Keskenmenon jälkeen plussaanneet!

Pihla, kirjottelit tuolla kuumeilijoissa noista kivuista. Mä kans jollain tapaa pidän sitä kipua hyvänä merkkinä, mutta mulla oli silloin vajaa vuosi sitten se keskeytynyt keskenmeno. Heräsin yöllä siinä rv 6 paikkeilla aivan hirvittävään vatsakipuun, en pystynyt hengittämään tai liikkumaan kun oli ihan supistuksiin verrattavissa se kipu. Kipu kesti vain sen puolisen tuntia, kävin vessassa, ei vuotoa, joten toivoin kaiken olevan hyvin.
Parin viikon päästä tuosta niin ultrassa todettiin että mahassa oli alkio just rv6 kokoinen. Yhdistin ainakin keskenmenon ja tuon kivun silloin. Että kyllä tässä jännittää saa! Silloinhan ne kivut ja kolotukset mahassa/kohdussa kyllä loppui siihen, nyt on onneksi edelleen tuolla munasarjan kohdalla tuntunut niitä kuuluisia nippailuja että josko siellä mahassa vielä elämää ois? Toivon niin kovasti!! :heart:

Vaikka sitten järjellä ajateltuna, ens viikon ultra on vasta se ensimmäinen etappi tässä. Vielä on pitkä matka tutkimusten läpi ja vasta rakenneultran jälkeen voin hengittää vapautuneemmin.

Ja piti siitä vielä kirjoittaa että kaikesta kivusta huolimatta, niin mulla on ollut yllättävän tyyni olo kokoajan, sieltä viimekuisesta plussasta asti. Hirveän luottava? En tiedä mistä se oikein kumpuaa? Onko se ajatus tuolla takaraivossa että hei c'mon, ei voi olla niin huonoa säkää että kolmannen kerran peräkkäin kaikki menee huonosti, vai onko se oikeasti jotain etiäistä että kaikki menee hyvin? Kun tiedän kuitenkin järjellä ajateltuna (järki-ihminen kun olen :D ) että ei näissä raskausasioissa ole kyse mistään siitä että no tolla nyt on niin monta menetystä jo takana, kyllä hän nyt seuraavan saa pitää. Kun on monia naisia joilla on monen monta lasta eikä yhtään keskenmenoa!

Huh, olipas hyvä tämän ketjun aloittaminen kun tuntuikin tätä asiaa olevan. :D
 
Sarasofia, samalla tavalla minäkin ajattelen, että ei voi olla kolmatta kertaa niin huono tuuri, että menisi kesken. Kuitenkin vain 1% naisista joutuu kokemaan keskenmenon enemmän kuin kaksi kertaa.

Mulla on edelleenkin pientä tihkutusvuotoa ja toki mietin, että onko kaikki ok vai kieliikö jossain ongelmasta. Päivä kerrallaan on kuitenkin mentävä ja sitten viikolla 5 tai 6 saadaan ainakin varmuus, kun on ultra.
 
Sarasofia, kiitokset ketjun perustamisesta :) ja nuo kivut... Mullakin siinä keskenmenneessä oli alkuun kipuja, jotka sitten katosivat. Muistan todenneeni miehellekin silloin, että kaikki ei voi olla hyvin, koska voin liian hyvin. Ja niinhän se sitten olikin. Vihlaisuja, jomotuksia, särkyjä ja kolotuksia on sitten näissä kahdessa muussa raskaudessa riittänyt. Kyllä se kipujen jatkuminen varmasti on sullakin hyvä merkki. Siellä joku raivaa tilaa itselleen :)

Vauvatoiveinen, mä uskon, että tuollainen pieni vuoto on ihan harmitonta :) ne tosiaan tuntuu olevan tosi yleisiä. Alkuviikot on kyllä tosi piinaavia, kun on odoteltava, että pääsee ultraan ja saa tietää tilanteen. Kun ei vielä liikkeet tunnu, eikä maha kasva tai mitään, niin on se pitkä piina. Mutta uskotaan, ettet kuulu siihen 1%, joka joutuu kolmannen keskenmenon kokemaan. Nyt kaikki on hyvin ja menee hyvin :)

Itsekin koko ajan pelkoja kehittää, vaikka kätilö käskikin lopettamaan murehtimisen ja nauttimaan, kuk rakenneultrassa kaikki oli hyvin. Tällä hetkellä stressaa supistukset. Ne on kivuttomia, eikä niitä mitenkään jatkuvasti ole. Tytöstäkin alkoi tosi aikaisessa vaiheessa, eikä ne saaneet mitään aikaiseksi. Uskon siis, että tälläkin kertaa ovat harmittomia, mutta huolestuttaahan ne silti. Onneksi ensi viikolla on neuvolalääkäri, niin näkee, onko nämä tehneet mitään.

Jotenkin sitä tavallaan myös kieltää itseään kiintymästä tuohon mahassa kasvavaan tyyppiin, ennenkuin se on turvallisesti ulkona. Inhottavaa, kun ei voi vaan nauttia :D äskenkin jumpat tuntui :)
 
Ai täällä oli tälläinenkin ketju. Kiva nähdä tuttuja nimimerkkejä plussanneina tällä puolen, myöhäiset onnittelut :) omasta keskenmenosta on nyt aika tarkkaan vuosi aikaa, ja nyt rv 26 starttaamassa käyntiin. Tähän raskauteen on mahtunut mm. alun pelot, verenvuotoa x2 (toisella kertaa tiputtelua ja toisella kertaa hyytymien kera) mutta eivät tällä kertaa onneksi merkanneet mitään. Eli joskus näinkin. Muutenkin aika kamala raskaus ollut vaivoineen mutta kiitollinen olen jos loppuun päästään ja huhtikuussa saadaan terve tyttö (?) vihdoin syliin <3 Hyvää odotusaikaa kaikille!
 
Tsemppiä kaikille! Itsekin kirjoittelin viime keväänä keskenmenon jälkeen kuumeilevissa, takana kaksi keskeytynyttä km. Nyt menossa rv34 ja malttamattomana odotan että pikkuisen saisi jo syliin! <3 Todella raskas viime talvi tuntuu ihme kyllä nyt jo kaukaiselta muistolta. Alkuraskaus oli todella stressaavaa aikaa pelkojen kanssa eläessä, mutta viikkojen lisääntyessä ja vatsan kasvaessa sekä ultrien myötä uskalsi alkaa iloita ja nauttia raskaudesta. Nyt kyllä loppuraskaus alkaa tuntua hermojen kiristymisenä taas kun alkaa olla kirjaimellisesti niin raskas ja malttamaton olo :D mutta ihania vointeja teille ja toivottavasti kaikilla jatkuu odotus onnellisesti. <3
 
Äitii88, sinut muistankin tuolta kuumeilevista. Ihanaa, että kaikki on mennyt hyvin alun vuodoista huolimatta :) kummasti sitä oppii arvostamaan kaikki oireita... Mä pyrin olemaan valittamatta, vaikka tuntuisi miten kurjalta. Kunhan saadaan tämä lapsi elävänä maailmaan, se on pääasia :)

Pauliinali, onnea sullekin! :) viimeisiä viikkoja viedään. Tulethan kertomaan vauvauutisetkin? :) tsemppiä!

Raskaana oleminen tosiaan tuntuu raskaalta :D mutta olen niin kiitollinen siitä, että on päästy näin pitkälle, että mielelläni kärsin kaikki oireet ja liitoskivut, kunhan vaan kaikki nyt menisi loppuun saakka hyvin :)

Toivottavasti kukaan meistä ei enää joudu pettymään ja nämä vauvat saadaan syliin asti. Jokainen.

Pihla 20+5
 
Moi!

Jaa tämmönenkin ketju on pystyssä, mukavaa :)

Mulla taustalla siis varhainen keskenmeno/tuulimuna elokuussa. Yks kierto oli yrittämättä välissä, ja sitten heti vähän yllättäenkin plussasin.

Pelko on kulkenut mukana, varsinkin alkuraskauden ultra jännitti kauheasti. Eikä tuo nt ultraankaan meno kovin rennosti sujunut... Kaikenlaisia kamaluuksia sitä välillä kuvittelee, mutta nyt jo pikkasen helpottaa kun näki ökkelön siellä pomppimassa :D Välillä tuntuu lieviä kipuja, ja varsinkin alkuviikkoina vihloi. MUTTA keskenmenneessä ei näitä ollu ollenkaan joten niistä en stressaa. Siellä vaan paikat venyy ja paukkuu. Mitään vuotoja ei onneks oo ollu. Meinasin panikoida jo tänään kun pöntössä oli verinen paperi, mutta olikin ukon nenästä peräisin ja jo valmiiksi siellä, en vaan huomannu. Nyt jo vähän naurattaakin :)

samour 13+3
 
Moi,

Täällähän on jo enemmän porukkaa. Mukavaa =) taitaa olla niin, että keskenmenot lisää kaiklle näitä pelkoja ja ainakin alkuraskaudet on hyvin levottomia. On hyvä, että voidaan täällä purkaa mieltä, koska noissa normaaleissa ryhmissä se ei oikein onnistu. Jos ei ole samaa kokemuspohjaa, ei voi tietää mitä käydään läpi.

Mulla on ihan ok nyt tilanne. Juuri nyt ei vuoda mitään ja koko ajan on ollut ihan pieneksi tihkuksi määriteltävää muutenkin. Selvitin tuossa eilen juuri näiden kylkikipujen, hartiajomotuksen ja. Käden puutumisen syyn. Lumityöt. Olen heitellyt isolla lumilapiolla sellaiset määrät lunta, että nämä on siitä johtuvia ihan normaaleja lihaskipuja. Hirmuisesti pelkään, että tääkin menee kesken, mutta yritän toivoa, että meillekään ei anneta kolmea keskenmenoa peräkkäin. Päivä kerrallaan todellakin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Vauvis ja ihme 4+2
 
vauvatoiveinen, tsemppiä tuohon alkuun, se on sitä kaikista stressaavinta aikaa, tai tuntui ainakin itsestä vaikka spontaania keskenmenoa en olekaan kokenut. Kuitenkin sitä pelkäs aina vessassa käydessä että tuleeko verta or not. Millä viikoilla sulla olikaan ne aiemmat keskenmenot olleet?

Oi mä oon jollain tapaa tosi kateellinen niille jotka pystyy olemaan niin huolettomia ihan tässä alkuraskaudessakin. Jotku tekee hei ihan oikeesti hankintojakin vauvalle vaikka viikkoja ei ole edes kymmentä kasassa! :O Tuntuu itsestä täysin utopistiselta ajatukselta. Saas nähdä ehtiikö meillä vauva jo syntyä ennenku uskaltaa uudet vaunut ostaa (ja tähän on nyt siis pakko taas lisätä, jos sinne asti päästään).

Törkee närästys ja etova olo, saa taas uskomaan siihen että masussa vois vaikka ollakin kaikki hyvin. Vasemmalla alavatsalla, ehkä munasarjojen kohdilla tuntuu aika ajoin nippailuja ja oletan sen olevan keltarauhasen aikaansaannoksia. Eikös se oo hyvä merkki? :) Missä vaiheessa sen pitäis muuten surkastua pois? Eikös se hoida sen istukan jobia alkuvaiheen yli?

Neljä yötä ensimmäiseen ultraan. Mutta jostain kumman syystä mua ei vielä ainakaan hirveesti hermostuta / jännitä.

ss 8+3
 
Ehkäpä mäkin uskallan varovaisesti siirtyä tuolta kuumeilijoiden puolelta tänne.

Esikoinen on yrityksessä ja takana kolme peräkkäistä keskenmenoa (12/13, 3/14 ja 10/14). Kaikki tapahtuneet varhaisilla viikoilla. Nyt sitten pienen jännäämisen jälkeen uskaltauduin testaamaan ja selkeä plussahan sieltä tuli. Viimeisimmän km:n jälkeen kierrot on olleet vähän sekaisin, mutta laskujen mukaan nyt pitäis olla rv 4+6 tai rv 5.

Keskenmenojen syiden selvittely mulla aloitettiin loppuvuodesta, gyne ei ole vielä soittanut vastauksia koska miehen kromosomien tutkiminen on vielä kesken. Mutta eilisiltana selailin OmaKantaa ja huomasin, että suurin osa testituloksista olikin jo siellä ja niiden mukaan mulla epäillään fosfolipidivasta-aineoireyhtymää, eli toisin sanoen hyytymistekijöissä on häikkää. Ahdistaa, etten testannut ja katsonut tuloksia aikaisemmin, silloin olisin voinut jo soittaa gynelle jatkoista. Tuntuu, että maanantaihin on ikuisuus. Mutta käypähoitosuosituksen mukainen hoito näissä on 50-100mg Disperiniä (tai aspiriinia, tms) päivässä, joten tähän ajattelin viikonlopun yli turvautua pienimmällä annoksella. Sillä ei pitäisi haittaa saada aikaiseksi, mutta istukan hyytymien muodostuksen ehkäisyssä sillä on jo iso apu. Maanantaina pääsen konsultoimaan sitten omaa lääkäriäni enemmän. Viime yön valvoin miettiessä, että mitä teen (yksityisiä lääkäriaikoja ei saanut ja päivystykseen soitto lääkitysasioissa tuntui liioitellulta), mutta lopulta päädyin tähän, koska ko.lääkityksestä tässä tilannemahdollisuudessa oli juteltu gynen kanssa tässä jo tutkimuksia määrätessä ja mun pää varmaan pettäis, jos odottaisin koko viikonlopun seuraavaa keskenmenoa tietäen, että se olisi ehkä voitu estää yksinkertaisella käsikauppavalmisteella. En sano tätä usein, mutta olisipa jo maanantai!

Sori, että tästä ekasta viestistä tuli suoranainen romaani. :)
 
Sarasofia: keskeytyneitä on olleet mulla ja pieni kuollut aina 6+5-6 kohdalla. Huomattu myöhemmin. Ekassa ei ollut mitään oireita siitä, että meni kesken, toisessa taas oli vuotoja. Onnistuneita kun ei ole takana, niin voi varmaan nykyisessä käydä miten vain.

Jento: onnea ja tervetuloa! Onpa hyvä, että syy on löytynyt ja nyt ehditte vielä hoitaa asiaa kuntoon. Mulla ei ole löytynyt syytä, mutta silti tuota primaspania taidan alkaa syödä... Varalta.

Niplis: tervetuloa! Varmasti pelottaa, mutta päivä kerrallaan se on mentävä. Harvoin niitä keskenmenoja tulee useampi peräkkäin, joten jospa nyt saisit vauvan syliin asti.

(.) eilen loppui tihku, mutta odotellaanhan nyt rauhassa alkaako uudelleen. Tasavahvat tuli puikkotestiin ja huomenna teen digin. Arvot nousee kivasti, mutta eihän se mitään takaa. Yritän silti luottaa...
 
Onnittelut kaikille! Itse kirjottelin myös keskenmenojen (3) jälkeen yritys puolella.

Alku viikot oli kyllä pelkoa täynnä,mut päätin kaikkeni tehdä tämän eteen. Vitamiinit, foolihappoa 1mg ja kalaöljyt. Tais olla apua,koska nyt viikkoja 12+5.:)

Pelot ei oo kyllä tyystin vieläkään hävinneet,vaikka np-ultrassa kaikki olikin hyvin. Kai sitä sit osaa olla jo rennommin,kun alkaa liikkeet tuntua.

Kovasti kaikille tsemppiä ja peukut pystyssä,et kaikki menee hyvin!:)

SalVe 12+5
 
Siis ei kamala mä vasta nyt huomasin että tossa otsikossa on kirjoitusvirhe. Anteeks :D Mua hävettää :D Pistetääs tää hormonien piikkiin... :D

Niplis, täälläkin yks rv 23 menetys takana. Pitkä aika odottaa että pääsen tuon rajapyykin yli. Halaus! :hug: Tutkittiinko teillä mitään syytä myöhäiseen menetykseen?

Jento tsemppiä jännittävään tilanteeseen. Oispa ihanaa jos keskenmeno ois loppujenlopuksi noin yksinkertaisella kikalla vältetty. Pidän peukkuja!

vauvatoiveinen, mitä digi näytti? Tuntuu varmasti hullulta kyllä tuo että kun ei ole normaaleja raskauksia takana niin ei voi yhtään "tietää" mikä on normaalia ja mikä ei. Ja kaikki oireita alkaa sit syynäämään ajatuksella että no tän on pakko tarkottaa jotain pahaa.

Salve, ihanaa että kävit täällä hihkaisemassa, todistit juuri että keskenmenojenkin (ja vieläpä kolmen!) jälkeen on elämää. Onnea hyvin menneestä ekasta kolmannesta! :heart:

Täällä vaan odotellaan... ja odotellaan... :popcorn:
 
Sarasofia, en mäkään sitä virhettä huomannut, ennenkuin sanoit :D mutta tuon olen huomannut, että monet tekee hankintoja jo tyyliin ennen ekaa ultraa. Me ei olla vielä hankittu mitään. Viimeksi alettiin tekemään hankintoja rv30+ ja hyvin ehdittiin :) eikä meidän nyt tarvi hirveästi mitään hankkiakaan, kun kaikki on tallessa tytön vauva-ajoilta. Tytölle sänky ja varmaan tuplarattaat on hommattava :)

Vauvatoiveinen, mähän olin alussa ihan varma kohdunulkoisesta, kun vasemmalle puolelle vatsaan sattuu välillä ja sitten tuli vielä hartia/lapa kipeäksi. Vasemmassa munasarjassa paljastuikin nt-ultrassa nesterakkula ja hartiat/lavat mulla kipuilee muutenkin herkästi :D mutta niin sitä vaan kaikki kauhukuvat maalailee.

SaLVe, mullakin oli kaikki konstit käytössä. Foolihappo ja mammavitamiinit ihan alusta saakka. Kalaöljyä en uskaltanut aloittaa, kun pelkäsin, että ultrassa todetaan taas kkm ja omegat ohentaa verta. Varauduin siis pahimpaan. Nt-ultran jälkeen aloitin sitten rohkeasti ne omegatkin :) foolihapot lopetin rv13+, nyt menee vain se, mikä raskausvitamiinissakin on. Lisäksi syön maitohappobakteereja, kalsiumia ja magnesiumia. Tarvitsisin dosetin :D nyt siis rv21+0 :)

Jento, odottavan aika on pitkä. Noin tekisin kyllä itsekin, jos ei sillä kerran voi vahinkoakaan aiheuttaa :) tsemppiä! Ja tännehän nimenomaan sai avautua ja purkautua ;)

Hui, kun jotenkin kävi pelottamaan, kun luki muiden myöhäisistä keskenmenoista. Vaikka missä vaiheessa tahansa jotain voi sattua ja tokihan sen tiesin jo valmiiksi. Jotenkin sitä silti pikkuisen on ajatellut, että on jo "turvallisemmat" viikot. Ei se auta kuin elää päivä kerrallaan ja toivoa parasta. Mähän myös edelleen puhun, että "jos tämä vauva saadaan". Onneksi liikkeitä tuntuu joka päivä ja tämä tuntuu olevan aika kova jumppailemaan :)

Mehän kerrottiinkin tästä raskaudesta muille vasta viikko sitten :D mun vanhemmat ja siskot on tienneet pidempään, kun niitä niin paljon nähdäänkin. Tietävät myös keskenmenosta. Kaikki muut pidettiin pimennossa viime viikonloppuun saakka. Eikä tätä mahaa kyllä enää peitelläkään :)

Toivottavasti meidän kaikkien raskaus päättyy tällä kertaa onnellisesti :)
 
Viimeksi muokattu:
Moi kaikille,

Kiva kun tällainen ketju on taas täällä. MiNalon vauvauduttua ei löytynyt ylläpitäjää edelliselle ketjulle ja kirjoittelu loppui. Itse olen niin saamaton, ettei olisi multa onnistunut. Lisäksi olin vasta ensimmäisellä kolmanneksella, joten en olisi edes uskaltanut (pelko persiissä täälläkin koko ajan).

Minä olin tuolla keskenmenon jälkeen kuumeilijoissa loppu syksystä 2013 ja alku vuodesta 2014. Takana vain yksi keskenmeno (kkm, syksy 2013), mutta raskautuminen ei syystä tai toisesta ole ollut kovin nopeaa (esikoista tehtiin yrittämällä vuosi ja sitä ennen ilman ehkäisyä jo monta vuotta, myös kkm:a edelsi vuoden yritys). Tutkimuksissa ei löytynyt mitään syytä (käytiin esikoista yrittäessä).

Lopetin palstailun muutamaa kuukautta ennen raskaaksi tuloa. Oli pakko, kun tuntui etten jaksa "tiedostaa yrittäväni", niin pahalta alkavat menkat aina tuntuivat. Joskus helmikuussa taisin romahtaa tosi pahasti, tuntui pahemmalta kuin se itse keskenmeno. Tuolloin sovittiin, että yritetään vain kesään asti ja se on sitten siinä. Meillä kun kuitenkin on tuo ihana tytär ja tuntui pahalta, ettei pysty nauttimaan siitä elämästä joka on, vaan odottaa koko ajan sitä "huomista". No, viimeisellä yrityksellä (apuna clomit) tärppäsi. Nyt on enää vajaa 2 viikkoa laskettuun aikaan.

Pelko menettämisestä on lievempää kuin alussa, mutta on silti mukana jatkuvasti. Varhaisultrassa en voinut katsoa monitoria ennen kuin lääkäri kertoi että sydän siellä näkyy sykkivän. NT-ultraakin pelkäsin tosi paljon. Koti-doppleri saapui perille noin viikolla 18, eikä saatu sillä sydäntä kuuluviin. Hirveä paniikki, onneksi seuraavalle päivälle (lauantai) löytyi yksi auki oleva lääkäriasema ja sieltä vapaa aika. Kaikki oli hyvin, istukka vaan edessä, joten oli hankala löytyy sydäntä (lääkäri myös kertoi, ettei hänkään meinaa löytää jos ei samalla katso monitoria). Rakenneultraan menin jo vähän luottavaisemmin mielin, vaikka kyllä silloinkin jännitti. Tuskinpa tämä jännitys loppuu ennen kuin vauva on maailmassa (ja niin toivon, että pian tulisi).

Toivottavasti kaikkien raskaudet sujuvat tällä kertaa hyvin. Voimia pelkojen kanssa elämiseen!

Mimmimiina 38+2
 
Viimeksi muokattu:
Voi kuinka voi olla vaikeaa saada puhelimen päähän yhtä lääkäriä!

Kahden päivän soittorumban jälkeen sain viimein neuvolan kautta yhden lääkärin vilkaisemaan labratuloksia ja miettimään lääkityksiä sen mukaan. Oma gyneni ei ole töissä tällä viikolla, minkä vuoksi ohjeistuksen saanti olikin vaikeaa. Mutta lopulta siis onnistui! Lääkkeeksi suositeltiin nyt ensisijaisesti Primaspania ja annostus nousi 100mg/päivä. Ens viikolla sitten muiden jatkosuunnitelmien teko oman gynen kanssa.

Muutoin täällä menee ihan ok. Jokaista nippailua ja kivistystä jään pohtimaan, että mikä oli normaalia ja mikä ei, mutta ainakaan edelliskertojen kipuja ei ole vielä ollut. Nyt 5+3 ja jos ensi viikon puolelle päästäisiin, niin olisi edellisten keskenmenojen rajapyykit ylitetty. Ja voi, toivon niin että gynen kanssa saatais sovittua varhaisultra-aikaa jo ensi viikolle.

Toivottavasti muillakin raskaudet etenee hyvin :)
 
Oli pakko tulla tänne kurkkimaan ja onnea paljon plussanneille ja jo pitkälle edenneistä raskauksista!! Itse tuolla edellisessä ketjussa juttelin. Itselläni taustalla kaksi keskenmenoa ja nyt kuukauden vanha pieni poika nukkuu pinniksessä eli tällä kertaa täällä meni asiat paljon paremmin :). Raskausaika oli kyllä äärettömän rankka pelkojen takia, pelkäsin loppuun asti, että jokin menee vielä huonosti. Alun jälkeen pelko ei kuitenkaan ollut enää sietämätön. Alkuun itkin harva se ilta, kun vain pelotti niin paljon. Minua helpotti, kun dopplerilla sain kuulumaan sykkeen, niin kuuntelin joka ilta Pikkuista, kunnes liikkeet alkoivat tuntumaan. Paljon tsemppiä teille ja toivottavasti kaikkien raskaudet tällä kertaa menevät toivotusti <3.
 
Hyvä, että sait lääkärin kiinni, Jento! Nyt vain toivotaan, että lääke auttaa ja rajapyykit ylittyy heilahtaen.

(.) täällä tulee edelleen välillä keltaista ja välillä ihan hailakkaa vaaleanpunaista valkkaria. Sain viimeinkin polilta hoitajan kiinni ja hän ei hirmuisesti kommentoinut, mutta veikkasi vain ärtyneitä limakalvoja syyksi. Suositteli rentoutumista, koska raskauden jokaisessa vaiheessa on kuitenkin huolensa... Ultra on 2.2. ja silloin on 7+4. Toivoin itse aikaa noin, jotta olisi meilläkin jo se keskenmenojen rajapyykki yli. Pitkä aika on sinne. Huomenna minulla on ykistyisellä aika näiden vuotojen takia. Parempi käydä näytillä. En taida antaa vielä edes ultrata, koska ei siellä vielä mitään kuitenkaan näy. Mielenrauhakäynti tai sitten lisäpelkoja tuova...

Se ois 4+5 vasta...
 
Tätä minä olen jo pelännyt... Vuotoa tulee niukasti, mutta enemmän kuin ennen ja tänään on ollut sekä kylki- että alaselkäkipuja. Taitaa meidän pieni taas tulla ulos :'( Tuntuu jo nyt niin toivottomalta ja pahalta. Illalla on lääkäriaika, mutta katsotaan ehditäänkö edes sinne...
 
Voi vauvatoiveinen :hug: Jaksamisia sinne, stressia ja pelko on varmasti hurja :( Mutta toivon kovasti, että kylki- ja selkäkivut olisivat vain lihaskipuja, vuoto olisi vaaratonta ja selviäsitte tällä kertaa vain säikähdyksellä. :I :hug:
 
Vauvatoiveinen :hug: Toivon sydämestäni, että kaikki on hyvin kivuista ja vuotelusta huolimatta. Kuten Jento sanoi, ehkä nuo kivut on vain lihaskipuja ja kaikki on hyvin. Olisipa jotain rohkaisevaa, mitä osaisin sanoa. :hug:

Täällä neuvolalääkäri takanapäin. Ihan kiva oli uusi lääkäri ja hyvä mieli jäi käynnistä :) supistukset ei ole tehneet mitään, joten niistä ei nyt tarvi huolehtia. Normaalia elämää sen, minkä kivut antaa myöten. Lonkat on olleet kovilla muutaman päivän, mutta tälläistä tämä on :) kirjoitti se lääkäri mulle 400 tablettia grammaista panadolia :D
 

Yhteistyössä