Mitä mieltä siitä, että lapsi opetetaan tottelemaan melkein konemaisesti

Kaverin perheessä on etupäässä kovilla rangaistuksilla kasvatettu lapset tottelemaan heti ja ilman ns. turhaa vastaan vänkäämistä.

Esim. jos niille sanoo, että "nyt tietokone kiinni" niin poikkeuksetta laittavat sen sillä minuutilla kiinni eivätkä aloita mitään marinaa asiasta.

Melkein tulee mieleen joku armeijan toiminta, niin automaattista se lasten totteleminen on.

 

Riippuu rangaistuksista.

Mutta onhan kaikille helpompaa kun tietokone tai töllötin menee kiinni oitis eikä vasa venkoilun ja vitkuttelun jälkeen. Toki olettaen, että käsky käy järkevästi. Eikä kesken ohjelman tai pelin.

 

Hyvä, että opetetaan noudattamaan sääntöjä. Niihan lapsi tulee törmäämään joka tapauksessa, kun kasvaa aikuiseksi ja joutuu noudattamaan yhteiskuntamme sääntöjä ja lakeja.

 

Mitä neuvoteltavaa on tietokoneen kiinni laittamisessa ? Kerroppa??

Ei niin mitään. Jos on annetti vaikka tunnin peliaika, niin konehan laitetaan sen jälkeen kiinni. En minäkään voi kaupassa venkoilla sen sulkemis aikaan että tahtoisin vielä shoppailla.

Elämä perustuu isolta osalta tieyttyihin pelisääntöihin joita on noudatettava. Lapsen on todella tärkeä oppia tuohon ilman että joka kerta alkaa joku ihmeen rutina.

Kyllä meillä lapset saa mielipiteensä ilmaista vaikka ovat ilmeisesti juuri tuollaisia "konemaisia" kuin sinä sanot. Sillä että osaa noudattaa annettuja rajoja,ei tarkoita ettei omalle mielipiteelle ole tilaa.

 

Parempi tuo, kun jatkuva vastaan länkyttäminen ja vitkuttelu.
Tuollaisissa esimerkin tapauksissa itse sanon paria minsaa aiemmin, että kaksi minsaa aikaa, sitten kone kiinni. Jos ei mene, sitten kun sanotaan, laitan itse.

Monimutkaisemmissa asioissa kannustan kyllä itsekin miettimään ja perusteluja kysymään/itse pohtimaan.

 

Parempi on sopia tietty aika koneella olemiseen. Eikä yhtäkkiä sanota että nyt kone kiinni. Ei niin voi tehdä. Paitsi natsivanhemmat voivat.

 

AP on hieman kade muiden auktoriteeteille

 

Riippuu lapsen luonteestakin: meillä tyttö tottelee kuin napinpainalluksesta, pojalle saa joka päivä ladella sääntöjä ja usein jäähylläkin kun ei muista edes seuraavaan päivään =/

 

Meillä ei ole kyllä mitään kovia rangaistuksia mutta jos sanon lapsille vaikkapa "sillä aikaa kun imuroin makuuhuoneita te siivoatte leikkihuoneen" niin molemmat lähtevät niiltä sijoiltaan siivoamaan leikkihuonetta yhdessä. Ei koskaan mutista vastalauseita tai vitkutella.

Automaattisesti kiittävät ruoasta, kysyvät "saanko poistua pöydästä" ennenkuin vievät astiat tiskiin. Kysyvät luvan poistumiselle myös kahvipöydässä ystävien seurassa istuessamme ennenkuin lähtevät leikkimään.

Joten...ansaittu auktoriteetti taitaa tehdä lapsista automaattisesti "tottelevia", ei siihen välttämättä tarvita mitään "raipparangaistus-uhkia".

 

Hyvähän se on että tottelevat, mitä sitten on ns. Kovat rangaistukset.

 

Olen itse paininut tämän asian kanssa... En halua lapsia, jotka eivät osaa kyseenalaistaa ja vaatia selityksiä. En halua lapsia, jotka aukottomasti tottelevat jokaista auktoriteettiä ja ovat täysia lampaita. Toisaaltaan taas en halua vinkuvia pentuja, joiden kanssa joka hemmetin asia on vääntö.

 

Meillä ei ole kyllä mitään kovia rangaistuksia mutta jos sanon lapsille vaikkapa "sillä aikaa kun imuroin makuuhuoneita te siivoatte leikkihuoneen" niin molemmat lähtevät niiltä sijoiltaan siivoamaan leikkihuonetta yhdessä. Ei koskaan mutista vastalauseita tai vitkutella.

Automaattisesti kiittävät ruoasta, kysyvät "saanko poistua pöydästä" ennenkuin vievät astiat tiskiin. Kysyvät luvan poistumiselle myös kahvipöydässä ystävien seurassa istuessamme ennenkuin lähtevät leikkimään.

Joten...ansaittu auktoriteetti taitaa tehdä lapsista automaattisesti "tottelevia", ei siihen välttämättä tarvita mitään "raipparangaistus-uhkia".

Se riippuu ihan lapsesta, että mitä siihen tottelevaisuuteen vaaditaan. Esimerkiksi jotkut tarvitsevat sen "raipparangaistuksen" uhkan ja jotkut eivät.

 

Meillä ei ole kyllä mitään kovia rangaistuksia mutta jos sanon lapsille vaikkapa "sillä aikaa kun imuroin makuuhuoneita te siivoatte leikkihuoneen" niin molemmat lähtevät niiltä sijoiltaan siivoamaan leikkihuonetta yhdessä. Ei koskaan mutista vastalauseita tai vitkutella.

Automaattisesti kiittävät ruoasta, kysyvät "saanko poistua pöydästä" ennenkuin vievät astiat tiskiin. Kysyvät luvan poistumiselle myös kahvipöydässä ystävien seurassa istuessamme ennenkuin lähtevät leikkimään.

Joten...ansaittu auktoriteetti taitaa tehdä lapsista automaattisesti "tottelevia", ei siihen välttämättä tarvita mitään "raipparangaistus-uhkia".

Jaa... no enpä tiedä. Omista lapsistani toinen on sellainen, että menee siivoamaan huoneensa, kun pyydän, toinen ei todellakaan. Sama pätee kaikkeen muuhun elämään vaikka ovat kumpikin kasvaneet samassa perheessä ja samoilla säännöillä.
Toista olen joutunut tökkimään, jotta pitää puolensa ja toista taas olen joutunut muistuttamaan siitä, ettei aina tarvitse sanoa viimeistä sanaa.

Veikkaampa, että kyse ei ole niinkään auktoriteetista kuin lasten persoonallisuudesta.
Mielestäni on ihan hyvä, että lapsessa asuu pieni vastarannankiiski, joka ei purematta niele kaikkea. Joka tietysti on minulle vanhempana hankalampaa, mutta uskon sen taas vievän lastani eteenpäin elämässä.

 

Vielä siinä 30 vuotta takaperin tämä niin sanottu konemainen totteleminen oli arkipäivää useimmissa perheissä. Nykyään se taas on poikkeus...

Se, että nykylapsi on tottunut päättämään itse tai ainakin jankkaamaan loputtomiin ennen mahdollista tottelemista näkyy ikävällä tavalla mm. päivähoidon ja koulujen henkilökunnan työssä.

 

Vielä siinä 30 vuotta takaperin tämä niin sanottu konemainen totteleminen oli arkipäivää useimmissa perheissä. Nykyään se taas on poikkeus...

Se, että nykylapsi on tottunut päättämään itse tai ainakin jankkaamaan loputtomiin ennen mahdollista tottelemista näkyy ikävällä tavalla mm. päivähoidon ja koulujen henkilökunnan työssä.

30v sitten pikkulapsia olleet ovat piikki mielenterveysdiagnoosi-tilastoissa.

Kannatan kultaista keskitietä. Mulle on ihan ok, että jos sanon että ruutu kiinni, niin lapsi kysyy että saako pelata/katsoa loppuun jutun x. Saatan vastata joo tai ei. Mutta jos siitä ruudun sulkemisesta seuraa toistuvasti puolen tunnin marinat niin se ei käy.

Joku "kiskon johdot irti jos et tottele viidessä sekunnissa kun seuraavan tallennuspisteeseen on noin 30 sekuntia" on kyllä ihan kiusantekoa ja vääränlainen vallankäytön malli, ellei talo ole tulessa tai lopettamis-dedis perusteltu ja varoitettu iänmukausesti etukäteen.

 

Vielä siinä 30 vuotta takaperin tämä niin sanottu konemainen totteleminen oli arkipäivää useimmissa perheissä. Nykyään se taas on poikkeus...

Se, että nykylapsi on tottunut päättämään itse tai ainakin jankkaamaan loputtomiin ennen mahdollista tottelemista näkyy ikävällä tavalla mm. päivähoidon ja koulujen henkilökunnan työssä.

Höpöhöpö. Tuommosta todellakaan ollut 70- tai 80- luvun lapsilla.

 

30v sitten pikkulapsia olleet ovat piikki mielenterveysdiagnoosi-tilastoissa.

Siinä taitaa olla taustalla lama-aika 90-luvulla.

 

Mun mielestä tottevuudella ei ole kyllä mitään tekemistä mielipiteen vapauden tai konemaisuuden kanssa. Ihmiset perustelevat laiskaa kasvatustaan lasten kanssa tai laiskaa koulutusta koiran kanssa muka sillä, että se "tappaa luovuuden ja oman tahdon". Sille on syynsä miksei alaikäinen lapsi ole aikuisen kanssa yhtä päätösvaltainen. Lapsi ei useinkaan ymmärrä kokonaiskuvaa. Se että pipo laitetaan talvella päähän ei ole mielipidekysymys, koska sen laittamatta jättäminen palelluttaa korvat. Ja se ei ole millään muotoa lapsen luovuutta tai älykkyyttä alkaa vääntämään siitä vastaan.

Se että lapsi laittaa pipon päähänsä komennettaessa ei tarkoita sitä, etteikö sama lapsi osaisi tuoda mielipiteensä esille keskusteltaessa Aristoteleksen filosofiasta.

 

Höpöhöpö. Tuommosta todellakaan ollut 70- tai 80- luvun lapsilla.

Ei ollutkaan.
Olisiko tässä mitään jyvää aiheen viljelyyn?
http://jkorpela.fi/koulu.html

 

Jaa. Mä varmaan olen laiska ja huono kasvattaja. Ymmärrän vaihtelevasti vastaansanomista ja laiskottelua ja venkoiluakin vaikka se ärsyttääkin joskus enemmän joskus vähemmän.
Lapset on pieniä ihmisiä, ei koneita.
Tosin uhmaikäisen kanssa pyrin olemaan neuvottelematta kun homma ehtinyt kiertyä jankkauspeliksi, mies tuossakin yrittää vielä hyvällä. Lapset tottelee kohtuullisessa ja riittävässä määrin, yksi helpoiten luonteensa mukaisesti.

 

Mun mielestä tottevuudella ei ole kyllä mitään tekemistä mielipiteen vapauden tai konemaisuuden kanssa. Ihmiset perustelevat laiskaa kasvatustaan lasten kanssa tai laiskaa koulutusta koiran kanssa muka sillä, että se "tappaa luovuuden ja oman tahdon". Sille on syynsä miksei alaikäinen lapsi ole aikuisen kanssa yhtä päätösvaltainen. Lapsi ei useinkaan ymmärrä kokonaiskuvaa. Se että pipo laitetaan talvella päähän ei ole mielipidekysymys, koska sen laittamatta jättäminen palelluttaa korvat. Ja se ei ole millään muotoa lapsen luovuutta tai älykkyyttä alkaa vääntämään siitä vastaan.

Se että lapsi laittaa pipon päähänsä komennettaessa ei tarkoita sitä, etteikö sama lapsi osaisi tuoda mielipiteensä esille keskusteltaessa Aristoteleksen filosofiasta.

Omasta puolestani kyse ei ole oikeastaan siitä, että laitetaanko pipo pakkasella päähän vai ei. Kyllä se laitetaan. Kyse on siitä, että lapsella on vapaus kyseenalaistaa pipopakkoa tai odottaa selitystä, miksi se pipo on pakko laittaa päähän.