Mikä ihmeen nuuttipukki? Nuutinpäivän erikoinen perinne on nykyään monille vieras

Nuutinpäivä on 13.1. Se päättää 20 päivää kestävän joulurauhan ajan. Perinteisesti joulukuusi ja joulukoristeet korjataan Suomessa pois nuutinpäivänä, vaikka nykyisin moni tekee sen jo aiemmin. Myös nuuttipukki kuuluu tiiviisti nuutinpäivään, vaikka moni ei nykyään tiedä, mistä perinteessä on kyse.

Sananlasku ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi” on useimmille tuttu. Joulun aika päättyy nuutinpäivään, mutta nuuttipukki ei silti kierrä joka puolella Suomea.

Parhaiten nuutinpäivän perinne lienee säilynyt Lounais-Suomessa, jossa lapset saattavat kiertää nuuttipukkeina talosta taloon esiintymässä palkkiota vastaan.

Tapa muistuttaa pääsiäisen virpomista. Ensin soitetaan ovikelloa ja kysytään, saako nuuttipukki tulla sisään. Sitten lauletaan tai esitetään loru, ja yleensä esityksestä saa palkan.

Lue myös: 5 jouluista antikliimaksia, joita lapset kokevat sukupolvesta toiseen

Nuuttipukki on peräisin Ruotsista

Nuutinpäivän nuuttipukkiperinne on alun perin rantautunut Suomeen Ruotsista. Nuutinpäivä on ollut nykyisellä paikallaan vuodesta 1708 lähtien.

Nuutinpäivänä on alun perin muistettu kahta tanskalaista pyhimystä: Tanskan suojelupyhimystä Pyhää Knutia ja herttua Knut Lavardia, joista molemmat kokivat varhaisella keskiajalla marttyyrikuoleman.

Vaikka nuuttipukki on tätä nykyä lasten perinne, ennen vanhaan sitä pitivät yllä nuoret miehet. Silloin villit nuuttipukit pitivät kovaa meteliä ja kiersivät talosta taloon vaatimassa olutta.

Nuuttipukki oli pukeutunut väärinpäin käännettyyn turkkiin tai lampaannahkaan ja hänellä oli päässään sarvet sekä tuohinaamari.

Nuuttipukkeja saatettiin jopa pelätä, mutta ne päästettiin silti sisään. Jos talosta ei saanut kunnon kestitystä, nuuttipukit lauloivat pilkkalauluja, syytivät talonväelle solvauksia ja varastivat oluttynnyreistä tapit.

Kohti rauhallisempaa perinnettä

1920-1930-lukujen aikana nuuttipukkeilu alkoi vähitellen muuttua nuorison ja lasten suosimaksi perinteeksi, ja viimeistään sotien jälkeen sitä harjoittivat ainakin suurimmissa kaupungeissa lähinnä lapset.

Muutoksen myötä perinne muuttui myös aiempaa rauhallisemmaksi. Nykyajan nuuttipukit eivät enää ole riehakkaita ja janoisia nuoria miehiä, vaan kilttejä, hauskoihin asuihin pukeutuneita lapsia.

Nuuttipukkiperinne oli yleinen vielä 1960- ja 1970-luvuilla, ja edelleen se on elossa joillakin suomalaispaikkakunnilla. Myös Nuuttijuhlia sekä erillisiä nuutinpäivän tansseja järjestetään siellä täällä ympäri Suomea.

Nuuttipukki on hiipunut perinteenä vuosi vuodelta. Usein tapa siirtyy eteenpäin nykylapsille silloin, jos vanhemmat ovat kotoisin seudulta, jossa perinnettä on vaalittu.

Lähteet: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Yle, Päivyri.fi

Lue myös: Kalevalan päivää vietetään 28. helmikuuta – mitä hauskaa voisi kertoa Kalevalasta lapsille?