Olen 32-vuotias porilainen vaimo, äiti, koiran omistaja sekä sosionomi. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä reilut 4 vuotta ja esikoisemme on tällä hetkellä 3-vuotias. Jos kaikki olisi mennyt käsikirjoituksen mukaan, niin sylissäni tuhisisi tätä kirjoittaessani myös noin 3 kk ikäinen tyttövauva.

Kohtalo puuttui peliin ja anasti tyttömme marraskuussa 2016. Napanuoran kiristynyt solmu koitui Ennin kohtaloksi ja hänestä tuli kohtuenkeli. Onni on tuo esikoinen – ilman häntä makaisin varmasti vieläkin sängynpohjalla, enkä välittäisi mistään tai kenestäkään yhtään mitään. Poika jaksaa uhmassaan olla tosi rasittava, mutta silti kiitän hänestä joka päivä, niin suuri aarre hän on.

Meikäläinen on viimeiset 1,5 vuotta kulkenut verkkareissa ja huppareissa tukka nutturalla. Suurimman osan viime vuotta odotin enkelilastani, ja hänen poismenonsa jälkeen ei ole huvittanut paljon pukeutumista miettiä.

Miksi juuri minä? Koska olen sekä henkisesti että fyysisesti sangen väsynyt viime aikojen tapahtumien takia yhdistettynä uhmaisen taaperon kanssa tallaamiseen. Edes yksi päivä niin, että joku muu huolehtii meikäläisen ulkonäöstä ja laittaisi vähän lilaa luomeen, kuulostaa paratiisilta.

Palaa takaisin äänestykseen ja äänestä suosikkiäitiäsi!