Lue, laula ja loruttele – vauvan kielen oppiminen helpottuu
Vauvan kieli kehittyy vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa. Lepertelevä hoivapuhe kutsuu jo ihan pienen vauvan mukaan keskustelun rytmiin.
Kielen oppiminen alkaa oikeastaan jo kuulon kehityksestä: vauva kuulee jo äidin kohdussa. Hän oppii tunnistamaan läheistensä ääniä ja jopa tutun melodian. Suurin merkitys kielen kehitykseen läheisillä on silti vasta syntymän jälkeen.
– Aluksi on tärkeintä muodostaa tunneside vauvaan. Toki vauvalle voi puhua jo ennen syntymää, ja tutut rauhoittavat äänet ovat tärkeitä pienokaiselle stressaavan syntymäkokemuksen jälkeen, sanoo varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopistosta.
Heti syntymänsä jälkeen vauva alkaa omaksua ympäristöstään kommunikaation tapoja. Puhuttu kieli on vain yksi viestintäkeino, ja jo vastasyntyneellä on paljon sanatonta viestintää.
Katsekontakti on tärkeä
Vauva hakee innokkaasti katsekontaktia, vaikka vielä hapuileekin katseen tarkentamisessa. Noin kaksiviikkoisena vauva pystyy muodostamaan katsekontaktin ihmiseen, jonka kasvot ovat parinkymmenen sentin päässä hänen omista kasvoistaan. Tästä alkaa kielen oppiminen.
– Katsekontaktin vaikutus on kuin panisi pistokkeen seinään. Vauvan vireystaso nousee ja liikkeet aktivoituvat, Laakso kuvailee.
Myös vauvan kuulo on herkistynyt ihmisäänten taajuudelle. Erityisen hyvin hän kuulee korkeita lasten ja naisten ääniä.
Vuorovaikutukseen on virittynyt myös vauvaa hoitava aikuinen, joka yleensä osaa vaistonvaraisesti seurustella vauvan kanssa. Seurustelu sujuu vauvan rytmissä, muutaman minuutin kerrallaan.
Hoivapuhe ohjaa vauvaa vuorovaikutukseen
Hoivapuhe eli vauvalle suunnattu lempeä, lepertelevä juttelu, on kielen kehityksen kannalta tarkoituksenmukaista. Hoivapuheen intonaatio, tauotus ja rytmi ohjaavat vauvaa vastavuoroiseen keskusteluun.
– Hoivapuheeseen on rakennettu sisään keskustelu. Aikuinen sanoo vauvalle esimerkiksi: ”Kuka se siellä on?” ja pitää pienen tauon ennen kuin jatkaa. Tämä tauko on vauvan vastauksen paikka, Marja-Leena Laakso selittää.
Vauvapuheen toisto vahvistaa näitä keskustelun rituaaleja. Puheen sävelkulku eli intonaatio pitää yllä vauvan vireystilaa. Puhumme vauvalle ilmeikkäämmin kuin muille, jotta hän pysyisi kiinnostuneena.
– On tärkeää, että vauva ymmärtää, että puhe on kohdistettu hänelle, Laakso sanoo.
1–2-vuotiaana lapsi alkaa ymmärtää puhetta, ja 2–3-vuotiaana kielestä tulee hänelle ajattelun väline.
Vokaalit tulevat ensin kielen oppimisessa
Ei kestä kauan, kun vauva alkaa itsekin tuottaa äänteitä. Ensin alkaa vokaaliääntely, sitten mukaan tulevat konsonantit. Noin puolivuotiaana vauva jokeltelee jo niin paljon, että hänen ääntelynsä ilmentää äidinkielen tyypillisiä piirteitä.
Jokeltelusanat eivät tarkoita mitään, mutta vanhemmat antavat niille usein merkityksiä. Vauva esimerkiksi sanoo ”puh”, ja vanhempi vastaa ”Niin, katossa on lampPU!” Merkitysten antaminen ja keskustelun jatkaminen on tärkeää: vanhemman reaktio ja vastaus palkitsevat vauvaa.
Hiukan yllättävää on, ettei vauvalle kohdistettu hoivapuhe ole maailmanlaajuinen ilmiö. Kulttuureissa, joissa vauvaa kannetaan selässä tai rinnalla, kasvokontakti ei korostu. Sen sijaan vauva kuulee jatkuvasti ihmisten välistä keskustelua, kun taas länsimaiset vauvat saattavat viettää suuren osan ajasta kahdestaan vanhemman kanssa.
– Länsimaissa ihmiselle syntyy vahva minätietoisuus hoivan kautta, kun monissa idän kulttuureissa ryhmäidentiteetti korostuu. Lapsi oppii kyllä puhumaan sielläkin, mutta oppiminen tapahtuu eri tavalla, Laakso sanoo.
Lorujen rytmi auttaa oppimaan
Laulujen ja lorujen kautta on viihdytetty lapsia jo kauan. Välillä vanhat lorut ja laulut olivat jäämässä syrjään, mutta hämä-hämä-häkit ja huttua keittävät harakat ovat nousseet uudelleen arvoonsa – ja syystä.
Laulut ja lorut ovat rytmisempiä kuin tavallinen puhe, ja lorujen tavut koetaan myös kehon kautta liikkeenä, kun vauvaa vaikka hytkytetään polvella. Monen aistin kautta tuleva informaatio tehostaa oppimista. Loruissa on usein myös jännitysmomentti: ne päättyvät vaikkapa kutitukseen, ja jännityksen odotus virittää vauvaa vuorovaikutukseen.
Lauluissa tukena on myös melodia. Musiikki on tutkitusti kytköksissä ihmisen tunteisiin; se tuottaa meissä sekä iloa että melankoliaa. Vahvassa tunnetilassa opitut asiat säilyvät mielessä parhaiten.
Vauva tuottaa itsekin mielellään rytmisiä äänteitä. Pa-pa-pa-tyyppiset toistot ilmestyvät vauvan jokelteluun keskimäärin hiukan yli puolen vuoden iässä. Se on tärkeä etappi, joka kertoo, että vauva on oppinut pysäyttämään ilmavirran tuottaessaan puhetta eli pystyy hallitsemaan ääntelyn rytmiä.
Suomessa arvostetaan lapselle lukemista, ja hyvästä syystä. Lukemisessa ja kirjan kuvien katselussa ollaan ja koetaan asioita yhdessä. Kirjanlukutilanteessa on selkeä raami, ja siihen liittyy usein sylissä istuminen ja kosketus. Se on mitä parhain tilanne oppia uutta.
– Väitöstutkimukseni mukaan lapsen myöhempään kielen kehitykseen oli yhteydessä se, kuinka hyvin lapsi viihtyi kirjojen kanssa, Marja-Leena Laakso sanoo.
7 syytä lukea lapselle iltasatu
Katsekontakti ja eleet kertovat, että kielen oppiminen on alkanut
Joko se puhuu? Mikä oli sen ensimmäinen sana? Nyt seis, vanhemmat. Tuotettu sanasto on itse asiassa hyvin epävarma mittari siitä, miten lapsen kielen kehitys edistyy.
– On lähes kaksivuotiaita, jotka eivät sano juuri sanaakaan, ja kaikki voi myöhemmin olla aivan kunnossa. Toiset rakentavat kieltä pitempään omassa mielessään ja ryhtyessään puhumaan tuottavat nopeasti kokonaisia lauseita, Laakso sanoo.
Laakson mukaan tärkeämpää on tarkkailla muita asioita. Onko vauvalla katsekontaktia ja käyttääkö hän kommunikoivia eleitä, esimerkiksi vilkuttaako tai osoitteleeko hän? Ymmärtääkö hän puhetta ja leikkiikö esineillä symbolisesti eli hoivaa nukkea tai ajaa pikkuautoa?
– Jos näillä muillakin alueilla on puutteita eikä sanoja tule vielä kaksivuotiaana, on todennäköistä, että lapsella on pulmia joko kielen kehityksessä tai muu ongelma, joka heijastuu kielen kehitykseen.
Esimerkiksi korvatulehduskierre voi hidastaa kielen oppimista.
Katseen käyttö kommunikaatiossa ja osoittavat eleet kertovat kyvystä jaettuun tarkkaavuuteen: lapsi haluaa jakaa kokemuksiaan ja asioitaan toisille. Tämä on hyvin tärkeää kielelliselle kehitykselle.
Puheen kehitystä tarkkaillaan neuvolassa ja lapsi ohjataan tarvittaessa jo varhain ammattilaisen tuen piiriin.
Kun aikuinen jaksaa houkutella lasta viestimään juttelemalla hänelle ja sanoittamalla lapsen kokemuksia ja ympäristön asioita, sanat usein vähitellen löytyvät.
Jaa oma kokemuksesi