Raastavimmat lentokokemukset lasten kanssa – ”Sukelsi vöistä sukkana läpi”
Kaksplussan lukijat listasivat karuimmat kokemuksensa siivillä.
Itkua, korvasärkyä ja oksennusta. Lentäminen lasten kanssa ei välttämättä ole antoisin osa lomamatkaa.
Pitkät tunnit
”Poikani oli juuri täyttänyt 2 vuotta ja koneen noustessa ilmaan hänen oli oltava omalla penkillään. Välissä oli käytävä, ja lapselle outo ihminen istui pojan vieressä. Lentoemännät eivät ymmärtäneet asian hankaluutta, kun yritin selittää – osasivat vain espanjaa. Onneksi löytyi kiltti ihminen, joka suostui vaihtamaan paikkaa. Lento kesti 5 tuntia. En tajunnut, että poika haluaa maitoa nukahtaakseen. Jonkin aikaa kesti huuto koneessa, jonka seurauksena minä sekä poika olimme hikisiä. Paluumatkalla siskoni oli poikaystävänsä kanssa mukana. Istuimme eri puolelle konetta, mutta poika viihtyi saadessaan käydä moikkaamassa tätiä eri puolella konetta.”
”Edessä oli 6 tunnin iltalento Kanarialta Tampereelle, ja 2-vuotias oli vauhdissa: kurkki takana olevia, vilkutteli ja hassutteli. Hän ei nukahtanut, vaikka sen varaan laskettiin. Laskeutuminen oli noin kymmeneltä illalla – lapsi edelleen vauhdissa, eikä suostunut pysymään vöissä. Sukelsi niistä sukkana läpi. No pakko oli pysyä vöissä, koska miehistö käski. Väkipakolla pitelin kiinni. Lapsi sai itkupotkuraivarit ja nukahti kiukkuunsa kesken laskeutumisen. Parin minuutin päästä heräsi, kun piti poistua koneesta. Siitähän taas riemu repesi. Ei olla lennetty sen jälkeen.”
”Lensimme yötä vasten Kanarialta kotiin päin. Lennon kesto oli 6 tuntia. Suunnitelmamme toimi eli molemmat lapset nukahtivat. Istuin keskellä, ja molemmat nukkui pää sylissäni. Vietin koko matkan samassa asennossa, ei vessassa käyntiä tai asennonvaihtoa. Ne oli pitkät tunnit. Kun aamuyöstä pääsimme kotiin, niin eiväthän lapset olleet väsyneitä. Eli pirteänä uuteen päivää…paitsi minä.”
Lue myös: Lentokoneessa pienen lapsen kanssa: Näin selviät – Purseri-Sannan 6 vinkkiä
Ei ne omat lapset
”Vajaa 2-vuotias lapseni ei suostunut pitämään enää vaippaa. Olimme yölennolla Kap Verdeltä kotiin, ja lapsi huusi hikimärkänä kuin päätä olisi leikattu irti. Lento kesti 10 tuntia välilaskuineen. Edessä oleva isäihminen teiniensä kanssa tuhisee, puhisee ja mutisee, enkö saa lasta hiljaiseksi. Vihdoin lapsi rauhoittuu ja nukahtaa. Hivutamme hänelle vaipan päälle, että hän ei pissaisi unissaan housuunsa. Lapsi vie kaksi paikkaa tilaa ja pyörii unissaan niin, että meinaa jatkuvasti pudota. Itse en nuku hetkeäkään. Viikko reissun jälkeen käytän lääkärissä – korvatulehdus, joka lääkärin mukaan on ollut varmasti aika pitkään.”
”Takapenkin teinit potkivat ja rynkyttivät meidän penkkejä koko lennon. Pyynnöistä huolimatta ei loppunut. Huusivat ja kiroilivat, eikä kukaan huoltajista puuttunut touhuun. Omien kanssa ei ollut mitään ongelmia.”
”Kaksi kertaa olemme lentäneet Teneriffalle lasten kanssa – 5-vuotiaan, 8-vuotiaan ja 9-vuotiaan, uudestaan vuoden päästä. Ainoa tympeä muisto lennoilta oli känniset aikuiset. Toisella kerralla oli mennessä paljon ilmakuoppia, ja lapsilla meinasi tulla itku, kun vessat olivat lukittuina vähän väliä.”
”Omien lasten kanssa ei mitään pahempaa koskaan. Kuopuskin on tottunut lentelyyn. Ainut mikä riepoo, ovat kysymykset: Koska ollaan perillä? Kestääkö vielä kauan? Entä jos tää kone putoaa? Raastavaa oli myös kerran, kun etupenkin teinitytön hiustenpidennykset tulivat tarjottimelleni. Ei auttanut, vaikka heitin tukan takaisin, koska oli kuulokkeet korvilla.”
Imettäminen, tuttipullosta juominen tai isommalla lapsella pastillin imeskely helpottaa yleensä korvakipua lennolla.
Kun koneeseen nouseminen ei ollut vaihtoehto
”Kolmevuotias tyttäreni ilmoitti, että hän ei nouse koneeseen.”
”Poikani, 3 vuotta, ilmoitti jo heti lentokentällä, että hän haluaa kotiin. No sehän ei valitettavasti onnistunut sillä hetkellä. Lentokoneessa hän huusi ja raivosi alkumatkasta niin paljon, että meinasi äidillä usko loppua. Sen jälkeen ei olla lennetty.”
Korvat koetuksella
”Viiden pienen lapsen kanssa reissussa, ja olimme tulossa kotiin rantalomalta. 9-vuotias poika alkoi huutoitkemään, kun korviin sattui. Itkua kesti 2 tuntia. Itseä hävetti, mutta oli tietenkin pakko ymmärtää, että todella sattuu. Muut perheestä lähtivät kentältä kotiin ja minä Lastenklinikalle pojan kanssa, jolla ehti korva puhjeta ennen sinne pääsyä.”
Jaa oma kokemuksesi