen tämä hetkellisesti romahtaa.
Toivo vie eteenpäin
Vielä pari vuotta sitten jokainen negatiivinen raskaustestitulos oli musertaa Mercedeksen. Nykyään hän tekee enää harvoin raskaustestejä. Yksinäinen viiva on niin tuttu näky, että on vaikeaa kuvitellakaan sen viereen toista.
Ovulaatiotestejä Mercedes tekee, koska PCOS-oireyhtymän takia ei ole aina varmaa, ovuloiko hän. Kun ovulaatiotesti on positiivinen, herää itsevarma ja hyvä olo.
Toiveikkuus auttaa jaksamaan. Kun uskoa ei löydy itsestä, sitä löytyy puolisosta.
– Mieheni on sanonut, että tuli lasta tai ei, niin hän on kuitenkin valinnut olla kanssani.
Vaikka pettymyksiin tottuu, ovat ne silti pettymyksiä. Seuraavaksi pari aikoo ottaa hieman rauhallisemmin ja valmistautua siihen, että lapsettomuushoidot alkavat.
– Positiivisuus ei synny siitä, että koko ajan tapahtuu vain hyviä asioita. Vaan siitä, millaisella asenteella asiat otetaan vastaan ja millä mielellä lähdetään yrittämään uudestaan.
Tämä ei siis ole onnistumistarina, mutta ei tragediakaan. Tämä on tarina, jonka seuraavat käänteet ja lopputulema eivät ole tiedossa.
Vielä on toivoa, että kaikki päättyy onnellisesti.
Mercedeksen matkaa ja kuulumisia voi seurata Instagramissa tililtä @beibiblogi.
Kommentit (10)
Me avioiduimme vuonna 1978 eikä ollut nykyisiä mahdollisuuksia päästä tutkimuksiin ja hoitoihin. En soisi kenellekään sitä vuosien piinaa, kun ei raskaus alkanut hartaista toiveista huolimatta. Lopulta pääsimme tutkimuksiin ja moniin keinohedelmöityskokeiluihin hormonihoitoineen, mutta avioliittomme kariutui ennen kuin saimme edes toivoa koeputkihedelmöityksestä. Se aika oli rankkaa molemmille! Ex- puolisoni kuoli eturauhassyöpään saatuaan onneksi sitä ennen 3 tervettä lasta. Minäkin tulin raskaaksi uuden mieheni kanssa, mutta vasta lähes 50- vuotiaana yllättäen. Elämäni vaikein päätös oli siinä tilanteessa suostua keskeytykseen, vaikka kaikki mahdolliset riskit raskauden jatkumiselle olivat painavia. Loppuelämäni mietin näitä asioita, enkä sellaista soisi kenellekään lapsirakkaalle. Meillä olisi ollut kummankin puolisoni kanssa parhaat mahdollisuudet huolehtia jälkikasvusta, mutta en voi välttyä katkeruudelta lukiessani lasten huostaanotoista tai kaltoinkohteluista: lapsissa on koko ihmiskunnan tulevaisuus, miksi niitä syntyy vääriin paikkoihin?
Positiivinen ovulaatiotesti ei ole mikään tae siitä, että ovulaatio tapahtuu. Ovulaatiotesti voi näyttää plussaa vaikka yhtään munasolua ei olisi irtoamassa, tai follikkeli on väärän ikäinen, jolloin munasolusta ei ole mihinkään.
Negatiivinen ovulaatiotesti ei myöskään kerro, että ovulaatiota ei siinä kierrossa tapahtuisi, vaan se kertoo, että LH-huippu ei tapahdu juuri silloin kun testiä tehdäön. Joillain ovulaation käynnistämiseen vaadittu LH-huippu on niin nopea, että vaikka testejä tekisi 2 kertaa päivässä, ei sitä saa testillä kiinni, ja silloin tulos on pelkkiä negatiivisia ovulaatiotestejä, vaikka ovulaatio tapahtuu kuten pitääkin.
Eli ovulaatiotestien plussia on turha mitenkään hehkutella, ja ovulaatiotestien negoista on turha hajoilla, ne eivät kerro juuri mitään. Ihan turhaan on artikkelin pari ottanut pulttia ovulaatiotestien tuloksista, koska ne kertovat meillä PCOS-naisilla suurin piirtein yhtä paljon kuin lehtien horoskooppipalstat.
Meillä PCOS-naisilla fiksuinta on käydä hoidoissa, joissa ultralla katsotaan miten follikkeli kasvaa, ja follikkelin ollessa oikean kokoinen, piikitetään ovulaation aiheuttavaa läökettä. Vain silloin tietää, tapahtuuko ovulaatio vai ei. Mitä pidempään yrittää luomuna, sitä kuormittavampaa se mielenterveydelle on, koska vuosikausien turha yritys nyt vain on stressaavaa, eli hoitoihin aina saman tien, kun on jo tiedossa, että vikaa on.
Pcos diagnoosi itsellä myös. Ensimmäistä yritettiin vuoden verran, meni kesken. Tästä vuoden päästä raskauduin spontaanisti, esikoispoika syntyi. Pojan ollessa 1,5v aloin odottaa kuopusta, tyttö nyt 4kk. Kymmenen vuoden hormonaalinen ehkäisy taustalla ja tutkimusten mukaan munasarjat niin rakkulaiset että näyttää reikäjuustolta. Yksikään ovulaatiotesti ei ole koskaan näyttänyt merkkiäkään ovulaatiotesti, mutta nämä kaksi pientä olen saanut <3
Meilläkin oli pitkä ja kivinen tie: kaikkiaan takana 3 inseminaatiota, 3 kierrosta ivf hoitoja ja 7 pakastetun alkion siirtoa. Lopulta minulla kuitenkin on se perhe, josta aina unelmoin: 3 lasta, kaikki saaneet alkunsa pakastetun alkion siirroista.
Ja vaikka tuosta kaikesta on jo monta vuotta, niin lapsettomuus on jättänyt minuun ikuiset jäljet
Pcos diagnoosi saatu 9,5v sitten, mutta ollaan saatu hoidoilla 2 lasta. Reilu 4v. meni, että ensimmäinen plussa ilmestyi, mutta siitä tulikin sitten niin iso onnen tunne jota en varmaan koskaan unohda.
10 vuotta ja valtavasti rahaa meni. 7. yritys tuotti tulosta, silloin vaihdettiin koeputkihedelmöitys ICSI hoitoon ja tuli 1. poika. Hänen synnyttyä luulimme, kun oikea hoito löytyi, että toinen tulee helposti. Ei tullut. 3,5 vuotta ja useita hoitoja ja pettymyksiä, kunnes saimme toisen ihanan pojan. Syli tuntui vielä tyhjältä ja useita lisäyrityksiä, kaikkinensa yhteensä 30 kertaa. Ei tulosta. Siihen oli tyytyminen, mutta olen hyvin onnellinen nyt jo aikuisista pojistani.
Kyllä niin voin samaistua tähän kirjoitukseen. Itsellä ei vaan käynyt loppupeleissä hyvin, koska lasta en koskaan saanut. Asiaa on pitänyt käsitellä paljon. Välillä se tulee eteen ja miettii et miks minä, mutta loppupeleissä olen hyväksynyt asian ja jatkanut elämääni.
Akupunktiohoito auttaa yllättävän monia.
” Positiivisuus ei synny siitä, että koko ajan tapahtuu vain hyviä asioita. Vaan siitä, millaisella asenteella asiat otetaan vastaan ja millä mielellä lähdetään yrittämään uudestaan.”
Miten ihanasti ajateltu, voimia ja iloa tulevaan♥️
Kannattaa tarkistuttaa ja hoitaa kuntoon rautavarasto- ja vitamiiniarvot ennen hoitojen aloittamista.