”Pelkäsin pilaavani lapseni”, Yagmur Özberkan, 33, muistelee raskausaikaa – silti hän uskalsi valita kolmekielisen kodin
Yagmur Özberkan epäili omaa vanhemmuuttaan, kun hän halusi taata lapselleen kolme kieltä ja kulttuuria. Ympäristö ei aina ole ollut suopea – ei, vaikka tutkijan mukaan monikielisyyttä tarvitaan maailmassa.
Kun toimittaja Yagmur Özberkan, 33, odotti aviomiehensä kanssa esikoistaan ”Altsua”, häntä pelotti. Ei kuitenkaan siksi, että raskauteen olisi liittynyt erityisiä riskejä.
Huoli liittyi aivan muuhun: lapsesta tulisi kolmen kielen ja kulttuurin risteymässä kasvava mixed-lapsi. Se tarkoittaisi, että lapsen kulttuurinen tausta koostuisi useammasta kuin yhdestä kielestä.
Lähipiiristä ehdoteltiin, pitäisikö perheen valita vain yksi kieli, jotta lapsi ei hämmenny ja päädy puheterapiaan.
– Pelkäsin pilaavani lapsen, kun halusin kuitenkin taata hänelle kolme kieltä ja kulttuuria, Yagmur muistelee.
Kolmen kielen koti
Yagmur Özberkan saapui 5-vuotiaana perheineen Turkuun. Suomen kieli on hänelle kielistä vahvin, mutta vanhemmat puhuivat Yagmurille ja hänen kahdelle sisarukselleen kotona turkkia.
Kerran vuodessa perhe matkasi Turkkiin tapaamaan sukulaisiaan ja ylläpitämään yhteyttään turkkilaiseen kulttuuriin.
Yagmurin aviomies on sen sijaan Suomessa kasvanut kurdi. Hän lähti perheineen Kurdistanista poliittisista syistä, eikä hän ole voinut vierailla entisessä kotimaassaan.
Puolitoistavuotias Altsu kuulee kotonaan kolmea kieltä. Äiti puhuu hänelle turkkia, isä kurdia ja keskenään vanhemmat puhuvat suomea.
Yksikielisyysnormi järkyttää
Raskausaikana satelevat neuvot saivat Yagmurin epäilemään, tulisiko hänestä kielikysymyksen vuoksi hyvä vanhempi.
Toisaalta Yagmur ja hänen miehensä kokivat tärkeäksi luottaa omaan vaistoonsa ja siihen, mitä olivat itse asiasta ottaneet selvää.
– Olin järkyttynyt yksikielisyyskommenteista, sillä olen omassa ystäväpiirissäni nähnyt, miten sellainen voi vuosia myöhemmin kaduttaa. Yhden kulttuurin häivyttäminen omasta tausta voi jättää lapselle arvet.
Samoilla linjoilla on Annika Pasanen, saamelaisen sosiolingvistiikan professori Koutokeinon saamelaisesta korkeakoulusta.
– Oman ryhmän kielen oppiminen on iso osa identiteettiä ja kulttuuria. Jokaisen kielen sisällä on kulttuuri ja maailmankuva, jota pystyy syvästi ymmärtämään vain kielitaidon kautta.
Pasanen toteaakin, että hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, jos joku antaa neuvon olla puhumatta lapselle omaa kieltä.
– Silloin kannattaa itse hakea asiasta tietoa ja vertaistukea. Kielitaitoa vaille jääminen voi vaikuttaa lapsen kehitykseen negatiivisesti, ja siitä voi muodostua trauma.
Isovanhemmat ratkaisivat
Yagmur ja hänen miehensä pohtivat jo raskausaikana, mikä olisi tärkein peruste pitää kaikki kolme kieltä mukana arjessa. Vastaus oli: isovanhemmat.
– Olisi todella traagista, jos lapsi ei pystyisi kommunikoimaan omien isovanhempiensa kanssa, Yagmur pohtii.
Professori Pasanen muistuttaakin, että Suomessa eletään yksikielisyysnormin mukaisesti. Maailmaa ja historiaankin katsahtaen voi havaita, että monikielisyys on täysin normaali tilanne.
Aikuiset punnitsevat turhan paljon monikielisyyttä omista lähtökohdistaan. He usein pohtivat, millainen kyky heillä itsellään olisi oppia useaa kieltä.
– Lasten kielellinen kyky, aivojen kapasiteetti ja aivojen joustavuus ovat paljon paremmalla tasolla kuin aikuisilla. Heille usean kielen oppiminen on suotuisaa ja helppoa.
Siihen, että lapsi alkaa käyttää useaa kieltä aktiivisesti, kannattaa Pasasen mukaan hakea rohkeasti tukea ympäriltä.
– Kun puhutaan monikielisyydestä, siihen liitetään usein riskejä ja vaikeuksia. Monikieliset ovat keskimäärin luovempia ja heillä on parempi ongelmanratkaisukyky. Heidän on myös helpompi omaksua uusia kieliä. Näitä lapsia ja aikuisia me tarvitsemme tässä maailmassa.
Puolitoistavuotias Altsu osaa laskea kurdiksi kolmeen, laulaa turkiksi lyhyen lastenlaulun ja sanoa suomeksi, serkkujensa innoittamana ”kakka”.
Mistä kirjoja turkiksi ja kurdiksi?
Kun Altsu oli puolen vuoden tietämillä, Yagmur lähti hänen kanssaan päättäväisenä kirjastoon. Nyt lainattaisiin turkin- ja kurdinkielisiä lastenkirjoja.
Niitä ei kuitenkaan löytynyt. Tarjonta oli hyvin suppea. Korona-aikana kukaan tuttavakaan ei ollut matkustamassa Turkkiin.
Viime tammikuussa Yagmur sai Altsulle kaipaamiaan teoksia, sillä Yagmurin sisko toi niitä mukanaan matkaltaan Turkista.
Sitä ennen pariskunta käänsi suomenkielisiä lastenkirjoja Altsulle.
Yagmur pohtii kieliasiaa päivittäin, kun hän painaa television päälle tai valitsee Altsulle lastenmusiikkia.
– Yritän pysyä kärryillä siitä, mitä kieliä on viimeksi kuunneltu. Koetan valita Altsulle tasaisesti niin turkkia kuin kurdiakin.
Yagmur ja hänen miehensä luottavat siihen, että Altsu oppii suomea sekä kuunnellessaan vanhempien puhetta että päiväkodissa ollessaan.
– Kun meille tulee vieraita, yhteinen kieli on useimmiten suomi. Paljon olen miettinyt sitäkin, mikä on tulevaisuudessa perheemme yhteinen ruokapöytäkieli.
Yagmur ymmärtää vähän kurdia mutta ei osaa puhua sitä. Sama tilanne on hänen miehellään turkin kielen kanssa.
Kun vieras aikuinen puhuu Altsulle puistossa suomea, Yagmur pyrkii aina kääntämään puheen Altsulle turkiksi.
– Välillä pohdin, uupuuko Altsu pidemmän päälle tähän.
Kielitutkija Annika Pasasen kommentit kuultuaan Yagmur on kuitenkin saanut lisää itseluottamusta ja uskoa siihen, että tekee oikein.
– Olen tehnyt todella hyvää duunia ja pelännyt ihan turhaan.
Lue myös: Näin autat lapsen puheen kehitystä – 7 vinkkiä vanhemmalle
Kohtaako Altsu saman kuin vanhempansa?
Yagmurille turkulaisuus on tärkeä identiteetti. Sen jälkeen tulee turkkilaisuus.
– Olen opiskellut Torniossa, mutta en ole koskaan halunnut muuttaa Turusta pysyvästi muualle.
Yagmurin omassa lapsuudessa ympäristö oli hyvin valkoihoinen. Oli vain muutamia lapsia, jotka näyttivät samalta kuin hän.
Välillä Yagmuria huolestuttaa, joutuuko Altsu mixed-lapsena eksotisoinnin kohteeksi. Vaikka tummien, tuuheiden hiusten ihailu voi vaikuttaa harmittomalta, monet kokevat sen esineellistävänä.
Yagmur on myös itse saanut tuntea, että hänen suomalaisuuttaan on kyseenalaistettu läpi elämän. Tuleeko Altsu kohtaamaan samanlaisia kokemuksia?
Toisaalta Yagmur iloitsee, että Altsu tulee kasvamaan ympäristössä, jossa on useita mixed-lapsia ja aikuisia. Joissakin perheissä saattaa jopa olla neljä kieltä ja kulttuuria.
– Hän ei ole se erilainen. Hän on ihan yhtä lailla kuin muutkin.
Turkin puhuminen Altsulle on saanut Yagmurinkin arvostamaan enemmän omaa taustaansa.
– Joskus pelkään, että Altsu oppii huonoa turkkia, koska oma turkkini on välillä niin ruosteessa. Silti uskon, että se on parempi kuin ei mitään.
Turkkilaisia ruokia Yagmur ei osaa kokata. Kun on hänen vuoronsa laittaa ruokaa, hän valmistaa lihapullia, makaronilaatikkoa tai kanapastaa.
Se on asia, josta hän ei kuitenkaan jaksa stressata. Sukulaisten luona Altsu pääsee maistelemaan turkkilaisia makuja ja kurdikulttuurin ruokia.
Ilonaiheita löytyy, vaikka kolmen kielen pitäminen arjessa mukana on välillä vanhemmille työlästä.
– Ajattelin yksi päivä, että onhan tämä nyt hemmetin hienoa, että voin opettaa lapsellani tätä kieltä.
Anna.fi: Koko Hubara: ”Rasismi ei aina ilmene huutamisena tai tönimisenä, vaan mikroaggressiona”
Kommentit (2)
Hyvä Yagmur ja Altsu! Pieni lapsi voi omaksua vaikka 5 äidinkieltä. Meidän Perhe koostuu Suomenruotsalaisista ja Marokkolaisista. Pääkielet ovat ruotsi, marokon arabia, englanti ja suomi. Lisäksi meillä heiteillään lennosta espanjaa ja ranskaa seassa, jokainen sen mitä osaa. Asenne ratkaisee, me rakastetaan kieliä ja kielet avaavat ovia. On lyhytnäköistä jumittaa yksikielisyydessä.
Tämä oli todella mielenkiintoinen juttu, mielelläni lukisin perheestänne lisää!