Kännykän rooli nuorten elämässä huolestuttaa urheiluvalmentajia: Valmennettavat ovat treeneissä väsyneitä eivätkä jaksa keskittyä

Urheiluvalmentajat ovat huolissaan junioriurheilijoiden jaksamisesta ja mielen hyvinvoinnista. Tulos käy ilmi Urheilu Mehiläisen yhteistyöseurojensa juniorivalmentajille teettämästä kyselystä.

Valmentajat kertoivat, että tehokkuutta ihannoiva kulttuuri, koulun ja urheilun yhdistäminen sekä usein jo kotoa asetetut menestymisen paineet näkyvät harjoituksissa. Kyselyyn vastanneista valmentajista jopa 37 prosenttia sanoi olevansa huolissaan valmennettavien jaksamisesta ja mielen hyvinvoinnista.

– Nykyaika on hektinen ja lapsilla ja nuorilla on haasteita jaksamisen kanssa. On luonnollista, että tämä heijastuu myös tavoitteelliseen urheiluun ja näkyy valmentajille pahoinvointina, toteaa urheilupsykologi ja psykoterapeutti Hannaleena Ronkainen.

– Harrastusta ei aina harrasteta sen itsensä takia, vaan siksi, että saavutetaan jotain. Vaativa kriittinen puhe ja ”pakko voittaa” -asenne vanhemmilta, valmentajilta, ja myös nuorilta itseltään voi aiheuttaa kovia vaatimuksia itseä kohtaan, sanoo urheilupsykologi ja entinen ammattijääkiekkoilija Tuomas Grönman.

Kyselytutkimuksessa ilmeni, että kännykän liian suuri rooli juniorien elämässä huolestuttaa valmentajia. Myös koulun ja urheilun yhdistämisen hankaluus sekä lasten ja usein kotona asetetut liian suuret menestymisen paineet nousivat esiin huolenaiheiden joukosta.

Lue myös: Miten opettaa järkevää digilaitteiden käyttöä lapselle? Vinkit taaperosta teini-ikään

Noin viidesosa kaikista vastaajista oli sitä mieltä, että valmennettavat ovat treeneissä usein väsyneitä eivätkä jaksa keskittyä.

Harrastuksen olisi hyvä rakentaa itsetuntoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta

Yli puolet kyselyyn vastanneesta juniorivalmentajasta kaipasi tukea henkiseen valmentamiseen. Tuen tarve on kasvanut, sillä valmennuskulttuuri on muuttumassa yhä enemmän teknisen suorituksen valmentamisesta ihmisten valmentamiseksi.

Valmentajat kaipasivat lisätietoa erityisesti mielen hyvinvoinnin merkityksestä osana harjoittelua sekä tukea joukkueen ihmissuhteiden hoitoon, esimerkiksi kiusaamiseen puuttumiseen.

– Juniorivalmentajan on kaikkein tärkeintä muistaa, että kyse on lapsista – ja kohdata ihminen ihmisenä. Valmennuksessa ei voi keskittyä pelkkien teknisten ja taktisten taitojen hiomiseen sekä voittamiseen. On tärkeää huomioida lasten ja nuorten psykologiset perustarpeet rakentamalla yhteenkuuluvuuden, pystyvyyden ja autonomian tunnetta, painottaa Grönman.

Urheiluvalmentamisessa on iso mahdollisuus huomioida lasten turvallista ja tasapainoista kehitystä ja vahvistaa onnistumisten ja uuden oppimisen kokemuksia.

– Parhaimmillaan valmentaja on turvallinen henkilö ja esimerkillinen aikuinen lapsen elämässä, joka voi vahvistaa joukkueen vuorovaikutusta ja luoda itseluottamusta rakentavia kokemuksia lapsille ja nuorille, päättää Ronkainen.

Lue myös: Minna kuljettaa viittä teiniään harrastuksiin vajaat 20 000 kilometriä vuodessa