Vaikka poikien ulkonäköpaineet tiedetään, niistä ei puhuta – nämä asiat poikalapselle olisi tärkeää opettaa
Poikien ulkonäköpaineet ovat yhtä kovat kuin tytöilläkin, mutta heille on tarjolla huomattavasti vähemmän tukea.
Pojat kokevat ulkonäköpaineita yhtä paljon kuin tytötkin. Tähänastinen tutkimus ulkonäköpaineista on keskittynyt lähinnä naisiin, mutta tiedossa on, että pojat kiinnittävät huomiota pukeutumiseensa ja hiuksiinsa samantapaisesti kuin tytöt.
Pojat kuitenkin kantavat ulkonäköpaineitaan monesti yksin. Heille ei ole juurikaan tukea tarjolla.
Esimerkiksi sosiaalisesta mediasta löytyy runsaasti kehopositiivista sisältöä tytöille ja naisille, mutta ei pojille ja miehille.
Hastagilla #BoPomen tai #BoPoboys ei löydy kovinkaan paljon sisältöä. BoPo on lyhenne käsitteestä body positivity eli kehomyönteisyys.
Tyttöjen ja naisten kehojen moninaisuus osataan jo huomioida markkinoinnissa ja mediassa, mutta median mieskuva on edelleen lihaksikas tai hoikka. Lihava, pienikokoinen tai hyvin laiha mies on useimmiten mainoksen tai tv-sarjan naurun aihe ja tylsimys.
Lea Attila Syömishäiriökeskuksesta toivoo, että poikien ulkonäköpaineisiin ja kehonkuvan tukemiseen ryhdyttäisiin kiinnittämään enemmän huomiota ja varhaisemmassa vaiheessa.
Poikien ulkonäköpaineet aiheuttavat kätkeytyviä mielenterveyden ongelmia, vaikka Attilan mukaan poikien osuus ei ole näkyvästi lisääntynyt Syömishäiriökeskuksen asiakkaissa.
Attilan mukaan poikien syömiseen ja kehonkuvaan liittyvät ongelmat ovat usein vaikeammin tunnistettavia kuin tyttöjen. Oireet ovat useimmiten pitkällä, kun poika tulee hoidon piiriin.
Syömishäiriökeskuksen vastaanotoille hakeutuvat pojat ovat usein urheilijoita, transnuoria tai ahmimalla oireilevia nuoria miehiä. Nuorten kehollinen dysmorfia eli tyytymättömyys omaan kehoon ja sukupuoleen on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina.
– Ongelma ei ole läheskään aina se, että nuorella on laihuushäiriö. Myös urheilullisen ja lihaksikkaan ulkokuoren alla voi olla paljon kehoon ja syömiseen liittyviä pakkoajatuksia sekä ahdistusta omasta ulkonäöstä, Attila kertoo.
Paljon on myös nuoria miehiä, joiden ongelmana on ahminta.
Ahminta ei ole aina sitä, että ihminen syö niin paljon, kunnes häntä alkaa oksentaa. Usein se on pahan olon tai tylsyyden lievittämistä napostelemalla jotain lähes kaiken aikaa ja suuria määriä kerralla.
Usein ahmintaan yhdistyy vähäinen fyysinen aktiivisuus sekä pitkäjaksoinen istuminen tietokoneen tai älypuhelimen parissa.
Syömishäiriö on jäävuoren huippu. Sen alla voi olla masennusta, ahdistusta, itsetunto-ongelmia, yksinäisyyttä, taloudellisia ongelmia sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ja verkoston vähäisyyttä
Kaupunkien ja kuntien katukuvassa voi nähdä todella paljon ulkonäköönsä satsaavia poikia sekä nuoria miehiä, jotka ovat luovuttaneet ja ikään kuin irtisanoneet suhteensa omaan kehoonsa sekä ulkonäköön.
– Lopulta nuori voi ajautua siihen, ettei ole kiinnostusta eikä voimavaroja kiinnittää huomiota omaan ulkonäköön ja fyysiseen aktiivisuuteen. Kiinnostus omaa kehoa ja ulkonäköä kohtaan voi kadota, Attila kuvaa jälkimmäistä ilmiötä.
Mikä on kehonkuva?
Kehonkuva tarkoittaa käsitystä omasta kehosta ja sen merkityksestä. Kehonkuvalla ei ole oikeastaan mitään yhteyttä siihen, miltä keho näyttää.
– Kehonkuva kertoo siitä, minkä merkityksen annat keholle omassa mielessäsi, Attila sanoo.
Kun kehonkuva on hyvä, ihminen hyväksyy oman kehonsa ja pyrkii toiminnallaan siihen, että keho on toimintakykyinen ja mahdollisimman hyvinvoiva. Kehon huonovointisuus tai esimerkiksi painonnousun vuoksi kiristävät vaatteet saattavat aiheuttaa hetkittäistä epämukavuutta ja tyytymättömyyttä, muttei jatkuvaa inhoa ja kehohäpeää.
Jos kehonkuva on kielteinen, ihminen on jatkuvasti tyytymätön kehoonsa. Valitettavasti kielteinen kehonkuva ei ole ainoastaan aikuisten riesa. Myös lapset voivat kokea kehohäpeää.
Kun pojalla on kielteinen kehonkuva, hän miettii usein:
- En näytä siltä, miltä haluaisin näyttää.
- En hyväksy itseäni.
- Inhoan ulkonäköäni.
- Kelpaanko tällaisena?
- Kuulunko joukkoon tämän näköisenä?
- Jos en näytä hyvältä, joudun kiusatuksi.
Kehonkuvan vahvistaminen
Isillä, isoveljillä ja harrastusten valmentajilla on merkittävä rooli poikien kehonkuvan vahvistamisessa. He voivat näyttää omalla esimerkillään, miten omasta sekä toisten kehoista puhutaan arvostavasti ja hyväksyen.
Poikien olisi tärkeä oppia jo pienenä kehoneutraaliutta: vartalon ei tarvitse olla ylpeyden eikä häpeän aihe. Maskuliinisuus ja ihmisarvo eivät perustu isoihin lihaksiin ja urheilulliseen ulkonäköön, vaan miehisyyttä on monenlaista.
Pojan on myös tärkeä oppia, että jokainen keho on tärkeä ja arvokas.
Kehon ensisijainen tehtävä on terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Kehoa ei ole tarkoitettu pelkästään istumaan tietokoneen ääressä, vaan meidät luotu kävelemään, juoksemaan, puuhastelemaan, leikkimään ja pelaamaan.
– On tärkeää tunnistaa, mikä on tervettä ja terapeuttista liikuntaa, ja mikä pakkoliikuntaa. Jos liikunnan harrastaminen on väkinäistä ja pakonomaista, silloin suhde liikuntaan on menossa väärään suuntaan. Pakkoliikuntaan usein ajaudutaan kielteisen kehonkuvan ja heikon itsetunnon vuoksi, Attila pohtii.
Kehon hyvinvointia voi aina parantaa syömällä hyvin ja olemalla fyysisesti aktiivinen, mutta kehon kannattaa antaa kehittyä luonnollisesti ja rauhassa.
– Lisäravinteet ja jopa anaboliset steroidit tulevat nykyään nuorilla pojilla entistä useammin mukaan kuvioon. Näistä asioista olisi hyvä puhua poikien kanssa, Attila toteaa.
Kodin hyväksyvä, empaattinen ja kuunteleva ilmapiiri auttavat poikaa vahvistamaan myönteistä kehonkuvaa. Vanhemmat voivat vaikuttaa siihen, ettei ulkonäöstä ja suorituksista tule keskeinen lapsen minuutta ja arvoa määrittävä tekijä.
– Tavoitteena olisi hyvä olla itsensä hyväksyvä ja itseään kuunteleva ihminen, Attila painottaa.
Kehon voi ottaa puheeksi kysymällä pojalta:
- Miten menee?
- Miten jaksat?
- Oletko väsynyt?
- Miten nukuit viime yönä?
- Tuntuuko liikunta yhä hyvältä? /
- Oletko muistanut liikkua tänään?
Arvosta myös toisten kehonkuvaa
Lasten ja nuorten voimistuneet ulkonäköpaineet johtuvat paljolti sosiaalisen media kuvastosta. Toisaalta sosiaalinen media voisi olla myös tehokas kanava poikien kehoneutraalisuuden vahvistamiseen.
Kuka tahansa meistä voi käydä nahoissaan omanlaista kamppailua. Huolet, kamppailu ja niihin johtaneet syyt eivät aina näy ulospäin. Siksi toisen ihmisen ulkonäköä ei pitäisi arvostella suuntaan eikä toiseen, ellei ole jotain kaunista ja arvostavaa sanottavaa.
Eräs 16-vuotias poika toteaa poikien kehonkuvan oppaassa:
”On ihan tarpeeksi rankkaa yrittää tuntea olonsa hyväksi omissa nahoissaan. Siihen ei tarvita lisäksi toisten negatiivisia kommentteja. Lasten ei pitäisi joutua pelkäämään, miltä heidän kehonsa näyttää. Maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita. ”
Lue myös: Näin suhtaudut lapsen ulkonäköpaineisiin – 7 vinkkiä
Jaa oma kokemuksesi