Kun Nina oli kuolla lapsettomuushoitoihin, lääkäri keskeytti ne – sitten aviomies soitti: ”Meistä tulee vanhempia”
Endometrioosista kärsineelle Ninalle lapsettomuushoidot osoittautuivat hengenvaarallisiksi. Lopulta Elmeri saapui perheeseen ja muutti kaiken.
Aurinkoisena kesäsunnuntaina 2012 Nina lastasi kukkia autonsa peräkonttiin, kun puhelin soi. Soittaja oli Ninan mies Robert.
– Meistä tulee vanhempia, Nina, mies sopersi puhelimeen. Ninaa ärsytti. Eikö Robert jo tajunnut, että he eivät voi saada lapsia?
– Ajattelin, että hän on mennyt ihan sekaisin. Kunnes Robert sai sanotuksi, että Tampereen seutuvilta löytyy pieni poika, joka odottaa meitä.
Käsittämättä vielä kunnolla, mitä oikeastaan oli tapahtumassa, Nina kaivoi esiin listan vauvan tarvitsemista tavaroista. Se oli laadittu juuri tätä päivää varten.
Ninalla ja Robertilla oli tiistai-päivä aikaa haalia kaikki kokoon. Keskiviikkona olisi lähdettävä ajamaan Alavetelistä kohti Tamperetta.
Pitkä lapsettomuus taustalla
Nina ja Robert olivat ehtineet toivoa lasta 8 vuotta ennen kuin käänteentekevä puhelu saapui. Nina oli kärsinyt vaikeasta endometrioosista, joka pahentui entisestään raskausyritysten myötä.
Jatkuvasti epäonnistuneet hedelmöityshoidot nakersivat Ninan itseluottamusta.
– Olen yleensä hyvin optimistinen, mutta silloin ajattelin, että olenpa minä huono. Lapsiahan vain tehdään.
Opettajana työskentelevä Nina vietti päivät luokkansa kanssa. Iltasin hän veti jumppia. Matkustaminen ympäri Eurooppaa oli myös keino saada ajatukset muualle.
– Surusta oli pyristeltävä ylös, kun kohtasi ihmisiä. Nokka ylös vain.
E-pillerien lopettamisen jälkeen endometrioosipesäkkeet pääsivät kasvamaan kohdun ulkopuolella valtoimenaan. Lopulta Nina kykeni vain oksentamaan, ja hänet kiidätettiin ambulanssilla Oulun yliopistolliseen sairaalaan.
– Silloin lääkärimme totesi, että hengelläni leikkimistä ei voi enää jatkaa. Oli aika laittaa adoptiopaperit vetämään.
Ninan ja Robertin toiveena oli, että lapsi saapuisi heille mahdollisimman pienenä. Niinpä he päätyivät kotimaiseen adoptioon, vaikka odotusajat erityisesti kotimaisen adoption kohdalla voivat olla hyvin pitkiä.
Ninan ja Robertin adoptio-odotus kesti lopulta vain kaksi ja puoli vuotta.
– Se, miten asiat lapsemme ympärillä ovat järjestyneet, on suurta ihmettä.
Elmeri oli 10-viikkoinen, kun vanhemmat ja lapsi kohtasivat ensimmäistä kertaa.
Sinisilmäinen Elmeri
Omakotitalon eteisessä 10-viikkoinen Elmeri-vauva lepäili sijaisäitinsä käsivarsilla. Vauva katseli Ninaa ja Robertia epäileväisesti sinisillä silmillään.
”Mitä te täällä oikein teette?” Nina muistelee Elmerin katsetta ensikohtaamisella.
Vaaleahiuksinen Elmeri oli jäntevä ja potra vauva, ihana siloposki.
Pian Nina löysi itsensä sohvalta istumassa lapsi sylissään.
– Valokuvista huomaa, kuinka loistin ja hehkuin Elmeri sylissäni. Mietin, että ihanko oikeasti juuri minä saan pitää häntä sylissäni.
Saman illan aikana Robert pääsi kylvettämään Elmerin. Illan kääntyessä yöksi Nina ja Robert kömpivät nukkumaan vierashuoneeseen. Sitä ennen Elmeri nukahti pinnasänkyyn, joka oli nyt siirretty Ninan ja Robertin sängyn viereen.
Seuraavana päivänä lounaan jälkeen Elmerin tavarat pakattiin autoon. Seurue lähti Elmerin päiväunien aikaan kahdella autolla ajamaan kohti Alaveteliä. Toisessa autossa olivat sijaisäiti, Nina ja Elmeri, toisessa matkusti Robert.
Nina vuodatti matkan aikana tunteitaan sijaisäidille. Samalla tämä sai kertoa Ninalle omista ajatuksistaan Elmeristä.
– Siitä alkoi läheinen suhde heihin. Olen sijaisperheelle valtavan kiitollinen siitä, miten hyvää huolta he pitivät Elmeristä hänen ensimmäisten elinviikkojensa aikana.
Ensimmäiset päivät Elmerin kanssa
Sijaisäiti jäi vielä yhdeksi yöksi pariskunnan kotiin tukemaan heitä Elmerin hoidossa. Seuraavana päivänä hän pakkasi tavaransa ja toivotti vielä kerran onnea.
Myös Robert joutui lähtemään pian sijaisäidin jälkeen, sillä alkukesän kylvötyöt oli tehtävä aurinkoisella säällä.
Nina jäi kahden Elmerin kanssa. Vauva nukkui tyytyväisenä päiväuniaan. Epäilevät ajatukset alkoivat kuitenkin vyöryä Ninan mieleen.
– Esiin nousi kaikenlaisia pelkoja. Miten minä osaan hoitaa lapsia? Mitä jos Elmeri tulee koulukiusatuksi? Saako hän koskaan ajokorttia?
Puhelimen päässä ollut ystävä sai Ninan rauhoitettua. Hän vakuutti Ninan, että tämä tulee pärjäämään ja miettimään vain seuraavaan vaipanvaihtoa ja tuttipullohetkeä.
Siitä alkoivat yhteiset vuodet Elmerin kanssa.
Jaa oma kokemuksesi