Vanhempi haluaisi äitikavereita, mutta ei kehtaa osallistua perhekerhoon, koska lapsella ei ole tarpeeksi hienoja vaatteita – lapsiperheiden yksinäisyys on karua kuultavaa
Monet miettivät vanhempana, mitä vanhalle ystäväpiirille tapahtui. Sosiaalisen elämän voi onneksi rakentaa uudelleen.
Pikkulapsiarjen keskellä monet äidit ja isät huomaavat yhtäkkiä etääntyneensä nuoruuden ystäväpiiristä.
Yhteydenpito on jäänyt vähäiseksi ja harvoin tavatessa mieleen nousee päällimmäisenä ajatus: Onko meillä enää mitään yhteistä?
Ystäväpiirin kutistuminen tai totaalinen katoaminen voi kuitenkin hiertää mielessä: Miksi ystävät eivät halua pitää yhteyttä?
Miksi en ole onnistunut luomaan pitkiä, kestäviä ystävyyssuhteita? Onko minussa jotain vikaa, kun minulla ei ole hauskaa lapsuuden ja nuoruuden ystäväpiiriä, joka kokoontuu häihin ja vauvakutsuille?
Ystävyyssuhteiden vähäisyys ja uusien ystävyyksien solmimisen vaikeus on yleistä aikuisiässä.
Yksinäisyystutkija, kasvatuspsykologian professori Niina Junttila arvioi, että vajaa viidennes lapsiperheiden vanhemmista kärsii ystävien puutteesta. Osalla yksinäisyyden tuntemukset alkavat juuri lasten syntymän jälkeen.
Junttila jakaa yksinäisyyden tuntemukset sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen.
Sosiaalinen yksinäisyys on sitä, että ystäväpiiri tuntuu liian pieneltä. Ihminen toivoo, että hänellä olisi enemmän ystäviä.
Emotionaalinen yksinäisyys puolestaan tarkoittaa sitä, että sosiaalista verkostoa voi olla paljonkin, mutta ihminen kaipaa syvempää yhteyttä ja aidompaa ystävyyttä.
Lue myös: ”Vertaistuki on ihanaa” – Samanhenkinen ystävä pelastaa päivän
Ystävyyden ylläpidon syvimmät mallit juontavat lapsuudenkodista
Ystävystymiseen ja ystävyyssuhteiden kestävyyteen vaikuttaa merkittävästi se, miten sinut on kohdattu lapsuudenperheessä.
Jos kotona ei koskaan keskusteltu syvemmin ystävyydestä tai vanhemmilla oli paljon kevyitä, ohimeneviä tuttavuuksia, lapsi saattaa ymmärtää vasta aikuisiällä, että ystävyyssuhteita täytyy syventää, ylläpitää ja hoitaa.
– Yksinäisyys on sekä geneettisesti että sosiaalisesti periytyvää. Jos vanhemmalla ei ole läheisiä ystävyyssuhteita, on suuri todennäköisyys, että myös lapsi kokee sosiaalista tai emotionaalista yksinäisyyttä elämänsä varrella, Junttila kertoo.
Läheisetkin ystävyyssuhteet voivat katketa aikuisiällä, jos niistä ei pidä huolta.
Trauma tai kriisi voi katkaista yhteyden ystäviin
Suurin voimavara kriisin keskellä ovat ihmissuhteet. Usein kuitenkin juuri näissä elämän käännekohdissa ihmiset vetäytyvät ja eristäytyvät, tai ystävät hylkäävät.
Traumoja ja kriisejä voivat aiheuttaa esimerkiksi lapsen sairaus tai vaikeahoitoisuus, taloudelliset vaikeudet, loppuun palaminen, parisuhteen ongelmat tai ero puolisosta.
Junttilan mieleen on jäänyt muutama lapsiperheiden yksinäisyyttä käsittelevän tutkimuksen tarina. Mistä löytää ystäviä aikuisena?
– Useampi äiti kertoi, etteivät he voi mennä lasten kanssa minnekään, koska heidän lapsensa käyttäytyvät niin huonosti. Mietin, että eihän tämä voi pitää tilastollisesti paikkaansa, että näin monella on niin huonokäytöksisiä lapsia, etteikö heidän kanssaan voi liikkua missään.
– Eräs sanoi, että hän haluaisi äitikavereita, mutta ei tahdo mennä MLL:n perhekerhoon, koska hänen lapsellaan ei ole tarpeeksi hienoja vaatteita.
Nämä kommentit kertovat äitiyden itse luodusta ja koetusta täydellisyyden tavoittelusta. Junttila toivoo, että ihmiset pysähtyisivät tutkimaan ja kyseenalaistamaan omia ajatuksiaan.
Lue myös: Lapsella on aikuista suurempi riski traumatisoitua kriisissä – milloin tarvitaan ammattiapua?
Mistä löytää ystäviä aikuisena?
Ystävyyssuhteiden solmiminen ja uudelleen aktivointi ei ole aikuisiässä aivan helppoa, mutta se on mahdollista, jos odotukset ja vaatimukset eivät ole korkealla.
– Lapset useimmiten solmivat kaiken aikaa uusia ystävyyksiä, koska he suhtautuvat uusiin kavereihin ennakkoluulottomasti. Iän myötä muodostuu yhä enemmän ennakko-odotuksia, millaisia ystävyyssuhteiden tulee olla ja mikä voi mennä pieleen.
Lapsuuden ja nuoruuden ystävyydet saavat usein alkunsa yhteisistä kiinnostuksenkohteista ja samankaltaisuudesta. Aikuisiässä tästä ”samantapaiset lapset leikkivät parhaiten yhdessä” -periaatteesta kannattaa luopua.
Ystävien ikäero, erilaiset taustat ja työurat tarjoavat mahdollisuuksia oman ajattelun rikastamiseen ja kiinnostaviin keskusteluihin.
Pienet kohtaamiset taloyhtiön rappukäytävässä tai harrastuksissa voivat olla alku ystävyydelle, kun osoitat olevasi kiinnostunut toisen ihmisen ajatuksista ja luovut tarkoista raameista, millaiset ihmiset sopivat tuttavapiiriisi.
Jokaisella on yksilölliset sosiaaliset tarpeet. Osa ihmisistä on paljon yksinoloa ja rauhaa tarvitsevia introvertteja. Jotkut voivat huonosti, jos heillä ei ole ympärillään verkostoa, kun taas toisille riittää yksi tai kaksi ystävää.
– Mieti, mitä juuri sinä haluat ystävyyssuhteilta. Millainen ystävyyden määrä ja laatu tekee sinut onnelliseksi.
Kommentit (1)
Kaikki ystävät jättivät raskauteni aikana. Näitä täällä piisaa, suomikusipäitä.