Kahden lapsen äiti Johanna, Kokkola
Äitini ja isäni erosivat vuonna 1996, vuosi pikkusiskoni poismenon jälkeen. Äitini mentyä uusiin naimisiin hän adoptoi miehensä kanssa vuonna 2002 pojan Kolumbiasta. Vuonna 2004 poika sairastui syöpään, mikä oli koettelemus.
Kun sain ensimmäisen lapseni 2012, kärsin lievästä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Odottaessani toista poikaani olin onneksi onnellinen ja rauhallinen. Toinen poikani syntyi marraskuussa 2015.
Helmikuussa 2016 kuopukseni sai ensimmäisen kohtauksensa. Pojallani diagnosoitiin infantiili spasmi. Sairaalaan lähdettiin Kokkolasta ensin Ouluun ja sieltä Helsinkiin. Nykyisin hoito tapahtuu Helsingissä. Poikani tulevaisuutta ei voi ennustaa ja se on raskasta. Hoidan kotona rakkaita poikiani, ja tunnen oloni monesti riittämättömäksi.
Kommentit
Sairaalassa on hometta edelleen. Homeesta voi tulla vaikka minkälaisia oireita… Hoito kyseisessä sairaalassa tulisi kieltää kunnes tilat on todettu oikeasti ihmiskelpoisiksi. Minun nenäni ei ole rahalla ostettavissa. Haju sairaalassa alkaa kanttiinin jälkeen. Haju jatkuu ainakin noin 50 metriä eteenpäin. Happilaitteet siellä olisivat tarpeen. Haju todettu maaliskuussa 2017. Päättäjät ja johtajat piilottelevat asioita maton alle.He ovat korvausvelvollisia kaikille jotka homeesta kärsivät.