Kolme trendiä, jotka nykyvanhempien olisi aika hyvästellä
Kulissien pystyttäminen tai niiden tahallinen romuttaminen voivat käydä lapselle kalliiksi. Oletko sinäkin kyllästynyt näihin someilmiöihin?
Ennen lapsuuskuvia säilytettiin kotien kirjahyllyissä. Nyt kuvat ovat netissä kaikkien nähtävillä.
Tälle kärjistykselle löytyy monta vastaväitettä. Eiväthän kaikki postaa lapsistaan kuvia someen, jotkut laittavat vain osan kuvista julki, yksityinen sometili on vain sukulaisten nähtävissä ja niin edelleen.
Yhtä seikkaa ei kuitenkaan voi kiistää: sosiaalinen media on muuttanut uusien sukupolvien lapsuutta ja sen tallentamista merkittävästi, eivätkä kaikki siihen liittyvät ilmiöt ole tervetulleita. Kaksplus listasi, mitkä trendit olisi perusteltua hylätä lapsen edun nimissä.
1. Beiget kulissit
Sosiaalista mediaa on arvosteltu jo vuosikausia siitä, että käyttäjät jakavat kanaviinsa pääasiassa elämänsä huippuhetkiä ja myönteisiä puolia. Kun huonommista kuulumisista ei hiiskuta, syntyy helposti illuusio, että kaikilla muilla menee aina hienosti.
Harmonisen somefeedin tavoittelulla on toinenkin huolestuttava seuraus, nimittäin asioiden tekeminen ja teeskenteleminen vain upean otoksen toivossa. Taannoin lelu- ja leikintutkija Katriina Heljakka totesi Kaksplussan haastattelussa, että vanhemmat ovat alkaneet viime vuosina yhä useammin toivoa lastensa leluilta muutakin kuin leikkiarvoa, siis esteettistä arvoa koriste-esineinä.
– Ehkä osittain siksi, että hillitty värimaailma ja kauniit esineet näyttävät hyvältä Instagramissa, Heljakka pohti tuolloin.
Heljakka puhui haastattelussa ”surullisista beigeistä leluista”, joissa aikuisen mieltymykset ovat saaneet ylivallan. Beiget kulissit ovat todellakin menneet liian pitkälle, jos niiden tavoittelu tarkoittaa, että lapsilta kielletään heidän värikkäät suosikkilelunsa- tai vaatteensa. Yhteisten puuhienkaan ei pitäisi määräytyä sen perusteella, mistä saa kivoimman näköistä sisältöä vanhemman someen.
2. Aidon arjen toitotus lapsen yksityisyyden kustannuksella
Vastalauseita edellä mainituille beigeille kulisseille ovat sometilit, jossa vanhemmat tietoisesti tuovat esille arjen nurjia puolia. Sisältöjen perusteluja ovat usein aitouden vaaliminen, vertaistuen jakaminen ja omien paineiden purkaminen.
Idea on sinänsä hyvä. Harvojen elämä on ruusuilla tanssimista, joten miksi esittää virheettömyyden näytelmää somessa ja luoda siten paineita muillekin? Valitettavasti aidon arjen kuvaamisen ylle lankeaa varjo, jos aitous tarkoittaa sitä, että suurelle tai jopa rajoittamattomalle yleisölle jaetaan lapsen kannalta epäimartelevaa sisältöä.
Kuva- ja videotodisteet lapsen kiukkukohtauksesta, kylpyhetken vähäpukeisuudesta, pottaharjoittelusta tai muuta vastaavasta ovat sisältöä, jonka kuvauksen kohde voi kokea harmilliseksi myöhemmin – etenkin, jos lapsi on jollain tavalla tunnistettavissa sisällöstä. Joskus lapsen identiteetti on mahdollista selvittää pelkästään vanhempien tietojen perusteella.
Lisäksi pitäisi olla itsestään selvää, että isommista lapsista jaetaan someen vain sellaista sisältöä, jonka he itse hyväksyvät jaettavaksi. Pieni lapsi ei kuitenkaan vielä ymmärrä, mikä some on ja miten se toimii. Koska luvan kysyminen kolmevuotiaalta on yhtä tyhjän kanssa, nolon sisällön jakamisesta olisi tärkeää pidättäytyä kokonaan. On parempi menettää tykkäyksiä kuin unohtaa lapsensa yksityisyys ja kunnioitus.
3. Lapsiin liittyvät somehaasteet
Koska lapsiin liittyvät sisällöt herättävät paljon reaktioita ja ihailua, aikuiset ovat lanseeranneet sosiaalisessa mediassa vinon pinon erilaisia haasteita, joissa lapsi on päähenkilönä.
Voi vain arvailla, kuinka moneen videoon lapselta on pyydetty lupa tai monessako tapauksessa lapsi on antanut luvan ymmärtämättä, että sisältö tulee olemaan netissä ikuisesti.
Karmaiseva esimerkki ilmiöstä on Tiktokissa vuonna 2023 levinnyt kananmunahaaste. Haasteessa vanhemmat rikkoivat kananmunan lapsensa otsaan varoittamatta ja kuvasivat lapsen reaktion videolle. Monista videoista kävi selväksi, että yllätysisku säikäytti ja kävi kipeää.
Lapsen kannalta nöyryyttäviin, vaarallisiin tai pelottaviin haasteisiin ei saisi lähteä ikinä mukaan seuraajakunnan viihdyttämisen toivossa. Kai tämän pitäisi olla sanomattakin selvää?
Jaa oma kokemuksesi