”Näky tarhan pihalla pysäytti” – Bloggaajat kertovat vinkit arjen hallintaan

Yllättävät tilanteet sekoittavat lapsiperheen arjen rutiinit, joskus pahastikin. Miten niistä selviää? Kaksplussan bloggarit kertovat omat vinkkinsä kaaoksen hallintaan.

Teksti Oili Urmas
Kuvat Heli Hirvelä / Otavamedia
Kun Kaksplussan bloggaaja Pauliina näki poikansa kyhjöttämässä päiväkodin pihalla, hän päätti, että arjen rytmin on muututtava.

Lapsiperheen arki on usein tiukasti ohjelmoitu ja sujuukin useimmissa perheissä yskimättä – kunnes tapahtuu jotakin yllättävää. Esimerkiksi lapsi sairastuu korvatulehdukseen juuri silloin kun töissä on kiireisin aika ja puoliso on työmatkalla. Kysyimme Kaksplussan bloggaajilta, kuinka he kesyttävät arjen kaaoksen.

”Kaiken voi saada, mutta ei kerralla”

Pauliina Eriksson  on kahden lapsen äiti, joka kirjoittaa Mrs. Eriksson’s Room -blogia 

– Minulla oli kiire hakea kaksivuotias Max hoidosta, kello oli jo melkein viisi. Max kyyhötti hoitajan kyljessä ja piirsi lapiolla kuvioita hiekkaan. Näky pysäytti minut. Tunsin, että jotain on tehtävä, Pauliina Eriksson muistelee.

Mrs. Eriksson’s Room -blogia Kaksplussalla pitävä Pauliina oli tuolloin aloittanut työt hoitovapaan jälkeen. Hän kirjoitti juttuja ja kritiikkejä eri lehtiin. Hänen aviomiehensä Mikko työskenteli liikkeenjohdon konsulttina, ja työhön kuului matkustamista. Työmatkoja saattoi olla joka toinen viikko, joskus viikoittainkin. Matkat kestivät joskus kaksikin viikkoa. Sen vuoksi arjen pyörittäminen jäi pääosin Pauliinan vastuulle.

Pauliina teki ratkaisun saman tien: hän vähentäisi työntekoa. Hän päätyi tekemään 20 työtuntia viikossa. Samalla hän vaihtoi osa-aikaiseen asiakaspalvelutyöhön, jossa on säännölliset työajat.

– Aiemmin päiväni olivat epäsäännöllisiä. Minulla saattoi olla asiakastapaaminen kello 16, jonka jälkeen hain lapsen päivähoidosta. Illalla piti vielä kirjoittaa juttua.

Onko päätös oikea?

Vaikka Pauliina tunsi, että päätös oli oikea, hänellä oli epäilyksiä.

– Mietin, ammunko itseäni jalkaan ja putoanko pois työelämästä. Mutta toisaalta minulla oli kova luotto siihen, että tämä sopii meille. En suhtautunut työhöni yhtä kunnianhimoisesti kuin mieheni, joten sen vuoksi oli selvää, että minä vähennän töitä, Pauliina kertoo.

Pauliina lohdutti itseään ajatuksella, että vaihe kestäisi vain aikansa. Tulisi hetki, jolloin hänkin voisi paneutua enemmän töihin.

– Uskon, että kaiken voi saada, mutta ei samaan aikaan, hän sanoo.

arjen hallinta

Priorisoinnin ansiosta Pauliinan perheessä on nyt enemmän vapaa-aikaa.

Ratkaisun jälkeen Pauliina ja Mikko alkoivat seurata talouttaan tarkkaan. He laskivat menoja ja miettivät, missä kaupassa kannattaa tehdä ostokset.

– Emme joutuneet juuri karsimaan mistään, sillä emme olleet aiemminkaan käyneet esimerkiksi ulkona syömässä.

Kun perheen toinen poika Marius syntyi, Pauliinalla oli toinenkin hyvä syy jatkaa töitä vain osa-aikaisesti äitiysloman jälkeen. Kun pojat sairastelivat paljon, se vahvisti Pauliinan päätöstä.

– Pojilla oli allergioita, astmaa, korvatulehduskierrettä ja lisäksi kaikki tavalliset taudit. Onneksi en itse koskaan sairastunut vatsatautiin, vaikka lapset potivat sitä. Olimme vasta muuttaneet nykyiseen kotiimme emmekä vielä tunteneet naapureita. Tänä päivänä olisi toisin: naapuriapu toimii molempiin suuntiin.

Toisinaan Pauliinan piti keksiä ratkaisuja lennosta. Kuten silloin, kun Max sairastui kurkunpääntulehdukseen.

– Jouduimme lähtemään yöllä Lastenklinikalle, jossa poika sai kortisonia ja hengitystä avaavaa lääkettä. Olimme siellä noin kello neljästä eteenpäin. Mieheni oli lähdössä työmatkalle aamulla seitsemältä. Meidän oli pakko lähteä kotiin, jotta Mikko ehtisi lennolle, eikä Marius jäisi yksin.

Pauliina vei kuopuksensa päiväkotiin ja järjesti esikoiselleen hoitopaikan vanhan naapurin luota.

– Itse jatkoin samoilla silmillä töihin. Olin niin kiitollinen tälle naapurillemme, että vein iltapäivällä hänelle kukkia.

Enemmän aikaa

Työmäärän vähentämisen suurin hyöty oli se, että perheelle jäi aiempaa enemmän yhteistä aikaa.

–Enää minun ei tarvinnut koukata päiväkodin ja kaupan kautta kotiin viiden jälkeen. Ehdin hoitaa kotitöitä jo päivällä, joten ne eivät vieneet perheen yhteistä ilta-aikaa.

Tänä syksynä Pauliina voi taas antaa aikaa myös uralleen. Hän opiskelee informaatiotutkimusta, tekee työvuoroja kirjastossa ja kirjoittaa kritiikkejä aikakauslehtiin.

rakkaudella äiti

”Lepo on paras keino selviytyä”

Emmi Rosenbom on kahden lapsen äiti, joka kirjoittaa Rakkaudella, Äiti -blogia.

– Olen kahden pienen lapsen kanssa pääsääntöisesti yksin. Se on rankkaa. Tärkeimmäksi tukipilariksi onkin muodostunut läheiset ihmiset. Esimerkiksi mummu ottaa lapsia välillä hoitoon, ja silloin yritän keskittyä vain itseeni. Joskus käyn salilla, mutta jos energia ei riitä siihen, menen vaikka kahville. Tärkeintä on, että pystyn edes joskus ottamaan rennosti. Arjen kiireitä ja stressiä on helpompi sietää, kun on itse levännyt. Lepo on mielestäni paras keino selviytyä.

– Koska viihdyn siistissä kodissa, minun on välillä haastavaa vain olla tekemättä mitään. Jos lapset ovat poissa, käytän ajan usein siivoamiseen. Sekin on terapeuttista, koska kun tavarat ovat paikoillaan ja koti siisti, minulle tulee hyvä mieli.

– Myös rutiinit ovat tärkeitä. Teemme samoja asioita samassa järjestyksessä. Lapset tietävät, mitä seuraavaksi tapahtuu. Illat sujuvat rauhallisemmin, kun ensin syömme, sitten pesemme hampaat ja puemme yöpuvut.

arjen miljonääri

Ennnakointi antaa lisäaikaa

Johanna Ylilehto on kahden lapsen äiti, joka kirjoittaa Arjen miljonääri -blogia.

– Kodin ei tarvitse olla joka päivä tiptop, ei edes joka viikko. En ikinä ehtisi tehdä mitään omia juttuja, jos minun pitäisi koko ajan siivota. Laitan seuraavan päivän tavarat ja lasten vaatteet jo illalla valmiiksi. Säästän monta minuuttia arvokasta aamuaikaa. Teen myös kerralla ison satsin ruokaa. Silloin ei tarvitse alkaa heti kotiin tullessa alkaa hääräillä hellan ääressä.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä