Stressi ja raskaus? Kuinka paljon äidin stressi vaikuttaa vauvaan, varsinkin loppuraskaudessa?

viimeinen 1kk ollut kauhea, olen ihan lopussa ja masentunut ja äärettömän stressaantunut, onko tällä vaikutusta vauvaan?
Nyt siis kaiken muun lisäksi huolehdin siitä että vauva ei kehity kunnolla koska minä stressaan...

Vaikuttaako ne stressihormonit oikeasti vauvaan syntymän jälkeenkin???
 
Ainakin mitä olen lueskellut niin stressi raskauden aikana voi aiheuttaa vauvalle levotomuutta yms muuta vastaavaa syntymän jälkeen, eli rauhattomampaa oloa.
Myös vauvan pieni syntymäpaino on joissain tapauksissa yhdistetty äidin kovaan stressiin..

Alkuraskaudessa stressi on iso keskenmeno riski ja loppuraskaudessakin voi laukaista ennenaikaista synnytystä ja jopa pahimmassa tapauksessa tehdä vauvalle verenpaine heittelyitä ja vaikuttaa edesauttavasti kätkyt kuolemaan..

En halua pelotella mutta stressi ja verenpaineen nousu on iso taakka niin sinulle kuin vauvallesikin joten jos vain mahdollista niin ota yhteyttä neuvolaan tai muuhun tahoon joka mahdollisesti sinua voisi siinä auttaa..

Itselläni on korkea verenpaine ja työ todella stressaavaa ja neuvolassa ollaan ihan alkumetreiltä asti korostettu rauhoittumisen ja itsensä hyvin voinnin takaamisen tärkeyttä.

Koita saada rentouduttua ja älä ainakaan ota lisästressiä stressaamisen vähentämisestä, vaan pyydä ja yritä saada apua!

Voimia :heart:
 
Mun edellinen raskaus meni stressatessa. Reilua kahta kuukautta ennen laskettua aikaa muutettiin pieneen kaksioon kolmen lapsen kanssa. Remontoitiin meille uutta kotia ja paineet oli kovat saada remontti valmiiksi ennen vauvan syntymää. Mä olin käytännös yksinhuoltajana tuon ajan, kun mies pyöritti päivät omaa yritystään ja illat/yöt remontoi meidän tulevaa kotia. Vanhimmat lapset aloitti uuden koulun ja siinä oli omat juttunsa ja silloinen nuorimmainen oli "mukavan" uhmakas 1½ vuotias. Lopulta päästiin muuttamaan kaks päivää ennenkuin vauva syntyi. :| :)
Tämä vauva oli syntyessään noin ½ kiloa pienempi kuin muut on olleet ja ainoa lapsi joka syntyi päivää ennen la:aa, muut on menneet reilusti yli. Mutta ihan terve lapsi on ollut, eikä mun raskaudenaikanen stressi onneksi tehnyt mitään lapselle.

Mulla on aina ollut alhainen verenpaine, joten pieni nousu stressin takia ei haitannut yhtään.
 
Heips! Vauvakuumeen puolelta kirjoittelen... Helsingin Yliopistolla tehdyn tutkimuksen mukaan suklaan syönti raskauden aikana vähentää lapsen levottomuutta vauvaiässä, jos äiti siis on ahdistunut. Tutkittiin sellaisia ahdistuneita odottajia, jotka söivät suklaata, ja sellaisia ahdistuneita, jotka eivät syöneet. Voihan olla ihan höpö höpö tutkimuskin, mutta yleensä HY:n psykan laitoksella ollaan ihan "vakavissaan". Yritän löytää tähän tekstin siitä tutkimuksesta, jos löydän, jos vaikka siitä olisi jotain apua. :heart:
 
Silleri
Omasta kokemuksesta voin kertoa: nyk. kuopusta odottaessa oli melkein viimeisiin viikkoihin koulussa todella paljon töitä ja stressiä, olin aivan hermona ja poikki kun vihdoin sain hommat valmiiksi. Vauva meni 2 viikkoa "yli" ja painoi yli 4,5kg eli siihen se ei vaikuttanut, mutta oli kivulias, vatsavaivainen ja levoton, huusi ensimmäiset 4kk aamusta iltaan. Sitten todettiin maitoallergiakin, eli kaikki ei varmaankaan ollut stressiperäistä, mutta jo odotusaikana minulla oli pahaenteinen "fiilis" siitä, että tämä stressi ei varmaankaan nyt hyvää tee.

Tuttava odotti samaan aikaan kaksosia ja joutui olemaan sairaalassa ennenaikaisen synnytyksen pelossa makaamassa pari viikkoa ja senkin jälkeen viimeiset 3-4kk ottamaan todella rennosti ja levon kannalta, ja hänen lapsensa olivat levollisia, hyviä nukkumaan ja tyytyväisiä... Voihan se sattumaakin olla, mutta...

Stressaantuneelle ei voi oikein sanoa, että älä suotta nyt hei stressaa, tiedän kokemuksesta, mutta yritä mahdollisuuksien mukaan lepäillä, katsella hempeitä elokuvia, lukea hömppäkirjoja, makoilla, nukkua aina kun voit, syödä lempiruokiasi... ainakin kodinhoito on toisarvoista, vauvan hyvinvointi menee edelle. Raskausaika on kuitenkin tilapäinen olotila, vähemmän tärkeät asiat joutavat odottamaan hetken.

:hug:
 
Näistä asioista kannattaisi puhua "totena" vasta sitten, kun on oikeasti tutkimus tuloksia, kattavista tutkimuksista... Kenekään yksittäiset kokemukset eivät takaa totuutta, vaan ovat tosiaan yhden yksittäisen ihmisen kokemusperäisiä juttuja...


Tästä ei nyt ainakana kannata alkaa stressaamaan enempiä, jokainen meistä tavallaan sitäpaitsi suhtautuu stressi tilanteisiin ja se, miten oma keho stressiin taipuu on taas yksi seikka jo sinänsä...
 
Minä ja vauva ollaan kärsitty surusta, ei ihan sama asia kuin stressi. Menetin lähiomaiseni raskauden viimeisen kolmanneksen alussa ja nyt laskettuaika on käsillä. Minua ei ole kielletty suremasta, mutta toisaalta joku sanoi, että parempi olisi jos pystyisin olemaan "mahdollisimman normaalisti". No, en tietenkään voi poistaa surua elämästäni.

Alkushokin aikana huomasin masuvauvan käytöksessä poikkeavuutta. Vauva mylläsi pari vuorokautta putkeen, siis kun en itsekään nukkunut niin huomasin, että vauvakin oli todella levoton. Ja uskon, että vauva tuntee minun suruni. Samat hormoonithan sen suonissa kiertää. Jos minua itkettää ja mietityttää kovasti, niin vauva myös liikehtii levottomasti.

Minua kuitenkin lohdutettiin, että turha stressata sitä miten suru vaikuttaa vauvaan. Tämä suru on osa elämääni, enkä sille itse mitään voi. Ja vaikka monesti mietinkin syntyykö minulle "surullinen vauva", niin uskon, että loppujen lopuksi vauvalla on kaikki hyvin.
 
An-nik-ki :hug: Paljon voimia ja jaksamista sinulle ja masuasukille! :heart:

Noin yleensä ottaen olen lukenut, että mitä enemmän äidillä kiertää endorfiineja elimistössä, sitä tyytyväisempi on myös vauva. En tiedä voiko stressi vaikuttaa vauvaan jotenkin negatiivisesti, mutta endorfiinit ainakin vaikuttavat positiivisesti.

Eli stressaantuneen äidin kannattaa tehdä sellaisia juttuja, joista nuo endorfiinit villiintyvät: monille tulee mielihyvähormoneja liikunnasta, oikeastaan kaikille esim. hieronnasta. Meillä mies tykkää kosketella selkääni ja päätäni, ja miksei myös käsivarsia ja jalkoja, ei siis varsinaista hierontaa, vaan ikään kuin vauvahierontaa aikuiselle. Saa endorfiinit ihan varmasti liikkeelle.

Ja tosiaan tuo suklaajuttu josta mainitsin aiemmin on totta, löysin sen tässä taannoin netistä, mutta en muistanit laittaa tänne. Eli suklaata (ei nyt koko levyä vaan hiukan) joka päivä, suklaa saa myös endorfiinit virtaamaan.

Moni saa endorfiineja joogaamisesta ja rentouttavan musiikin katselusta, samoin ihan lempitv-sarjan. Vauvathan rauhoittuvat synnyttyäänkin äidin lempisarjan musiikin kuulleessaan, kun ovat jo raskausaikana tottuneet siihen, että sarjan musiikin kuunteleminen ja sarjan katsominen saa äidin ja siten myös masuasukin elimistössä endorfiinit virtaamaan.

Mahdollisimman stressitöntä raskausaikaa kaikille! Mutta älköön kukaan ottako stressiä stressistä! :heart:

:heart: lentoemo ja lentäjän poikanen 7+2 :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tinii:
Ainakin mitä olen lueskellut niin stressi raskauden aikana voi aiheuttaa vauvalle levotomuutta yms muuta vastaavaa syntymän jälkeen, eli rauhattomampaa oloa.
Myös vauvan pieni syntymäpaino on joissain tapauksissa yhdistetty äidin kovaan stressiin..

Alkuraskaudessa stressi on iso keskenmeno riski ja loppuraskaudessakin voi laukaista ennenaikaista synnytystä ja jopa pahimmassa tapauksessa tehdä vauvalle verenpaine heittelyitä ja vaikuttaa edesauttavasti kätkyt kuolemaan..

En halua pelotella mutta stressi ja verenpaineen nousu on iso taakka niin sinulle kuin vauvallesikin joten jos vain mahdollista niin ota yhteyttä neuvolaan tai muuhun tahoon joka mahdollisesti sinua voisi siinä auttaa..

Itselläni on korkea verenpaine ja työ todella stressaavaa ja neuvolassa ollaan ihan alkumetreiltä asti korostettu rauhoittumisen ja itsensä hyvin voinnin takaamisen tärkeyttä.

Koita saada rentouduttua ja älä ainakaan ota lisästressiä stressaamisen vähentämisestä, vaan pyydä ja yritä saada apua!

Voimia :heart:
Mun oli pakko tulla kommentoimaan, kun eilen tätä ketjua luin ja jäi vaivaamaan tuo, että alkuraskaudessa stressi on suuri keskenmenoriski. Mihin tuo perustuu? Sillä itsekin keskenmenon kokeneena, en ole missään tuollaiseen tietoon törmännyt. Keskenmenot johtuvat suurin osa kromosomipoikkeavuuksista, osa sitten muista poikkeavuuksista esim. istukassa tai kohdun rakenteessa. Eli mielestäni on turha pelotella, että äiti stressillään voisi aiheuttaa keskenmenon!!! Kaikki lääkärit ovat minulle myös todenneet, että keskenmenoon ei äiti omilla toimillaan pysty juurikaan vaikuttamaan!

Samaa mieltä olen kuin Lentoemo, että kannattaa keskittyä omaan hyvin vointiin ja tehdä sellaisia asioita joista pitää, ja jotka rentouttavat. Ja jättää tietoisesti kaikki sellainen, mikä ahdistaa pois kuvioista. Toisaalta on vaan hyväksyttävä, että elämä on lähtökohtaisesti aika stressaavaa ja me itse emme kaikkeen voi vaikuttaa, ja pitää vain yrittää keskittyä niihin asioihin, joihin meillä vaikutusmahdollisuudet ovat. Toivon, että esim. juttelemalla luottohenkilön tai neuvolan kanssa, saat helpotusta oloon! Uskon kuitenkin, että ihan hyvin ne vauvat siellä pärjäävät, kun ainakin välillä saat ajatukset pois stressistä!

Tsemppiä! :hug:
 
Hei!

Täällä myös odottaja jolla tämä kolmas raskaus ollut jotenkin henkisesti raskas! Pinnaa ei oo paljoakaan ja menetän hermoni aika helpolla. Odotan kovasti että vauva syntyy ja saan olla taas oma itseni. Oon aina raskausaikana jotenkin erinlainen mutta vauva aikana sitten seesteisempi. Alkuraskaudessa olin vuorotyössä (miehellä myös), vapaapäivinäkin saatettiin soittaa että tuutko töihin kun joku sairastunut, ja muita vastuutehtäviä oli. Kotona ei ehtinyt tehdä oikein mitää kun mielummin oli pienten lasten kanssa kun alkoi kotihommia tekemään ja koko perheen yhteistä aikaa ei juuri ollut kun mulla viikonloppuisinkin monesti töitä.

Nyt siis äitiyslomalla ja aikaa enemmän mutta stressiä vieläkin. Asutaan vuokralla rivitaloyhtiössä ja joudun stressaamaan naapurien ja omien lasten tekemisistä. Naapureilla osa jo isompia kuin omani ja välillä keksitään kaikkea ei niin ihanaa ulkona ja kiusataan pienempiä tai tehdään ilkivaltaa mm, meijän kukille, kasvimaalle ja tavaroille. Omaa taloa ollaan etitty jo kauan mutta vielä ei oo löytynyt ja nyt odotan sen kohdalle sattumista yli kaiken että olis ees joku oma rauha.

Lähisuvussa on lähiaikoina tapahtunut monenlaista kuolemaa, eroja sun muuta ja nekin omalla osaltaan rassaa.

Välillä mietin kans pelolla että millainenhan vaikutus tällä kaikella on vauvaan ja toivottavasti ei puhkea enään mitään synnytyksen jälkeistä masennusta kaiken lisäksi, allergista vauvaa sun muuta. Eipä noita tarttis etukäteen ajatella mutta välillä käy mielessä.

Mutta pitää ja pitäis osata nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä mitä joskus kohdalle sattuu ja tankata niistä voimia itelleen. Ihana olis jos olis kaikilla joku ystävä jonka kanssa jakaa murheitaan. Ja osata olla huomaamatta joka roskaa ja likapyykkiä nurkissa.

Tsemppiä ja voimia kaikille stressajille ja muillekkin!
 
Tällainen artikkeli oli stressistä Mediuutisten sivuilla:

Stressaantunut äiti synnyttää astmaatikon

[Mia Flygar 19.5.2008, 15:55]


Raskausajan stressi nostaa syntymättömän lapsen riskiä saada astma tai muu allergia.

Allergiaa ja astmaa aiheuttavien kemikaalien määrä oli yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan huomattavasti kohonnut stressaantuneiden äitien vauvojen veressä. Tutkijat mittasivat 387 sikiön napanuoraverestä Immunoglobuliini IgE:n pitoisuuksia.

Harvardin lääketieteellisen koulun tutkimus osoitti, että äidin stressi moninkertaisti allergiset reaktiot silloinkin, kun sikiö ei altistunut muille allergiaa aiheuttaville tekijöille. Asiasta kertoo BBC.

Tutkija Rosalind Wright pitää tuloksia merkittävinä odottavien äitien terveysvalistuksen kannalta.

- Tutkimus on jälleen yksi osoitus siitä, miten odottavan äidin psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa sikiöön. Raskausaikana koetut taloudelliset huolet tai parisuhdeongelmat aiheuttavat muutoksia sikiön kehittyvässä immuunijärjestelmässä.

Wrightin mukaan stressi on immuunijärjestelmälle yhtä konkreettinen uhka kuin fyysiset allergeenit.
 

Yhteistyössä