"Jopo"
Eli oma, kaverin tai kaverin kaverin synnytys,mikä on sun mielestä mennyt tooosi nopeesti ja helposti? Olis kiva välillä kuulla sellaisia synnytysjuttuja,eikä aina kauhukokemuksilla revittelyä. Kiitos!!
nopee äitee
Toinen oma synnytys oli helpoista helpoin. Koko hommaan meni 2 ja puoli tuntia, ensimmäisistä supistuksista siihen kun vaavi oli sylissä. Olin varttia ennen synnytystä sairaalassa, mitään lääkettä ei ehtinyt ottaa, kaikki auki. Lääkettä ei kyllä ehtinyt kaivatakkaan, oli vaan helpotus kun ehti/pääsi synnytyssaliin, vedet meni siellä ja mies ehti 5 minuuttia ennen syntymää paikalle. Kolme ponnistusta ja vaavi oli syntynyt. Karseempia oli sitten jälkisupistukset. Ihana ja helppo synnytys... ensimmäistä ponnistin kau-an ja imukuppia lopulta otettiin avuksi. Mut tää viimeisin oli kiva.
mn
kaverin kolmas synnytys.. ei meinannu edes tajuta et synnytys alkoi.. ja kun lähtivät laitokselle niin kärsi kivuista vaan 2 h. synnytyksen jälkeen ei kipuja ollu ja lähti kotiin seuraavana pvänä.
"vieras"
Tuttavan neljäs synnytys. Käsitti kotona yks kaks, että se tulee nyt. Ehti soittaa lähellä asuvan kaverin paikalle, raahautui vessaan, lukitsi oven ja lapsi syntyi heti vessan lattialle isompien rynkyttäessä ovenkahvaa. Kaveri tuli, soitti ambulanssin, otti lapset ja alkoi lukemaan kirjaa heille. Äidillä ei ollut enää mitään hätää vessassa.
Ystävän kolmas syntyi eteisessä, ennen kun ambulanssi ehti paikalle. Ei edes tiennyt että synnytys oli käynnistynyt enne kun lapsi oli jo matkalla.
"an-nikki"
Eka synnytys yht. 5 h. Sairaalaan ehdin just ponnistamaan kun en tajunnut aiemmin lähteä. Supistukset ei olleet mitään kovin kivuliaita. Tajusin missä mennään siinä vaiheessa kun alkoi ponnistuttamaan. ( Silloin siis olin just sairaalan pihalla ) 12 min salissa ja vaavi sylissä.
Toinen synnytys 2 h, ponnistus 8 min.
Ekassa synnytyksessä oli koko ajan fiilis, että tilanne oli hyvin hallinnassa itselläni. Tokassa kaikki meni suht helposti ponnistamiseen saakka, ne 8 viimeistä minuuttia oli tosi kipeitä ja pitkiä, mutta kaikenkaikkiaan sanoisin, että oli helppo synnytys. Kummassakaan en yllättäen ehtinyt mitään kivunlievitystä saada, tosin ei olis ollut juuri tarvettakaan. Upeita kätilöitä mulla ollut molemmilla kerroilla!
Toinen synnytys 2 h, ponnistus 8 min.
Ekassa synnytyksessä oli koko ajan fiilis, että tilanne oli hyvin hallinnassa itselläni. Tokassa kaikki meni suht helposti ponnistamiseen saakka, ne 8 viimeistä minuuttia oli tosi kipeitä ja pitkiä, mutta kaikenkaikkiaan sanoisin, että oli helppo synnytys. Kummassakaan en yllättäen ehtinyt mitään kivunlievitystä saada, tosin ei olis ollut juuri tarvettakaan. Upeita kätilöitä mulla ollut molemmilla kerroilla!
mun omat neljäs ja viides synnytys jotka kesti 50min ja 45min ja oli ton toisenkin synnytyksen aikana tosi hiolkulla että ees sairaalaan ehtii ja loppujen lopuksi tyttö syntyy heti kun hissistä päästään synnytysosastolle
Oma, toinen synnytykseni. Ei ollut nopea, mutta todella helppo.
Limatulpan irtoamisella sunnuntaiaamuna "alkoi". Tulppaa tuli pitkin päivää ja iltapäivästä tuli harvakseltaan suppareita, joita ei juuri edes hoksannut. Illalla kymmenen maissa supparit muuttuivat säännöllisiksi, neljän minuutin välein. Nukkua en supistuksilta voinut (makuuasennossa muuttuivat kipeiksi), mutta seisaaltaan eivät tuntuneet missään. Niinpä siinä sitten yön kävelin ympäri kämppää ja odottelin niitä kipeitä supistuksia, välillä kävin suihkussa, olin koneella jne. Aamuyöllä neljän aikaan päätin, ettei vauva vielä synny ja menin sänkyyn, etsin hyvän asennon ja torkuin pari tuntia, heräten välillä supistukseen. Kuuden maissa maanantaiaamuna tunsin oloni virkeäksi ja nousin ylös, menin suihkuun ja huomasin että supistukset tulivat taas neljän minuutin välein. Edelleenkään ei kipuja ollut.
Mies ja esikoinen heräsivät kahdeksan maissa ja mies vei esikoisen mummon luokse hoitoon. Kymmenen aikoihin mies palasi kotiin, mutta minä en ollut vieläkään kipeä. Keitimme kahvit ja siivoilin keittiötä vielä.
Hieman yhdentoista jälkeen menimme sitten synnärille, ajattelin että käydään nyt näytillä. Kätilö meinasi että neuvolaan olisi pitänyt mennä, mutta ilmoitin että tietääkseni neuvolassa ei hoideta synnytyksiä. Olinkin neljä senttiä auki, kun kätilö suostui lopulta tutkimaan. Eikä päästänyt sitten enää kotiin edes, vaikka olisin halunnut mennä. Saimme kuitenkin luvan käydä kahvilla kanttiinissa ja tunnin päästä supistukset tuntuivat sen verran, että piti pysähtyä hengittämään. Palasimme SVO:lle. Olin 5senttiä auki, joten matka jatkui saliin, jossa pääsin heti ammeeseen. Siellä kuluikin pari tuntia, kunnes kätilö halusi minut käyrille. Makuuasennossa olo oli yhtä tuskaa, mutta heti kun nousin seisomaan kivut katosivat. Toki supistukset tuntuivat ja keskityin hengittämiseen aina supistuksen aikana, mutta en kokenut itseäni kipeäksi.
Vielä kului tunnin verran siitä kun käyrät oli ajettu ja kivut yltyivät melko yhtäkkiä niin että huusin aina supistuksen huipulla. Supistusten välit olin täysin kivuton. Puolisen tuntia kipujani katsottuaan mies soitti kätilön paikalle ja todettiin että olin 9,5senttiä auki. Kätilö yritti vielä puhkaista kalvot mikä otti kipeää, mutta ei onnistunut ja sain luvan ponnistaa. Hetken odottelin kun ei ollut suppareita eikä ponnistamisen tarvetta, mutta pian alkoi tapahtua ja ensimmäisestä ponnistuksesta meni 4minuuttia siihen että pikkuruinen neiti syntyi käsi poskella (oli kiire tervehtiä äitiä ja isiä). Tuosta kädestä poskella sain "muistoksi" kaksi tikkiä.
Synnytin omasta halustani "luomuna" ja oli kyllä maailman paras kokemus!! Ihanat kätilöt sattui ja opiskelija.
Limatulpan irtoamisella sunnuntaiaamuna "alkoi". Tulppaa tuli pitkin päivää ja iltapäivästä tuli harvakseltaan suppareita, joita ei juuri edes hoksannut. Illalla kymmenen maissa supparit muuttuivat säännöllisiksi, neljän minuutin välein. Nukkua en supistuksilta voinut (makuuasennossa muuttuivat kipeiksi), mutta seisaaltaan eivät tuntuneet missään. Niinpä siinä sitten yön kävelin ympäri kämppää ja odottelin niitä kipeitä supistuksia, välillä kävin suihkussa, olin koneella jne. Aamuyöllä neljän aikaan päätin, ettei vauva vielä synny ja menin sänkyyn, etsin hyvän asennon ja torkuin pari tuntia, heräten välillä supistukseen. Kuuden maissa maanantaiaamuna tunsin oloni virkeäksi ja nousin ylös, menin suihkuun ja huomasin että supistukset tulivat taas neljän minuutin välein. Edelleenkään ei kipuja ollut.
Mies ja esikoinen heräsivät kahdeksan maissa ja mies vei esikoisen mummon luokse hoitoon. Kymmenen aikoihin mies palasi kotiin, mutta minä en ollut vieläkään kipeä. Keitimme kahvit ja siivoilin keittiötä vielä.
Hieman yhdentoista jälkeen menimme sitten synnärille, ajattelin että käydään nyt näytillä. Kätilö meinasi että neuvolaan olisi pitänyt mennä, mutta ilmoitin että tietääkseni neuvolassa ei hoideta synnytyksiä. Olinkin neljä senttiä auki, kun kätilö suostui lopulta tutkimaan. Eikä päästänyt sitten enää kotiin edes, vaikka olisin halunnut mennä. Saimme kuitenkin luvan käydä kahvilla kanttiinissa ja tunnin päästä supistukset tuntuivat sen verran, että piti pysähtyä hengittämään. Palasimme SVO:lle. Olin 5senttiä auki, joten matka jatkui saliin, jossa pääsin heti ammeeseen. Siellä kuluikin pari tuntia, kunnes kätilö halusi minut käyrille. Makuuasennossa olo oli yhtä tuskaa, mutta heti kun nousin seisomaan kivut katosivat. Toki supistukset tuntuivat ja keskityin hengittämiseen aina supistuksen aikana, mutta en kokenut itseäni kipeäksi.
Vielä kului tunnin verran siitä kun käyrät oli ajettu ja kivut yltyivät melko yhtäkkiä niin että huusin aina supistuksen huipulla. Supistusten välit olin täysin kivuton. Puolisen tuntia kipujani katsottuaan mies soitti kätilön paikalle ja todettiin että olin 9,5senttiä auki. Kätilö yritti vielä puhkaista kalvot mikä otti kipeää, mutta ei onnistunut ja sain luvan ponnistaa. Hetken odottelin kun ei ollut suppareita eikä ponnistamisen tarvetta, mutta pian alkoi tapahtua ja ensimmäisestä ponnistuksesta meni 4minuuttia siihen että pikkuruinen neiti syntyi käsi poskella (oli kiire tervehtiä äitiä ja isiä). Tuosta kädestä poskella sain "muistoksi" kaksi tikkiä.
Synnytin omasta halustani "luomuna" ja oli kyllä maailman paras kokemus!! Ihanat kätilöt sattui ja opiskelija.
"Äiti kahdelle"
Toinen minulla oli nopea, omasta mielestä ainakin. aamulla vartin yli kuus alkoi säännöllisillä supistuksilla, otin silti ihan rauhallisesti, kuulostelin niitä siinä pari tuntii (aiempi kesti yhteensä yli 12h, en osannu pitää kiirettä laitokselle). Kävin suihkussa ja mun mies sanoi mulle että hän tilaa taksin (jäi esikon kaa kotia). Puol ysi taksi tuli pihaan, ja siit laitosta kohti ja kaikki vauhilla läpi synnytyssaliin ja kakskyt yli syntyi suloinen tyttö, luomuna. ei kerenny paljo lievityksii miettii.
Suzyanne
Oma ja ainut synnytys oli minusta helppo. Kaikkiaan 3,5 h kesti, ja viimeiset 2 h oli täysin kivuttomia, kiitos epiduraalin.
???
Ensimmäinen ja ainoa synnytykseni kesti n. 2,5 h ja ilman kivunlievitystä myös mentiin, koska sitä ei ehditty laittamaan. Vauva syntyi muutamalla työnnöllä eli tosi helposti. Hyvä kun mies ehti paikalle
Täälläkin helppo synnytys, suppareita tosin pitkään, lähes vuorokausi, mutta asiaan kun päästiin homma oli selvä 10ssä minuutissa ja ilman lääkkeitä. Edelleen sitä mieltä että synnytän ennemmin kun kärsin migreenin joten ihan positiivinen kokemus. Seuraavasta, jos sellainen nyt tulee, ei tietenkään tiedä miten menee, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Oma varmaan
Kuopus syntyi 2,5 tunnissa ekoista supistuksista. Ihan luomuna mentiin, ponnistus kesti 2 minuuttia, ei yhtään tikkiä. Olo oli kuin ei olis koskaan synnyttänytkään.
"vieras"
Mun syntymä, luonnollisesti siis äitini (toinen) synnytys. Oli sairaalassa, käynnistystä varten, rv40+6. Aamulla vessassa eka supistus kahdeksan maissa, sitten noin kymmenen minuutin välein supistus (ei kuulemma kipeitä vrt eka supistus) ja ennen yhtätoista olin syntynyt. Yhdellä ponnistuksella ilman repeämiä. Isä ei ehtinyt sairaalaan. Ja ilman lievityksiä siis synnytti.
Oma toinen synnytys oli samantapainen, harvat ei kipeät supistukset (kätilön mielestä synnytys ei käynnissä), mutta ponnistusvaihe oli tuskainen joten se siitä helppoudesta. Mut tietty kivunlievitys olis voinut auttaa asiaa
Mulla ei muuten ole ollenkaan avautumisvaihetta tossa synnytyksessä merkattu, koska sairaalan väki ei sitä osannut määrittää, koska vain pari tuntia ennen olivat kotiuttamassa. Olin siis sairaalassa koko ajan "tarkkailussa"
Oma toinen synnytys oli samantapainen, harvat ei kipeät supistukset (kätilön mielestä synnytys ei käynnissä), mutta ponnistusvaihe oli tuskainen joten se siitä helppoudesta. Mut tietty kivunlievitys olis voinut auttaa asiaa
Mulla ei muuten ole ollenkaan avautumisvaihetta tossa synnytyksessä merkattu, koska sairaalan väki ei sitä osannut määrittää, koska vain pari tuntia ennen olivat kotiuttamassa. Olin siis sairaalassa koko ajan "tarkkailussa"
"vieras"
[QUOTE="vieras";22204169]Mun syntymä, luonnollisesti siis äitini (toinen) synnytys. Oli sairaalassa, käynnistystä varten, rv40+6. Aamulla vessassa eka supistus kahdeksan maissa, sitten noin kymmenen minuutin välein supistus (ei kuulemma kipeitä vrt eka supistus) ja ennen yhtätoista olin syntynyt. Yhdellä ponnistuksella ilman repeämiä. Isä ei ehtinyt sairaalaan. Ja ilman lievityksiä siis synnytti.
Oma toinen synnytys oli samantapainen, harvat ei kipeät supistukset (kätilön mielestä synnytys ei käynnissä), mutta ponnistusvaihe oli tuskainen joten se siitä helppoudesta. Mut tietty kivunlievitys olis voinut auttaa asiaa
Mulla ei muuten ole ollenkaan avautumisvaihetta tossa synnytyksessä merkattu, koska sairaalan väki ei sitä osannut määrittää, koska vain pari tuntia ennen olivat kotiuttamassa. Olin siis sairaalassa koko ajan "tarkkailussa"[/QUOTE]
Ja tossahan piti lukea ettei kipeitä vrt eka SYNNYTYS, ei supistus...
Oma toinen synnytys oli samantapainen, harvat ei kipeät supistukset (kätilön mielestä synnytys ei käynnissä), mutta ponnistusvaihe oli tuskainen joten se siitä helppoudesta. Mut tietty kivunlievitys olis voinut auttaa asiaa
Mulla ei muuten ole ollenkaan avautumisvaihetta tossa synnytyksessä merkattu, koska sairaalan väki ei sitä osannut määrittää, koska vain pari tuntia ennen olivat kotiuttamassa. Olin siis sairaalassa koko ajan "tarkkailussa"[/QUOTE]
Ja tossahan piti lukea ettei kipeitä vrt eka SYNNYTYS, ei supistus...
"vieras"
Kaveri lähti sairaalaan kun oli ollut polttoja 2h (ei säännöllisiä), lapsi syntyi 20min sairaalaan saapumisen jälkeen. Oli hoitajalla hississa sanonut, että tuntuu, että pitäisi ponnistaa ja hoitaja vain vastannut, että älä höpsi... No aukihan se oli kokonaan.
"vieras"
Tuttavan kahdeksas synnytys tapahtui olohuoneen matolla ambulanssimiesten ohjauksessa ja perheen isän häätäessä isompia lapsia yläkertaan. Siinä oli kuulemma kaikille hiki.