Näin vaalit lapsen aivojen terveyttä, vinkkaa neuropsykologi – ”Antaa perustan koko elämänkaaren aikaiselle hyvinvoinnille”
Aivojen hyvinvointiin panostaminen on yksi tärkeimmistä asioista, jonka vanhempi voi lapselleen antaa.
Kukapa ei haluaisi tukea lasten aivojen kehitystä? Aivot muokkautuvat erityisen voimakkaasti lapsuudessa, ja niiden monipuolinen kehittyminen kantaa pitkälle.
– Aivoille tulee taata rauha kehittyä ja kartuttaa kokemuksia, jotka johdottavat aivoja terveellä tavalla. Se on perusta koko elämänkaaren aikaiselle hyvinvoinnille ja elämänhallinnalle, tiivistää kasvatustieteiden professori ja neuropsykologian erikoispsykologi Nina Sajaniemi.
Hän on perehtynyt ihmismielen kehitykseen ja toimintaan erilaisissa ympäristöissä. Sajaniemi on johtanut useita tutkimushankkeita osana yliopistotyötään, työskennellyt terveydenhuollossa ja kirjoittanut muun muassa lastenkirjan Nestori neuroni ja hämmästyttävät aivot (Santalahti, 2023).
Sajaniemi kertoi Kaksplussalle, mihin asioihin vanhempien tulisi erityisesti kiinnittää huomiota, jotta lapsen aivot saisivat hyvän alun kehitykselleen.
Alle kouluikäiset kannattaisi pitää erossa digilaitteista
Aivot kehittyvät käytettäessä. Siksi on oleellista, millaisessa ympäristössä lapsi toimii ja käyttää aivojaan. Myös sillä on merkitystä, miten lasta ohjataan ja tuetaan.
Aivot tarvitsevat rauhaa ja lepoa kehittyäkseen. Riittävä ja hyvänlaatuinen uni on oleellista aivojen kannalta. Sen saavuttamiseen tarvitaan joutilasta aikaa ja rauhoittumista, erityisesti iltaisin.
– Lasten ei ole hyvä katsella Youtube-videoita tai pelata digilaitteilla illalla ennen nukkumaanmenoa. Oikeastaan alle kouluikäisten lasten olisi hyvä pysytellä kaukana digilaitteista ylipäätään.
Rauhoittuminen voi olla esimerkiksi sitä, että käperrytään sohvannurkkaan lukemaan tai katsotaan rauhallista, laadukasta lastenohjelmaa.
Vauhdikkaiden fyysisten leikkien aika on aiemmin illalla.
Myös yhdessä ihmettely ja jutustelu lähekkäin on mitä parasta rauhoittumista lapsen aivoille.
– Terve kasvu ja kehitys edellyttävät kasvokkaista vuorovaikutusta ikätovereiden ja perheenjäsenten kanssa ilman ruutua.
Sajaniemi on antanut useita haastatteluita ruutuajan haitoista lasten kehitykselle ja pitänyt aiheesta monia puheenvuoroja erilaisissa tilaisuuksissa.
– Digilaitteiden tarjoama runsas ärsyketulva koukuttaa lapsia, jotka eivät ymmärrä itse, mitä oikeasti tarvitsisivat. Ne eivät valmista aivoja pitkäjänteiseen toimintaan, joka on lopulta aivoille kaikista palkitsevinta.
Lapset välttelevät epämieluisia asioita
Aivot kaipaavatkin vanhemman apua tunteiden säätelyyn. Lapset, kuten niin monet muutkin elolliset olennot, toimivat mieluiten mielihyväperiaatteen mukaan.
Lapsen vielä kehittyvissä aivoissa aktivoituu voimakas stressijärjestelmä, kun heiltä ollaan kieltämässä jotakin mieluista tai heidän pitäisi tehdä jotakin, mikä ei heti palkitse tai huvita.
Lasten itkupotkuraivarit ovat tästä mainio esimerkki: lapsi näyttää tunteensa voimakkaasti, koska hän ei pysty vielä itse säätelemään tunnetilaa, jonka epämieluisan asian tekeminen aiheuttaa.
Silloin vanhemman on pysyteltävä rauhallisena ja johdonmukaisena rinnallakulkijana ja osoitettava, että tilanteista päästään yli.
Näin lapsen pitkäjänteisyys tai tunnesäätelytaidot saavat pohjan kehittyä. Mitä enemmän aikuinen pystyy tukemaan lasta, sitä vahvemmaksi lapsen oma toiminnanohjaustaito kehittyy.
Lapsen palkitsemiseen ruutuajalla ei kannata lähteä.
– Monet vanhemmat sanovat, että nyt kun teet sen tai tuon, niin sitten saat vähän enemmän aikaa Youtubessa tai pelaten. Se on karhunpalvelus lapselle. Lyhytvideoiden katsominen vaarantaa lapsen aivoterveyden.
Lapsi jäljittelee vanhemman tekemistä
Lapsi tarvitsee ennen kaikkea tosielämän toimintaa, jossa ollaan aktiivisia, liikutaan, kokeillaan ja tutustutaan ympäristöön.
– Aivojen kehityksen näkökulmasta erityisen tärkeää on se, että lapsi pääsee tarkkailemaan vuorovaikutustilanteissa, mitä muut ihmiset tekevät.
Lapsi haluaa usein kokeilla ja jäljitellä sitä, mitä esimerkiksi omat vanhemmat tekevät. Yhteinen toiminta ja jaettu kiinnostus ovat ihmislajille luontaisia asioita.
– Lapsi alkaa pitää niitä asioita tärkeinä, mitä vanhemmat pitävät tärkeinä ja mihin vanhemmat käyttävät aikaansa. Lapset eivät näe, mitä aikuiset digilaitteilla tekevät. He näkevät vain sen, että laite on aikuiselle tärkeä.
Siksi vanhemman antama esimerkki digilaitteiden käytöstä on merkittävä. Jos vanhempi älypuhelimen selaamisen sijaan käyttää aikaansa esimerkiksi kirjan lukemiseen tai ruoanlaittoon, saa se lapsenkin ennen pitkään yleensä kiinnostumaan asiasta.
– Hyvässä kasvuympäristössä lapsi havaitsee, että aikuiset tekevät merkityksellisiä asioita, eivätkä viihdy pitkiä aikoja digilaitteiden äärellä.
Yhteistä ihmettelyä Sajaniemen mukaan ei voi liikaa korostaa. Hän tarkoittaa sillä asioiden havainnointia erilaisista näkökulmista.
– Se auttaa ja tukee kielen, sosiaalisten taitojen ja tunnesäätelyn kehitystä.
Asioiden äärelle pysähtyminen kasvattaa myös lapsen luottamusta ja läheisyyden kokemusta. Se antaa tunteen siitä, että tapahtui mitä tapahtui, vanhempi on häntä tukemassa.
Aivot eivät kehity suorittamalla
Sajaniemen mainitsemat asiat ovat lopulta hyvin arkisia ja kaikkien saatavilla. Mitään erityistä aivojumppaa esimerkiksi tehtäväkirjojen äärellä ei ole tarpeen järjestää kotona päämäärätietoisesti. Parasta aivoille on perheen kanssa yhdessä oleminen.
Kirjojen lukeminen yhdessä on kuitenkin yksittäinen teko, joka harjaannuttaa Sajaniemen mukaan aivoja parhaiten koulutietä varten. Myös askartelu ja piirtäminen ovat hyviä esimerkkejä käsillä tehtävistä puuhista, jotka tekevät aivoille hyvää.
Kaikenlainen ulkona liikkuminen ja leikkiminen ovat myös oppimisen kannalta hyviä asioita.
– Yhteisen toiminnan avulla lapsi myös oppii hiljalleen oikean ja väärän eron.
Jaa oma kokemuksesi