Kolumni: Satu kolmesta lapsesta – kuka heistä sinulla kasvaa kotona?

Olipa kerran lapsi, joka sai kaiken mitä hän halusi.

Hänestä tuli ikävä pieni tyranni, läpeensä hemmoteltu PIIP-pää, joka ei koskaan oppinut jakamaan mitään tai huomioimaan ketään, joka sijaitsi hänen napansa ulkokehällä. Aikuisena hänellä ei ollut kontrollia tekemisistään, hän musertui epäonnistumisten edessä eivätkä ystävät auttaneet, sillä he olivat saaneet jo tarpeekseen.

Toisaalla oli toinen lapsi, jolta jatkuvasti kiellettiin kaikki, aiheutettiin pettymys toisensa perään ja varottiin kehumasta liikoja, jottei tämä ylpisty. Aikuisena hän hiipi edelleen varjoissa, poti hiljaista katkeruutta ja kärsi huonosta itsetunnosta.

Sitten oli se kolmas lapsi, jonka vanhemmat todella yrittivät.

He lukivat oppaita, tutkivat suosituksia, asettivat rajoja, vyöryttivät hellyyttä ja ärähtelivät vaativasti. Pussasivat märäksi, kielsivät ankarasti, sulivat kehuihin, tsemppasivat, auttoivat, harrastivat ja hikosivat.

Tarina ei kerro kuinka lapselle kävi, mutta eväät oli annettu. Lopputulos oli heidän ja kohtalon välinen asia.

On jumalattoman vaikeaa säädellä lapsen elämän eväitä sopiviksi, sillä ympäristö on eri kuin mitä itse lapsuudesta muistaa. Oman lapsuuden leipä on passé. Tilalle on leivottu vegaaninen, laktoositon ja gluteeniton kosher-luomu-kikhernekeksi.

Olen siis siirtynyt perusasioiden äärelle. Kohta yksi: Lapsen on oltava kiva muille. Kohta kaksi: Päivän aikana lapsen on hyvä suuttua vanhemmalle, kärsiä vääryyttä, pudota kerran alas jostain ja huomata, että jotain himoittua kielletään. Kohta kolme: Vastavuoroisesti täytyy juhlia jotain pientä, antaa extra-annos hellyyttä ja antaa lapsenkin tahdon voittaa. Näin homma pysyy kutakuinkin balanssissa.

Lisäksi pitäisi tarjota järjetön määrä erilaisia virikkeitä ja olla kolme tuntia ulkona, mutta jos on karmea helle tai sataa räntää, niin onneksi on YouTube.

Vanha vitsi perhekoosta sanoo, että ensimmäisen lapsen laastareissa on värikkäitä eläimiä, toinen lapsi saa halvan laastarin jos löytyy ja kolmatta huomioidaan, jos haava näyttää vaativan enemmän kuin kolme tikkiä.

Kaikkiaan kasvatushommassa pätee sama. Yhden lapsen vanhemmat potevat tuskaa siitä, silottavatko he tietä lapselleen liikaa ja suuremmissa perheissä pysytään pääosin puhtaina, ruokittuina ja järjissään.

Ystäväpiiristäni löytyy koko sortimentti perheitä. Yhteinen teemamme on, että jos yrittää, niin se lasketaan. Aina ei tarvitse onnistua, mutta vain ne saa tuomita, ketkä eivät viitsi nähdä vaivaa.

Pieleen menee meillä kaikilla kumminkin, mutta on ilo olla se vanhempi, joka yrittää.

Inka Isotalo viettää matkalaukkuelämää 3-vuotiaan Mirella-tyttärensä ja maailmalla kilpailevan puolisonsa, ratamoottoripyöräilijä Mika Kallion kanssa. 

Lue Inka Isotalon kolumnit:

Äidit osaavat olla todella julmia toisilleen

Erityisherkkä äiti ei ole pahis!