Susanna Juntusen kaksosraskaus oli keskeytettävä, vaikka odotus oli toivottu – lääkärien mukaan raskaus oli hengenvaarallinen
Susanna Juntusen, 34, kaksosraskaus oli keskeytettävä, vaikka odotus oli toivottu. Lääkärien mukaan raskaus oli hengenvaarallinen. Pian keskeytyksen jälkeen Susannan kohtu poistettiin.
– Kaksosten laskettu aika. Se olisi ollut kaksi päivää sitten, Susanna Juntunen saa sanotuksi.
Olemme molemmat hiljaa. Susanna pyyhkii kyyneleitään, kuten myös minä. En usko, että on olemassa montaa ihmistä, joiden sisuskaluja suru ei viiltäisi Susannan tarinaa kuunnellessa.
En, vaikka me molemmat päädymme vielä haastattelun päätteeksi hymyilemään. Minä ennen kaikkea sille, että Susanna on tässä – kaiken kokemansa jälkeen.
Kirjeitä merkittäviin hetkiin
Naistenpäivänä maaliskuussa 2020 Susanna Juntusen kohdunkaulansyöpäseula näytti viimein negatiivista.
Takana oli pimeä talvi. Ennen kaikkea siksi, että Susanna oli syksyllä saanut tietää sairastavansa kohdunkaulansyöpää.
Sairastuminen oli tullut täytenä yllätyksenä terveellistä ja liikunnallista elämää suosivalle Susannalle.
– Olin aina ollut varovainen ja pitänyt hyvää huolta itsestäni. Luulin urheilijana tuntevani kehoni, mutta syöpä pääsi silti kehittymään huomaamattani, Susanna pohti Kaksplussan taannoisessa haastattelussa.
Diagnoosin saatuaan hän oli keskittänyt ajatuksensa 1-vuotiaaseen Peetu-poikaansa sekä hyvinvointialan yritykseensä.
Aluksi tilanne näytti siltä, että syöpä oli levinnyt imusolmukkeisiin. Silloin Susanna alkoi varautua niihin aikoihin Peetun elämässä, joita hän ei olisi enää näkemässä.
– Suunnittelin kirjoittavani kirjeitä niihin merkittäviin hetkiin Peetun elämässä, joissa toivoisin olevani mukana kannustamassa häntä. Pyysin, että niitä luettaisiin noina tärkeinä hetkinä, Susanna kertoo.
Sitten selvisikin, että syöpä on vain kohdun alueella. Edessä olisi leikkaus, jossa koko kohtu olisi parasta poistaa.
Susanna ja hänen miehensä toivoivat perheeseen kuitenkin kovasti vielä toista lasta. Siksi pienempi leikkaus sai riittää alkuun. Kohtu tultaisiin poistamaan vasta myöhemmin.
Niin alkoi kaksosraskaus
Puoli vuotta leikkauksen jälkeen, kun luonto loi uuttaa elämää ja kevätaurinko lämmitti, Susanna oli vaikean valinnan äärellä: tulisivatko hän ja hänen miehensä yrittämään lasta keinohedelmöityksellä?
Lääkärit olivat havainneet Susannan munatorvien menneen tukkoon marraskuisen kohtuleikkauksen tietämillä.
Susanna oli 33-vuotias. Halusiko hän todella toista lasta niin paljon, että olisi valmis henkisesti ja fyysisesti raskaisiin lapsettomuushoitoihin?
– En ollut ehtinyt ajatella asiaa loppuun. Päätös ikään kuin pakotettiin tekemään kiireesti. Pelkäsin, että katuisin myöhemmin sitä, että en yrittänyt, Susanna kertoo nyt.
Pariskunnan oli päätettävä nopeasti, halusivatko he yrittää toista lasta. Kohtu täytyisi poistaa lopullisesti mielellään mahdollisimman pian – viimeistään toisen lapsen jälkeen.
Syksyllä 2021 alkoivat keinohedelmöityshoidot. Susannalta ja hänen mieheltään kerätyt sukusolut hedelmöitettiin laboratoriossa ja pakastettiin alkionsiirtoa varten.
– Mitään suunnitelmia ei voinut tehdä, sillä oli jatkuvasti oltava valmiina hoidon erilaisiin vaiheisiin, Susanna muistelee.
Hieman ennen joulua Susannan kohtuun istutettiin pakastealkio. Se kiinnittyi kohdun seinämään.
Pariskunnan hartaasti toivoma joululahja oli saapunut etuajassa.
Myös Peetu sai pian kuulla, että hän saattaa saada pienen sisaruksen. Susanna ja hänen miehensä päättivät kertoa asiasta esikoiselleen varhain, sillä Susannalla oli rankkaa pahoinvointia ja olo oli usein huono. Tuntui järkevältä antaa lapselle selitys äidin pahoinvoinnille.
Raskausviikolla 7 Susannalle tehtiin ultraäänitutkimus, jossa näkyi, että alkio oli jakautunut identtisiksi kaksosiksi.
Susannan aiemman kohtuleikkauksen vuoksi raskaus oli lähtökohtaisesti riskiraskaus jo yhdellekin sikiölle. Kohtu ei välttämättä tulisi kestämään kaksosraskautta.
Lue myös: Yhden lapsen äidit: Utelut toisesta lapsesta satuttavat
Lääkärit tekivät erilaisia arvioita siitä, miten suuret riskit raskaus aiheuttaisi niin Susannan kuin sikiöiden hengelle.
Lääkäreiden ennusteet olivat liian synkkää katsottavaa: ensimmäisen kolmanneksen loppupuolella raskaus keskeytettiin.
– Sen päätöksen olisin halunnut jättää tekemättä. Uskon, että raskauden keskeyttäminen voi jättää monelle jonkinlaisen trauman, vaikka päätös olisi oikea, Susanna sanoo.
Keskeytyksen jälkeen selvisi, että kohtu olisi pikimmiten poistettava. Uutta raskautta ei enää kannattaisi yrittää.
– En halunnut alkaa leikkiä ylijumalaa lääkäreiden suosituksia vastaan.
Lopulta Susanna pääsi leikkaukseen loppukesästä 2022.
– Uskon, että nyt oloni alkaa kohentua, kun kohtu on poissa ja laskettu aika takana. Tähän asti olen miettinyt, minkä kokoisia kaksoset olisivat, Susanna kertoo.
Kokonainen perhe
Jääkö Peetu jostain paitsi, kun ei saa sisaruksia?
Susanna ja hänen miehensä pohtivat raskauden keskeyttämistä paljon Peetun kannalta.
Kipeä päätös on tuntunut Susannasta oikealta. Siitä huolimatta asiasta kertominen yli 10 000 someseuraajalle pelotti.
– Pelkäsin, että saisin syytteleviä kommentteja. Sitten rohkaistuin: kukaan muu ei ole elänyt elämääni ja tiedä minua paremmin, hän toteaa.
Vaikka surutyö jatkuu edelleen, Susanna toivoo, että ”isot asiat” olisivat toistaiseksi poissa ja hän pystyisi viimein keskittymään täysillä Peetun äitiyteen.
Peetulle Susanna on kertonut, että heille ei tulekaan pientä sisarusta.
– Totesimme Peetulle, että meidän perheemme on nyt kokonainen.
Nyt kun kohtu on poistettu, Susannan olo on kevyempi.
– Toiveiden murskaantuminen on ollut kaikista raskainta. Silti olen alkanut näkemään sen, että asiat ovat meillä todella hyvin näinkin.
Susanna lohduttautuu psykologinsa toteamuksella: lapsi ei traumatisoidu siitä, että on perheen ainokainen.
Lue myös: Alkiodiagnostiikka oli Saaran, 43, mahdollisuus vauvaonneen – edessä oli silti yllätys
Kommentit (2)
Minun ei koskaan olisi pitänyt pystyä kaksosia odottamaan, hyvä jos yhdelle vauvalle olisi rakennevirheellinen kohtuni suonut suojaavan pesän riittävän pitkäksi ajaksi, jotta hän pärjäisi ennenaikaisesta syntymästään huolimatta. Hän syntyi RV 39+0, esikoinen siis. Kaksi vuotta myöhemmin odotin kaksosia aivan spontaanisti, mielessäni lääkärin sanat ”sinun kohdulla ei kaksosia kanneta niille viikoille asti, että niillä olisi mitään toiveita henkiinjäännistä”. Kertaakaan ei keskeytystä meille silti tarjottu, eikä siitä edes puhuttu odotusaikana joka oli henkisesti hyvin raskasta. Lopulta kaksoset syntyivät RV 38+0, yli kolmikiloisina molemmat. Ihme, jota ei pitänyt pystyä tekemään. Onneksi ei pakotettu keskeytykseen!
Tiedän tuskan. 1v. lapsettomuushoitoja takaa-ajosta syntyi poika. Seuraava raskaus spontaanisti ja saimme tytön. Toisessa raskaudessa istukka repesi edellisestä sektioarvesta ja sanottiin että sterkkaan mentävä, enää ei lapsia saa tehdä. Se on riskiraskaus ja molemmille vaarallinen. Mutta raskaus alkoi 4kk lapsen syntymän jälkeen, ja kysyin neuvolasta apua. Minut ohjattiin kiireellisesti äitipolille jossa painotettiin tekemään keskeytys. Se oli elämäni vaikein päätös ja kokemus. Muistan kun synnytyksestä lähtiessäni meille sanottiin ettei raskaaksi saisi tulla mutta jos niin käy niin sitä seurataan sitten tiiviisti. Nämä sanat kummittelee edelleen mielessäni, olisinko minä ja lapsi selvinneet raskaudesta. Vastausta siihen en koskaan saa.