Ministeri Hanna Sarkkinen: ”En osannut odottaa, että lapsi tuo elämään niin paljon iloa ja huumoria”
Hassujen hetkien lisäksi ministerin pikkulapsiarkea sävyttävät melko samankaltaiset haasteet kuin monen muun vanhemman.
Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen, 33, pyyhältää haastatteluun vauhdilla.
– Kaksivuotias Armas on nuhassa. Tehtiin miehen kanssa läpsystä vaihto.
Niin Sarkkinen pääsi antamaan äänensä perhevapaauudistuksen äänestyksessä. Uudistuksen myötä perhevapaat on tarkoitus saada jaettua tasaisemmin molempien vanhempien kesken.
Armaksen kanssa Sarkkinen oli itse kotona 8 kuukautta. Se on hieman enemmän kuin uudistuksen myötä asetettu kiintiö – 6,5 kuukautta molemmille vanhemmille.
Toki omastaan saa luovuttaa toiselle.
”Odotin pääseväni töihin”
Sarkkinen itse palasi mielellään töihin, kun vauvavuosi alkoi olla voiton puolella.
– Viimeisessä kuussa oli jo sellainen olo, että odotin pääseväni töihin. Kaipasin jo muutakin sisältöä elämääni.
Moni vanhempi voi samaistua Sarkkisen tuntemuksiin lasten kanssa olemisesta.
– Nautin kovasti lapsen kanssa olemisesta. Mutta onhan se ajoittain raskasta, kun hoitaminen on niin intensiivistä ja perustarpeisiin keskittyvää.
Kotihoidossa Armas oli noin 1,5-vuotiaaksi asti. Sitten Sarkkisen mies jatkoi töitään, ja Armas aloitti päiväkodissa.
– Kävelymatkan päässä onneksi, vaikka ensisijaisesti toivomaamme päiväkotiin hän ei päässytkään.
Nuhapäiviä on sattunut vain muutamia. Etänä pienen toipilaan kanssa kokouksiin osallistuminen kun ei ole aivan mutkatonta.
– Isoja koneitakaan ei voi koko päivää katsoa Areenasta.
Ministerin pikkulapsiarkea sävyttävät siis melko samankaltaiset haasteet kuin monen muun vanhemman.
Sarkkinen oli kansanedustaja, kun hän jäi äitiyslomalle.
– Kyllähän se syyllisyys jäyti, kun sijaisia ei näihin hommiin oteta. Työt piti jakaa muille.
Silti vanhemmaksi ryhtyminen oli päätös, jonka Sarkkinen halusi ehdottomasti tehdä. Olihan hän nähnyt, että muillakin poliitikoilla pikkulapsiarki oli saatu toimimaan.
Koliikkia, iloa ja huumoria
Ensikertaa vanhemmaksi tullutta Sarkkista ei kotipuolessakaan pelästyttänyt vauva-ajan alku, jolloin Armas kärsi koliikista.
– Niissäkin kuukausissa oli paljon hyvää. Onneksi Armas alkoi sen jälkeen nukkua melko hyvin yönsä ja täysiä öitä jo puolivuotiaana. Muuten vauvavuosi olisikin voinut tuntua raskaalta.
Sitä Sarkkinen ei osannut odottaa, että lapsi tuo elämään niin paljon iloa ja huumoria.
– En tajunnut, että lapsen kanssa saa nauraa jatkuvasti. Arjen tilannekomiikka on mahtavaa, ja lapsen ilo tarttuu itseenkin.
Pienet hetket ilahduttavat, kuten se, kun Armas muutama päivä sitten alkoi laskea viinirypäleitä ruokapöydässä.
– Luvut eivät menneet ihan järjestyksessä, mutta olipa suloista seurattavaa.
Aina ei jaksa naurattaa, vaikka koko perhe olisi terveinä. Muutama kuukausi sitten alkanut tahtoikä testaa ministerin jo monessa liemessä marinoituija hermoja.
– Kyllä niissä tilanteissa ihmistä mitataan. Että ei lähde itse mukaan tunnekuohuun vaan pysyy rauhallisena ja ennen kaikkea johdonmukaisena.
Tällaisia ovat muun muassa hetket, kun Armasta ei huvittaisi laittaa talvihanskoja käsiinsä.
– Olen nyt yrittänyt sanoittaa itsellenikin ääneen, että äiti päättää tästä asiasta, jotta pysyisin toimintalinjassa.
Raastavista tilanteista huolimatta lapsen kanssa oleminen on Sarkkiselle palauttavaa – työasiat on pakko laittaa syrjään.
– Kun tulen pitkän päivän jälkeen kotiin, ehdin touhuta Armaksen kanssa tunnin tai pari ennen kuin hän menee nukkumaan. Silloin ei voi selata uutisvirtaa tai suunnitella työasioita.
Armas saa äitinsä unohtamaan työasiat.
Lapsi edellä, omat harrastukset tauolla
Harrastukset ja muut puuhat ovat pitkälti saaneet jäädä Armaksen syntymän myötä.
– Haluan ehtiä olemaan lapseni kanssa, vaikka työpäivät ovat pitkiä. Kun saan hetken levähtää, vietän sen usein sohvalla makoillen. Ellen sitten jatka töiden tekemistä.
Sarkkinen kuitenkin pohtii, että tärkeää olisi antaa aikaa myös itselle ja parisuhteelle.
– Kaikista parasta vapaa-aikaa on ystävien tapaaminen. Se antaa paljon.
Lastenhoitajasta Sarkkinen on puhunut miehensä kanssa, mutta vielä ulkopuolista hoitajaa ei ole tullut kutsuttua.
Silloin, kun perhe majailee toisessa kotikaupungissaan Oulussa, Sarkkisen äiti touhuaa Armaksen kanssa. Myös miehen äiti on välillä lapsenlapsensa leikkikaverina ja hoitajana, tosin hän asuu Porissa.
– Hoitajan kutsuminen on ollut työlistallani. Olisi kiva käydä kaksin miehen kanssa viettämässä yhteistä aikaa.
Vaikka elämässä tärkeintä on Armas, Sarkkinen ei koe äitiyden määrittävän identiteettiään.
– Olin ajatellut, että vanhemmuus muuttaisi enemmänkin minua. Olen Armaksen äiti, mutta en äitihahmo.
Jaa oma kokemuksesi