Kun asiat kasaantuvat:(

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Tuntuu ettei loppua näy.... En muista koska olisin viimeksi ollut onnellinen päivää pidempään. Ei tässä tilanteessa mikään lintujen laulu ja aamukahvi enää piristä.. Olen kolme vuotta tapellut exän kanssa lasten tapaamisista ja eron jälkeen annoin hänelle aikaa sulatella elämänmuutosta. Hän löysi uuden naisen ja olin (oikeasti) onneni kukkuloilla sillä hän muuttui ja ennenkaikkea lopetti minulle vittuilun! Nyt uuden naisen jälkeen hän ei ole enää lapsia ottanut sitäkääm vähää kuin ennen, keksii tekosyitä niin että joudun perumaan omat sovitut menoni. Muitakin tukia minulla on, mutta haluaisin lapsilleni isänkin. Luulin siis vihdoin elämän helpottavan mutta se pahenikin:(
Minulla on myös ollut uusi jo jonkin aikaa, mutta näyttää siltä ettei tästä mitään tule olosuhteiden vuoksi. Ei hänestä taida olla uusperheeseen vaikka muutoin on todella uskomaton mies, en edes ystävistäni löydä samaa ainutlaatuisuutta. Noh ystäviä sentään on joten mikäs tässä:) Lapsellisia tosin vähän...
Lapsilla on molemmilla kesälomalla ollut hirveää turhautumista kun en koko ajan jaksa olla menossa.. kaikkea älyttömyyksiä he tekevät kun silmä välttää jos ei koko ajan ole kyttäämässä. Nautinnollinen loma siis.
Kauhea koulustressi kun lopputyötä pitäisi vääntää..töitäkin yritän tehdä satunnaisesti, tosin palkkaa siitä ei jää kun elän kesän toimeentulotuella jolloin kaikki yli 50e vähennetään automaattisesti pois.. joten rahatilannekin on kauhea..
Terveitä ollaan toistaiseksi..tosin vähän aikaa sitten taas pelästyin kun minut passitettiin silmälääkäriin kun silmissä oli optikon mukaan häikkää, no oli väärä hälytys mutta sekin pelästytti.
Minusta tehtiin myös väärinkäsityksen vuoksi aiheeton lasuilmoitus joka sekin jo käsiteltiin ja asiakkuus jäi siihen, mutta jäi siitä ahdistus ja ärsytys silti :(. Monenkin syyn takia.. lausunnossa oli ihan päättömiä asioita ja sainkin ne ihan todisteiden kanssa kumottua, mutta harmitti paljon ja vieläkin ärsyttää jos sitä mietin.
Asun kaksiossa kahden lapsen kanssa ja puoli vuotta etsinyt läheltä edes kolmiota, ei tärppää sitten millään. Joko liian iso takuuvuokra, liian aikainen muuttopäivä, vesimaksu olikin ilmoituksessa väärin ja onkin oikeasti 25e/hlö eikä /kk niin kuin ilmoituksessa luki oho. Tai putkiremontti tulossa tai muuta.


Eniten siis ahdistaa tuo 3v kestänyt tappelu eksän kanssa edelleen. En haluaisi lapsia kokonaan omia, mutta tämä on todella stressaavaa! Että perutaan tai tuodaan miten sattuu tai unohdetaan tai kerrotaan syyksi tyttöystävän menot tai vaikka ettei ehdi kun pitää viedä koira trimmattavaksi yms. Tuntuu niin epäreilulta:(. En enää jaksa tätä tappelua, rahattomuutta, pientä asuntoa ja arjen vittumaisuutta:( 3v on pitkä aika jatkuviin yllätyksiin, nuo em jutut eivät todellakaan ole ainoita. Aina jotain pientä kuten turkiskuoriaisia kämpässä, koiran lopetus, sängyn hajoaminen, imurin hajoaminen, ostin sängyn josta puuttui hitto pohja eikä torin myyjä enää vastannut:(, avain hukkui ja uusi puhelin tippui pönttöön, tietokoneen enter hajos kun lapsi hakkas ja uudelle sohvalle kaatui 0,5l kokista, keuhkokuume sairaalassa lomaviikolla-nämä siis n6kk sisään...... yms koko ajan jotain enkä muista koska viimeksi olisi ollut jotain oikeasti hauskaa ja mukavaa, vaikka kuinka sitä järkkäisi! Lapset on terveitä ja ihania, mutta jotenkin tämä arki nyt tökkii.......:(
 
vierailija
Tuntuu ettei loppua näy.... En muista koska olisin viimeksi ollut onnellinen päivää pidempään. Ei tässä tilanteessa mikään lintujen laulu ja aamukahvi enää piristä.. Olen kolme vuotta tapellut exän kanssa lasten tapaamisista ja eron jälkeen annoin hänelle aikaa sulatella elämänmuutosta. Hän löysi uuden naisen ja olin (oikeasti) onneni kukkuloilla sillä hän muuttui ja ennenkaikkea lopetti minulle vittuilun! Nyt uuden naisen jälkeen hän ei ole enää lapsia ottanut sitäkääm vähää kuin ennen, keksii tekosyitä niin että joudun perumaan omat sovitut menoni. Muitakin tukia minulla on, mutta haluaisin lapsilleni isänkin. Luulin siis vihdoin elämän helpottavan mutta se pahenikin:(
Minulla on myös ollut uusi jo jonkin aikaa, mutta näyttää siltä ettei tästä mitään tule olosuhteiden vuoksi. Ei hänestä taida olla uusperheeseen vaikka muutoin on todella uskomaton mies, en edes ystävistäni löydä samaa ainutlaatuisuutta. Noh ystäviä sentään on joten mikäs tässä:) Lapsellisia tosin vähän...
Lapsilla on molemmilla kesälomalla ollut hirveää turhautumista kun en koko ajan jaksa olla menossa.. kaikkea älyttömyyksiä he tekevät kun silmä välttää jos ei koko ajan ole kyttäämässä. Nautinnollinen loma siis.
Kauhea koulustressi kun lopputyötä pitäisi vääntää..töitäkin yritän tehdä satunnaisesti, tosin palkkaa siitä ei jää kun elän kesän toimeentulotuella jolloin kaikki yli 50e vähennetään automaattisesti pois.. joten rahatilannekin on kauhea..
Terveitä ollaan toistaiseksi..tosin vähän aikaa sitten taas pelästyin kun minut passitettiin silmälääkäriin kun silmissä oli optikon mukaan häikkää, no oli väärä hälytys mutta sekin pelästytti.
Minusta tehtiin myös väärinkäsityksen vuoksi aiheeton lasuilmoitus joka sekin jo käsiteltiin ja asiakkuus jäi siihen, mutta jäi siitä ahdistus ja ärsytys silti :(. Monenkin syyn takia.. lausunnossa oli ihan päättömiä asioita ja sainkin ne ihan todisteiden kanssa kumottua, mutta harmitti paljon ja vieläkin ärsyttää jos sitä mietin.
Asun kaksiossa kahden lapsen kanssa ja puoli vuotta etsinyt läheltä edes kolmiota, ei tärppää sitten millään. Joko liian iso takuuvuokra, liian aikainen muuttopäivä, vesimaksu olikin ilmoituksessa väärin ja onkin oikeasti 25e/hlö eikä /kk niin kuin ilmoituksessa luki oho. Tai putkiremontti tulossa tai muuta.


Eniten siis ahdistaa tuo 3v kestänyt tappelu eksän kanssa edelleen. En haluaisi lapsia kokonaan omia, mutta tämä on todella stressaavaa! Että perutaan tai tuodaan miten sattuu tai unohdetaan tai kerrotaan syyksi tyttöystävän menot tai vaikka ettei ehdi kun pitää viedä koira trimmattavaksi yms. Tuntuu niin epäreilulta:(. En enää jaksa tätä tappelua, rahattomuutta, pientä asuntoa ja arjen vittumaisuutta:( 3v on pitkä aika jatkuviin yllätyksiin, nuo em jutut eivät todellakaan ole ainoita. Aina jotain pientä kuten turkiskuoriaisia kämpässä, koiran lopetus, sängyn hajoaminen, imurin hajoaminen, ostin sängyn josta puuttui hitto pohja eikä torin myyjä enää vastannut:(, avain hukkui ja uusi puhelin tippui pönttöön, tietokoneen enter hajos kun lapsi hakkas ja uudelle sohvalle kaatui 0,5l kokista, keuhkokuume sairaalassa lomaviikolla-nämä siis n6kk sisään...... yms koko ajan jotain enkä muista koska viimeksi olisi ollut jotain oikeasti hauskaa ja mukavaa, vaikka kuinka sitä järkkäisi! Lapset on terveitä ja ihania, mutta jotenkin tämä arki nyt tökkii.......:(
Otappa yhteyttä Arkikaveri googleta nimi siellä tuntuu olevan apua. Sitte. Lapsiperheiden apu siellä eri osoitteita mustä voi pyytää apua. Voimia elämään!!
 
vierailija
Sopikaa selvät ajat milloin lapset sinulla ja milloin toisella vanhemmalla, tapaamissopimus. Jos ei onnistu, niin sitten alat vaan elämään sitä omaa elämääsi ja lakkaat pohtimasta exän menoja, varaudut siihen ettei se ole aina valmiina kun sinä haluat ja myös että hän voi tapaamiset perua. Älä luota ja nojaa liikaa häneen vaan ota elämä omiin käsiisi. Tee varasuunnitelma jos tapaamiset ei toteudu. Et voi toista pakottaa mukautumaan sinun tahtoosi ja toiveisiisi.
Asuntotilanne ei kuulosta mahdottomalta vaikka ikävä onkin. Koita sisustaa koti mahdollisimman viihtyisäksi ja viettää aikaa muuallakin. Ei se tila ketään onnelliseksi tee. Hanki töitä, nauti lapsistasi. Jos tukiverkkoa kerran on ja hoitoapua niin voit pitää itseäsi ihan onnellisena naisena. Nauti siitä mitä sulla on. Koita saada enemmän töitä ja elellä rahatilanteen mukaan niin hyvin kuin voit. Älä mieti arjen takkuamista kokoajan ja jää piehtaroimaan niihin, ota vastuu omasta elämästäsi.
Ja nämä neuvot tulee yh äidiltä joka on täysin ilman tukiverkkoa, lapset ei isäänsä näe koskaan ja rahatilannekin on taistelua joskus ollut. Elämä voittaa kyllä, itsestä ja omasta asenteesta on paljon kiinni.
 

Yhteistyössä