Lapsen kehitys 28.09.2013 Päivitetty 26.06.2023

Taaperon maailma

Yksivuotias lähtee maailmalle.

Teksti
Toimitus
Kuvat
SKOY

Yksivuotias lähtee maailmalle.

Vauvavuoden kääntyessä loppua kohti lapsi saa nipussa taitoja, joilla maailmanvalloitus alkaa. Vuoden vanha osoittelee väsymättä etusormellaan esineitä ja nimeää niitä omalla kielellään. Hän osaa myös tehdä yhtä aikaa kahta asiaa, kuten kävellä leipää mutustaen. Hän viskelee tavaroita innokkaasti ja leikkii mielellään pallolla. Lapsen mielipuuhaa on ”antaa-ottaa” -leikki tai ”minä pudotan, sinä nostat” -leikki.

Yksivuotias leikkii mielellään istualtaan ja poimii jo tarkasti pienetkin esineet pinsettiotteella eli etusormea ja peukaloa käyttäen. Jotkut lapset kävelevät jo kymmenen kuukauden iässä, toiset puolitoistavuotiaina.

Puolitoistavuotiaalta onnistuu usein nuppipalapelin tekeminen ja käsien taputtaminen yhteen, lelujen poimiminen lattialta ja niiden kantaminen kävellessä.

Myös syömään opettelu etenee. Hoivavietti herää noin 1,5-vuotiaana, jolloin nuket ja nallet ovat lapsen suosiossa.

Vuoden ja muutaman kuukauden ikäisenä lapsi käyttää usein jo muutamia sanoja, mutta ymmärtää paljon useampien merkitykset. Hän myös yhdistää puhetta ja eleitä. Sanavarasto kasvaa niin, että kun yksivuotias käyttää yleensä 3-4 sanaa, niin puolitoistavuotiaalla sanoja on jo 50 ja kaksivuotiaalla useampi sata sanaa, ja hän voi puhua jo lauseitakin.

Kaksivuotissyntymäpäivän tienoilla lapsi heittää ja potkaisee palloa kaatumatta. Hän myös juoksee ja osaa jo kävellä portaita ylös ja alas. Silmän ja käden yhteispeli toimii koko ajan paremmin, ja lapsi osaa rakennella usean palikan torneja. Hän pystyy myös vertailemaan kokoja: ”Pieni koira, iso setä”.

Ikätoverit ja rinnakkaisleikit alkavat kiinnostaa. Jotkut osaavat jo ilmaista pissahätänsä ja lusikoivat itse ruokansa, jotkut lisäksi riisuutuvat ja pukeutuvat.

Tulehdustaudit vaivaavat erityisen paljon juuri 1-2-vuotiaita, sillä äidiltä saatu vasta-ainevarasto on huvennut, eikä lapsen oma vasta-ainetuotanto ole vielä kunnolla kehittynyt.

 

Pottaharjoituksia

Kuivaksi oppiminen on yksilöllistä. Toiset vanhemmat aloittavat lapsen pottaharjoitukset puolentoista ikävuoden tienoilla, useimmat kaksivuotissyntymäpäivien alla, kun virtsarakon ja suolen hallinta on fysiologisesti mahdollista.

Alle puolitoistavuotiastakin voi istuttaa potalla, mutta ei pakolla tai tuloshakuisesti. Tärkeintä ei ole se, ilmestyykö pottaan jotakin, vaan se, että uusi asia ja esine tulevat lapselle tutuiksi. Jos pottaan jotain tulee, siitä kannattaa olla yhdessä iloinen.

Lapsi alkaa vähitellen päästä eroon vaipoistaan kaksi vuotta täytettyään, ja keskimäärin vaippa-aika on ohi kolmivuotispäivään mennessä. Ensin lapsi oppii päiväkuivaksi, mutta tarvitsee vielä yövaippaa.

 

Päivähoito

Päivähoitolaki takaa hoitopaikan jokaiselle sitä tarvitsevalle alle kouluikäiselle lapselle. Kunnan on taattava, että hoito on jatkuvaa ja että lapsi saa sitä sinä vuorokaudenaikana, jolloin perhe sitä tarvitsee. Kunnallisella puolella päivähoitomaksu on sama hoitomuodosta (päiväkoti, perhepäivähoito) riippumatta, mutta maksun suuruuteen vaikuttavat perheen koko ja vanhempien tulot. Yksityiseen hoitoon saa Kelalta lasten yksityisen hoidon tukea.

On monia näkemyksiä siitä, mikä olisi paras ikä aloittaa päivähoito. Vanhempien ratkaisuihin vaikuttavat työtilanteen ja perheen talouden lisäksi myös lapsen terveydentila, luonne ja perheen arki: onko lapsella leikkikavereita, onko hänellä kokemusta hetken eroista ja perheen ulkopuolisista hoitajista.

Vanhempien kannattaa kysellä ja keskustella etukäteen päivähoitopaikan henkilökunnan kanssa siitä, mitä hoitopäivän aikana tehdään ja selvittää itselleen, millainen lapsen päivästä muodostuisi tässä hoitopaikassa. Hoitopaikkaa ei kannata vaihtaa kovin kevyin perustein, sillä vaihtaminen on lapselle rankkaa.

Tärkeintä on ymmärtää eri-ikäisten lasten kehitystarpeet ja pyrkiä vastaamaan niihin riittävän hyvin sekä päivähoidossa että kotona. Taaperoikäisen kehityksessä on muutama vaihe, jolloin päivähoidon aloitus voi olla tavallista vaikeampaa: pari kuukautta kävelyn oppimisen jälkeen ja kaksivuotispäivien tienoilla, kun lapsi tulee uhmaikään.

Lapsen kehityksen kannalta suuri päiväkotiryhmä vaihtuvine hoitajineen ei ole paras paikka alle kolmevuotiaalle. Vanhempien kannattaakin miettiä myös muita vaihtoehtoa, kuten perhepäivähoitoa tai ryhmäperhepäivähoitoa. Näitä paikkoja on kuitenkin usein tarjolla liian vähän. Hoitajan palkkaamiseen kotiin saa tukea yhteiskunnalta, ja se voi olla myös hyvä ratkaisu. Lapsi saa yksilöllisempää hoitoa, ja hoitajan voi palkata kimpassa toisen perheen kanssa. Silloin perheet jakavat työnantajan velvoitteet ja ruoanlaiton. Lisätietoa hoitajan palkkaamisesta kotiin.

 

Kaksivuotias tahtoo ja törmäilee

Kaksivuotias elää yhtä aikaa hienoa ja hankalaa vaihetta. Uutta opittavaa tulee sumassa, eikä lapsi aina malta odottaa taitojen hioutumista. Hän tahtoo tehdä enemmän kuin oikeasti pystyy. Vuorovaikutus ympäristön ja muiden ihmisten kanssa alkaa yhä enemmän muovata lapsen persoonallisuutta. Pohjalla olevat perusluonteenpiirteet vaikuttavat siihen, miten nopeasti tai hitaasti valmiudet kypsyvät.

Lelut alkavat olla entistä tärkeämpiä, ja rakkainta leluaan hän kuljettaa mieluiten mukanaan kaikkialla. Kuvakirjat, palapelit ja rakennuspalikat ovat lapsen suosiossa. Kuvakirjojen lukeminen avartaa sanavarastoa ja luo läheistä yhteyttä vanhempien ja lapsen välille.

Kaksivuotias etsii malleja siitä, miten toisten kanssa ollaan. Siksi ei ole samantekevää, miten hänen lähellään olevat ihmiset käyttäytyvät. Myös asenteet ja esimerkiksi pelot siirtyvät helposti aikuisista lapseen. Kaksivuotias matkii myös muita lapsia, mutta ei osaa vielä asettua toisen asemaan.

Kaksivuotiaiden lasten kielenkehityksessä on suuria eroja. Osa kaksivuotiaista puhuu paljon ja selkeästi, osa ei juuri ollenkaan. Vaitonaisuudestaan huolimatta he voivat olla kielellisesti lähes samalla tasolla kuin puhuvat kaverinsa. Puheessa voi olla käytössä kaksi tai kaksisataa sanaa. Lapsi voi käyttää myös kaksi- tai kolmisanaisia lauseita.

Noin 2,5-vuotiaana lapsi alkaa kysellä ”mikä” ja ”missä”. Hän rakastaa uusintoja ja haluaa varmistaa, että on ymmärtänyt oikein. Lapsi ottaa näillä main käyttöönsä myös sanat ”minä” ja ”itse”. Ne liittyvät itsenäistymiskehitykseen sekä uhmaan.

Lapsi elää tässä ja nyt ja tyypillistä on suuri itsekeskeisyys ja välitön mielihyvän tavoittelu. Ehdottomuus, jääräpäisyys ja joustamattomuus ei ole tahallista vaan ikäkauteen liittyvää.

Uhma on usein voimakkaimmillaan 2-3-vuotiaana. Lapsi elää ylikierroksilla, ja hänen olonsa voi olla tempoileva, sekava ja ristiriitainen kaiken kehittymisen keskellä. Selkeä päivärytmi auttaa kaksivuotiasta kestämään sisäistä kaaostaan. Kun päiväohjelma on ennustettavissa, tunnepuoli saa levätä.

 

Uhmaikä

Kaksivuotias voi pahoittaa helposti mielensä ja saada kiukkukohtauksia vanhempien mielestä käsittämättömistä syistä. Varmuuden vuoksi hän vastaa kaikkeen ”ei” tai ”ite”. Hän haluaa juuri tietyn leipäpalan, lusikan tai kaukosäätimen.

Lapsi on tullut uhmaikään ja käy sen myrskyissä varsinaista itsenäistymiskoulua, ja irrottautuminen vanhemmista tapahtuu juuri kiukuttelun ja uhmaamisen kautta. Uhmaiän pettymyksistä selviytyminen lisää lapsen itsetuntoa. Kun itsetunto kehittyy hyväksi, lapsi pystyy kestämään heikkoutensa ja nauttimaan vahvuuksistaan. Lisäksi hän oppii rytäkässä valintojen tekemisen, moraalin, oikean ja väärän erottamisen alkeita. Vanhemmille tämä on usein rasittavaa aikaa, ja he tarvitsevat lapsen kiukuttelun kourissa paljon aikuismaista itsetuntoa.

Lapsi ei ole niin särkyvä tai hauras, ettei hän kestäisi tavallisia, kasvuun kuuluvia pettymyksiä. Aikuisen tehtävä on asettaa hänelle järkevät rajat. Jos lapselle syntyy käsitys, että hän on raivossaan mahtava ja voi sillä hallita vanhempiaan, hän on sisimmässään kuitenkin onneton ja turvaton.

Kaksivuotias tajuaa jo, että toista voi satuttaa. Siksi häntä estämisen lisäksi ohjataan myös sanallisesti: ”Näin ei saa tehdä. Se sattuu”. Esimerkin voima on mahtava. Kun vanhemmat eivät suuttuessaan lyö, myös lapsi oppii kanavoimaan tunteitaan hyväksyttävällä tavalla.

Lapsella voi olla myös pelkoja, jotka kohdistuvat aikuisen kannalta katsottuna järjettömiin asioihin, kuten pölynimuriin tai vessanpönttöön. Pelko on tunne- eikä järkiperäistä, ja se syntyy mielikuvituksessa. Tehokkainta on vakuuttaa lapsi siitä, että aikuinen rakastaa häntä sekä kilttinä että hankalana, ratkoo hänen ongelmansa, turvaa ja jäsentää hänen maailmansa kaikissa tilanteissa.

Lue myös

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X