”Jokainen tuntee äidin, joka tekee kaikkensa rakkaan lapsensa eteen ja unohtaa oman vapaa-aikansa, kuuraa kotia lattiasta kattoon laulaen posket krampissa hämä hämä häkkiä pitääkseen lapsensa hyvällä tuulella. Samaan aikaan hän järjestää yllätyksiä ja omaa-aikaa miehelleen, lapsen isälle, jotta hän jaksaisi lapsiarjessa. Minä lukeudun näihin äiteihin. Persoonaltani olen rempseä, iloinen ja sosiaalinen tyyppi. Olen ahkera ja rakastava, mutta joskus hieman liiankin vastuuntuntoinen ja täydelliseen pyrkivä äiti.

Perheeseeni kuuluu kohta puolivuotias esikoistyttäreni Ellen ja mieheni Aleksi. Ellen on hyvin rauhallinen ja tyytyväinen tyttö. Aleksi puolestaan todella sosiaalinen ja huumorintajuinen persoona. Nyt kun on tullut valvottua joka ikinen yö puolen vuoden ajan Ellenin syntymästä alkaen, alan tajuamaan myös oman ajan tärkeyden merkityksen. Kohta kolme kuukautta jatkuneiden rintaraivareiden sekä rinta- ja pullolakkoiluiden aiheuttamien vaikeuksien vuoksi olen joutunut unohtamaan oman aikani lähes kokonaan. Olen kuitenkin viime aikoina havahtunut siihen, etten käy koskaan lähikirppistä kauempana. Hiukset ovat jatkuvasti takkuisella sotkuisella nutturalla ja naama yksi epäpuhtauksien kirjo. Ylläni on joko imetystoppi tai joku vanha kulahtanut t-paita ja shortsit. Olisi varmasti jaksamisen kannalta oikein tervetullutta päästä hetkeksi istahtamaan tuoliin kun minut stailataan aivan uusiksi. Jos saisin kyseisen Äidin oman päivän, osaisin sen jälkeen varmasti nauttia hektisestä ja iloisesta, mutta myös joskus hyvin raskaasta vauva-ajasta paremmin.”