Lapsen mielikuvitusystävä on ilmiönä yleensä harmiton: ”Kehittää monia taitoja varsinkin nykymaailmassa”
Mielikuvituskaverit ovat tavallisia, mutta joskus ne voivat myös kertoa yksinäisyydestä.
Onko lapsellasi mielikuvitusystävä? Ei huolta – lapsen mielikuvituksen kehittyminen on tärkeä vaihe. Kyky kuvitella asioita auttaa esimerkiksi ongelmien ratkaisemisessa, kielen ja sosiaalisten taitojen kehityksessä, omien tarinoiden ja leikkien keksimisessä sekä niiden muuttamisessa juonellisiksi ja moniulotteisemmiksi.
Mielikuvitus on myös olennaista kognitiivisten kompetenssien ja sosiaalisen älyn kehittymisen kannalta. Vaikka mielikuvituksesta voi olla myös haittaa esimerkiksi erilaisten pelkojen kehittymisen ja asioiden liioittelemisen tai valehtelemisen suhteen, on lapsen mielikuvittelu pääasiassa harmitonta.
Mielikuvitusystävä kertoo kyvystä leikkiä ja mielikuvitella
Lapsen mielikuvitus alkaa käydä vilkkaana yleensä 3–4-vuotiaana. Näihin aikoihin on yleistä, että lapsi kehittää itselleen yhden tai useamman mielikuvitusystävän. Mutta mistä mielikuvitusystävässä on kyse?
– On lähtökohtaisesti hyvin harmitonta ja aivan ihanaa, jos lapsella on mielikuvitusmaailmassaan kaveri. Mielikuvitusystävillä voi ola erilaisia funktioita ja rooleja. Ne voivat esimerkiksi auttaa käsittelemään tunteita tai tuoda lohtua eri tilanteissa, psykologi-psykoterapeutti Aino Juusola Terveystalosta kuvailee.
On yleistä, että mielikuvitusystävä auttaa lasta harjoittelemaan sosiaalisia taitoja – varsinkin silloin, jos ystäviä ei ole saatavilla tai lapsi ei uskalla olla tai käydä jotain läpi heidän kanssaan.
– Mielikuvitusystävä voi olla lapselle myös tapa käsitellä erilaisia muutoksia. Lapset käyvät leikeissä usein läpi tosielämän tapahtumia, Juusola täydentää.
Mielikuvitusystävä on yleisintä alle kouluiässä
Mielikuvittelu on voimakkaimmillaan noin 4–6-vuotiaana. Mitä pienempi lapsi on, sitä vaikeampi hänen voi olla hahmottaa kunnolla eroa mielikuvitusmaailman ja todellisuuden välillä. Sitä, mikä on totta ja mikä ei tai mitä lapsi on leikkinyt päiväkodissa oikeasti ja mitä ei, voi olla joskus vaikea käsittää.
– Yleensä lapset ymmärtävät eron mielikuvitusystävien ja oikeiden välillä kuitenkin hyvin. Voi olla, että mielikuvitusystävistä kerrotaan muille ylpeästi ikään kuin salaisuutena, että tietää jotain, mitä toinen ei. Vaatii kognitiivista kyvykkyyttä ylläpitää mielikuvitusmaailmaa, Juusola kertoo.
6–7-vuotiaasta lapsella alkaa kehitysvaihe, jolloin kaverit tulevat yhä tärkeämmiksi. Myös erillisyys, käsitys itsestä ja omasta identiteetistä lisääntyy. Silloin mielikuvitusystävät jäävät Juusolan mukaan monilla pois, kun oikeiden ystävien seura, tuki ja palaute alkaa olla lapselle yhä isompi asia.
– Mielikuvitusystävät ovat yleisimpiä alle kouluiässä, mutta niitä voi esiintyä alakoulun ensimmäisillä luokillakin. Vähän vanhempana lapsi voi ajatella esimerkiksi jonkun julkkiksen seurakseen mielikuvitelmiin.
Lapsen mielikuvitusystävään kannattaa suhtautua kunnioittavasti
Vanhemman kannattaa olla kiinnostunut lapsen mielikuvitusystävästä. Juusolan mukaan lapsen tunteet mielikuvitusystävästä voivat olla hyvin vahvoja, minkä takia niitä kannattaa käsitellä siten, miten muidenkin asioiden kohdalla.
– Lapsen mielikuvitusystävään kannattaa suhtautua kunnioittavasti. On hyvä olla utelias mielikuvitusmaailmasta. Tosielämä ja mielikuvitus eivät välttämättä mene sekaisin, vaikka lapsi haluaisi joskus ottaa mielikuvitusystävänsä mukaan perheen ruokapöytään tai muualle.
On kuitenkin ymmärrettävästi vedettävä rajansa sille, miten paljon mielikuvitusystävä voi osallistua lapsen ja perheen elämään. Joskus mielikuvitusystävän voi sopia jäävän kotiin odottamaan siksi aikaa, kun perhe käy esimerkiksi ravintolassa.
– Mielikuvitusystävään liittyvät lapsen tunteet, kuten pettymys, validoidaan ja sanoitetaan. Aikuinen antaa selityksen sille, miksi tilanteissa toimitaan tietyllä tavalla. Lapsen pettymys voi tulla esimerkiksi itsemääräämistahdosta tai kiintymyksestä. Se on aitoa siinä missä muutkin tunteet, vaikka tilanteet olisivat mielikuvituksellisia, Juusola korostaa.
Lapselle voi osoittaa kunnioitusta olemalla vähättelemättä hänen mielikuvitustaan tai kertomatta hänen mielikuvitusystävästään muille ilman hänen lupaa. Juusola neuvoo, että lapselta voi esimerkiksi kysyä, haluaisiko tämä tutustuttaa mielikuvitusystävän päiväkodin aikuiselle tai isovanhemmalle. Silloin lapsella säilyy päätäntävalta asiassa.
Huolestua tulee vasta liiallisesta eristäytymisestä
On yleistä, että lapsi leikkii mielikuvitusystävän kanssa esimerkiksi yksinäisenä. Mielikuvitusystävästä ei lähtökohtaisesti tarvitse huolestua, mutta asiaan kannattaa Juusolan mielestä kiinnittää huomiota, mikäli lapsi alkaa eristäytymään todellisuudesta.
– Jos lapsi eristäytyy paljon mielikuvitusmaailmaansa eikä hakeudu tai halua lainkaan muiden seuraan, kannattaa asiasta keskustella esimerkiksi päivähoidossa tai lasten- ja perheneuvolassa. Tukea voi hakea myös silloin, jos lapsi ahdistuu mielikuvituksen seurauksena tai mielikuvitusystävä rohkaisee huonoihin tekoihin.
Yleensä mielikuvittelu on täysin harmitonta.
– Se kehittää lasten monia taitoja varsinkin nykymaailmassa, missä kaikki tulee heille hyvin valmiina. Aikuistenkin olisi joskus hyvä mielikuvitella enemmän, Juusola sanoo.
Jaa oma kokemuksesi