Ei jessus nyt en kyllä ymmärrä, enkä jaksa kuunnella

Joka kerta koko 3v koulu uran ajan lapsi tulee kotiin ja kiukuttelee läksyistä. Ei edes yritä ymmärtää vaan huutaa itkee raivoo. Kaikki on paskaa , koulu, opettaja, äiti.

Mutta jos yrittää selittää että kun luet ohjeet niin tiedät mitä pitäisi tehdä niin tää pistää kädet korville.

Eikö sitä voisi edes yksi lapsi olla "normaali" helppo , rauhallinen. Huoh!

 

Todella rasittavaa, nytkin ois päässy uimaan, läksynä on kirjoittaa kaksi lausetta ja lisätä pisteet yms. 2 lausetta. Todennäköisesti muilla on ollut koko tarina korjoitettavana/korjattavana ja tää kiukuttelee kahdesta lyhyestä lauseesta. Mä en vie sitä uimaan, olkoon kotiarestisss kun pitää turhaan kaikkien päivä pilata. Mä ymmärtäisin jos olisi hirveesti läksyä tai jos olisi edes yrittänyt..

Mutta ei viitsi koskaan edes kuunnella kun yrittää auttaa.

 

Jos hän kärsii oppimisvaikeuksista?

 

Voisko taustalla olla jotain muuta kuin pelkkä läksyharmitus? Kiusataanko häntä? Onko koulussa vaikeita asioita opittavaksi? Millainen kodin ilmapiiri muuten? Onko kavereita?

 

Meillä syy on väsy päivän ponnisteluista koulussa. Kärsii hahmotusvaikeudesta vaikka päätä on opiskella. Ollaan koko 4v haettu opettajien kanssa pojalle sorvattua läksytyyliä. Rankaisu ei auta.

 

Tuota noin...

Ootteko kokeilleet syödä ja juoda ensiksi jotain ja vasta vartin päästä pohtia läksyjä?

 

Mä en ymmärrä läksyjen ideaa. Ensin ollaan pitkä päivä koulussa ja sitten pitää vielä yksin jatkaa tehtävien tekemistä kotona. Mitä se hyödyttää? Ihan oikeasti! Jos joku väittää, että lapsi ei opi kertolaskua harjoittelemalla koulupäivien aikana, niin enpä usko. Selitykseksi tarjotaan jotain että "on hyvä palauttaa mieliin päivällä opittu..." Ai miksi? Miksi se on hyvä, jos kerran oppii ilman sitäkin?

Miksi läksyt sitten on huono juttu? No juuri siksi, että lapsi on jo päivätyönsä tehnyt. Ei moni aikuinenkaan suostu jatkamaan töitä enää työpäivän jälkeen kotona. Tai ne jotka niin tekevät, niin pitävät vastaavasti saldovapaita ikään kuin hyvityksenä. Lapsen silti odotetaan tekevän säännöllisesti "ylitöitä" työpäivän jälkeen kotona.

Muistan hyvin miten läksyt stressasi minuakin. Koulupäivän jälkeen oli kivaa (ja tärkeää) leikkiä. Koko ajan alitajunnassa painoi tekemättömät läksyt, kun tiesi että ne on tehtävä ja illalla tulee ohjelmia telkkarista mitä haluaisi katsoa. Ja jos läksyt olisi tarkoitus tehdä heti koulupäivän jälkeen, eli koulupäivää pidentämällä, niin miksei sitten pidennetä koulupäivää? Opettajienko se on tärkeää päästä viimeistään klo 15 kotiin?

Aika useinhan se menikin sitten siihen, että läksyt jäi tekemättä ja niitä kopsattiin 10min ennen tunnin alkua kaverilta. Tai yritettiin salailla tekemättömiä läksyjä niin, että täytteli numeroita sitä mukaa kun läksyjä läpikäytiin tunnilla. Jos opettaja sattui kysymään itseltä, niin vastaus oli "no just sitä kohtaa en osannut".

Oppimista ja opettamista pitäisi kehittää ns. stressittömämpään suuntaan. Kyllä ne lapsikullat vielä ehtivät stressata ja murehtia työelämässä. Ja voisihan läksyjä toki satunnaisesti olla. Esimerkiksi jos käydään jotain isompaa kokonaisuutta läpi tiukassa aikataulussa. Mutta nythän se on sääntö, ei poikkeus, että läksyjä "määrätään".

 

Ylläoleva kirjoitus on varsin viisas.

Läksyjä voisi mun mielestä olla omatoimisten tehtävien muodossa. Silleen, että nyt kun on välillä lapsosilla aivan älyttömiä päiviä tyylillä koulua aamukymmenestä kahteentoista, voisi lyhyeen päivään tunkea omatoimisen opiskelun tunnin.

Kirjoja rahdattaisiin kotiin ainoastaan ennen kokeita.

Koska näinäänhän systeemi suosii niitä lapsosia joiden vanhemmat ovat osaavia ja viitsiviä ja eriarvoisuus vain kasvaa.

 

Kun toinen lapsistani aloitti koulunkäynnin, kerroin hänelle, etten vaadi häntä tekemään yhtään mitään. Hän on itse vastuussa koulunkäynnistään. Painotin myös sitä, että mitä paremmin hän koulunkäyntinsä hoitaa, sitä enemmän hänellä on tulevaisuudessa valinnanvaraa, että mihin ammattiin hän haluaa. Oli se sitten kaivurikuski tai ydinfyysikko.
Hyvin on mennyt.
Toki ymmärrän, että lapset on todella erilaisia ja joitakin vaan ottaa aivoon ne läksyt. Pitäisköhän teidän kokeilla jotakin palkitsemis juttua? Vaikkapa laittaa kalenteriin tarra, kun läksyt on hoidettu huolella ja mukisematta? Ja kun sieltä löytyy 10 peräkkäistä tarraa, menette vaikka leffaan tai teette jotain sellaista, mistä lapsesi nauttii?

 

Mä en ymmärrä läksyjen ideaa. Ensin ollaan pitkä päivä koulussa ja sitten pitää vielä yksin jatkaa tehtävien tekemistä kotona. Mitä se hyödyttää? Ihan oikeasti! Jos joku väittää, että lapsi ei opi kertolaskua harjoittelemalla koulupäivien aikana, niin enpä usko. Selitykseksi tarjotaan jotain että "on hyvä palauttaa mieliin päivällä opittu..." Ai miksi? Miksi se on hyvä, jos kerran oppii ilman sitäkin?

Miksi läksyt sitten on huono juttu? No juuri siksi, että lapsi on jo päivätyönsä tehnyt. Ei moni aikuinenkaan suostu jatkamaan töitä enää työpäivän jälkeen kotona. Tai ne jotka niin tekevät, niin pitävät vastaavasti saldovapaita ikään kuin hyvityksenä. Lapsen silti odotetaan tekevän säännöllisesti "ylitöitä" työpäivän jälkeen kotona.

Muistan hyvin miten läksyt stressasi minuakin. Koulupäivän jälkeen oli kivaa (ja tärkeää) leikkiä. Koko ajan alitajunnassa painoi tekemättömät läksyt, kun tiesi että ne on tehtävä ja illalla tulee ohjelmia telkkarista mitä haluaisi katsoa. Ja jos läksyt olisi tarkoitus tehdä heti koulupäivän jälkeen, eli koulupäivää pidentämällä, niin miksei sitten pidennetä koulupäivää? Opettajienko se on tärkeää päästä viimeistään klo 15 kotiin?

Aika useinhan se menikin sitten siihen, että läksyt jäi tekemättä ja niitä kopsattiin 10min ennen tunnin alkua kaverilta. Tai yritettiin salailla tekemättömiä läksyjä niin, että täytteli numeroita sitä mukaa kun läksyjä läpikäytiin tunnilla. Jos opettaja sattui kysymään itseltä, niin vastaus oli "no just sitä kohtaa en osannut".

Oppimista ja opettamista pitäisi kehittää ns. stressittömämpään suuntaan. Kyllä ne lapsikullat vielä ehtivät stressata ja murehtia työelämässä. Ja voisihan läksyjä toki satunnaisesti olla. Esimerkiksi jos käydään jotain isompaa kokonaisuutta läpi tiukassa aikataulussa. Mutta nythän se on sääntö, ei poikkeus, että läksyjä "määrätään".

Ala- astelaisten koulupäivät on aika lyhyitä ja läksyjä on todella vähän, eikä niihin juurikaan kulu aikaa. Idea läksyissä on varmasti se, että niiden määrä lisääntyy merkittävästi ylä- asteella, lukiossa ja yliopistolla, jolloin ihmisen pitäisi olla kykenevä itsenäiseen opiskeluun.
Näen siis nämä läksy harjoitteet varsin hyvänä pohjana oma- aloitteiselle opiskelulle.

Meillä on koitettu opettaa, että läksyt tehdään heti koulupäivän jälkeen, niin niitä ei sitten tarvitse enää stressata.

Omasta mielestäni oppimista pitäisi kehittää omatoimisempaan, luovempaan ja monimuotoisempaan suuntaan. Koulu antaa pohjan työssäkäymiselle ja työssä suoriutumiselle sekä velvollisuuksien hoitamiselle.

 

Jotenkin vaikuttaa siltä, että lasta kiukuttaa joku muu kuin läksyt - koulupäivä yleensä? Mitä koulussa tapahtuu? Kertooko lapsi koulupäivästä jos kysyt?