Tuo on jo paljon kun vaimosi tunnustaa olevansa ihastunut toiseen. Nosta kissa pöydälle ja menkää pariterapiaan puhumaan asiasta, ennenkuin on liian myöhäistä.
Itse olin naimisissa pitkään luonnehäiriöisen kanssa. Kerron siitä: Ex-vaimollani oli koko avioliiton(15v) ajan sivusuhde/-suhteita. Aina kun ääneen epäilin jotain, tuloksena oli vain paskanen nauru päin naamaa, silti oltiin mun menemisistä ja kavereista (=normaaleista harrastusympyröistä) äärettömän mustasukkaisia, vaikka en aina itse tiennyt missä hän leuhottaa. Alkuun koitimme käydä pariterapiassa mutta siellä asiat käännettiin päinvastoin: miten kaikki on minun ja minun sukuni syytä. Seksi välillämme harveni jo 1. avioliittovuoden aikana, 5. vuoden jälkeen se oli enää 1-3x vuodessa. Minulle annettiin kuulemma "säälistä." Kuulin lopussa. Ex-rouva sai lopulta jonkun taudinkin reissuillaan. Myös 1. lapsen jälkeen oli todettu sp-tauti, joka ei tullut kyllä minulta.