Golfaaja Minea Blomqvist: ”Olen välillä liiankin rento äiti”
Golfaaja Minea Blomqvist ei stressaa arkena turhasta. Pyykit voivat ihan hyvin kuivua narulla sateessa viikon, ja jos Minea ei jaksa lähteä kauppaan, perhe elää nuudeleilla ja omenoilla.
”Haastavinta äitiydessä on pelko lapsen hyvinvoinnista. Tuijotin eilenkin trampoliinilla pomppivaa poikaani ja pelkäsin, että jotain sattuu. Lapset ovat niin uhkarohkeita. On vaikeaa antaa lapselle tilaa ja päästää hänet menemään. Huoli valtaa mieleni etenkin, kun olen pelireissuilla ulkomailla. Pohdin silloin koko ajan, että onhan kotona kaikki varmasti hyvin.
Haluan kasvattaa lapseni siten, että hän osaa ottaa muut huomioon. Kiittäminen on tärkeä taito. En ymmärrä, miten se on monille niin vaikeaa. Olen toitottanut kiitoksen tärkeyttä Elmerille ehkä liikaakin. Olimme äskettäin pikaruokapaikassa, jossa avasin oven eräälle perheelle. Perheen pojat menivät ovesta sisään, mutta eivät kiittäneet. Elmeri marssi perään ja totesi napakasti, että unohditte kiittää. Ojensin häntä sen jälkeen, että toisten tapoihin ei tarvitse puuttua, tärkeintä on pitää huolta omista tavoista.”
Ei mikään kodin hengetär
”En ole vahvimmillani keittiössä. Mietin aina kaupassa stressaantuneena, että mitä ihmettä keksin ruuaksi. Olen testaillut eri reseptejä nyt, kun olen ollut enemmän kotona. Kokeilin muun muassa kermaista kanapastaa, mutta Elmeri ilmoitti heti, ettei usko pitävänsä siitä. Hermostuin ja kivahdin, että äidille pitää antaa nyt vähän armoa, kun äiti opettelee uusia juttuja.
Olemme laiskoja kotiaskareissa. Grillistämme loppui kaasu toukokuun alussa, mutta emme ole vieläkään ostaneet uutta kaasupulloa. Sen sijaan olemme grillanneet naapureillamme. Samoin myös ripustin pyykit kuivumaan parvekkeelle, kun mieheni Roope oli viimeksi kotona. Kun hän palasi viikon kuluttua reissusta, samat pyykit roikkuivat telineessä. Välissä oli satanut monta kertaa, ja vaatteet olivat kastuneet. Mieheni katsoi minua hymyillen. Olemme olleet 17 vuotta yhdessä, joten osaamme jo suhtautua toistemme vahvuuksiin ja heikkouksiin.
Olen välillä vähän liiankin rento. Jos minua väsyttää, menen sohvalle ja panen jonkin sarjan pyörimään, selailen Instagramia ja Facebookia tai metsästän Torista lastenvaunuja. Omasta mielestäni en ole hirveästi kännykällä, mutta poikani mielestä selailen sitä vähän liiankin useasti. Mikäli en jaksa lähteä kauppaan, syömme yhden päivän nuudelia ja omenoita tai mitä kaapista sattuukaan löytymään.”
Uusi arki vauvan ehdoilla
”Olin 24-vuotias, kun Elmeri syntyi. Halusin päästä jatkamaan uraani mahdollisimman nopeasti. Otimme heti lastenhoitajan avuksemme. Nyt toisen lapsen kanssa aion mennä vauvan ehdoilla, vaikka urani on minulle edelleen tärkeä. Haluan antaa täyden tuen aviomiehelleni, sillä urheilijalle keskittyminen ja lepo ovat tärkeitä.
Meillä on tukijoukot lähellä, sillä isovanhemmat asuvat kymmenen minuutin päässä kotoamme. En ole koskaan joutunut jättämään treenejäni väliin, vaan lastenhoito on aina järjestynyt. Juttelen äitini kanssa päivittäin puhelimessa ja anopin kanssa välillä jopa viidesti päivässä. Isovanhempien tuki on tärkeää, koska Roope on golfin pelaamisen vuoksi paljon poissa kotoa. Hän on ollut viimeisestä yhdeksästä viikosta kahdeksan ulkomailla.”
Rakkaat yhteiset hetket
”Aamumme ovat rentoja. Vapaa-aamuina saatamme Elmerin kanssa herätä vasta kymmenen jälkeen. Parhaita ovat aamut, jolloin koko perhe kerääntyy keittiöön. Aamupalaksi voi olla munakasta, leipää, luonnonjugurttia, mysliä tai puuroa. Elmeri saa katsoa lastenohjelmia tabletilta, ja me aikuiset luemme uutisia koneiltamme. Se on päivän paras hetki.
Nukutamme Elmerin edelleen, vaikka hän on jo 8-vuotias, sillä hän ei suostu menemään yksin nukkumaan. Siitä huolimatta iltahetki ei ole meille vain lapsen nukuttamista vaan perheen yhteinen luku- ja jutteluhetki.
Sänkymme tuntuu välillä ahtaalta. Nukun sängyn toisessa päässä ja Roope ja Elmeri toisessa. Raskauden aikana kuorsasin niin kovaa, että pojat pakenivat Elmerin huoneeseen nukkumaan.
En ole raaskinut ostaa kovinkaan paljon vauvanvaatteita. Lapset kasvavat niin nopeasti, ettei vaatteisiin kannata tuhlata älyttömästi rahaa. Vauvamme on poika, joten Elmerin vanhat vaatteet pääsevät kiertoon. Otin myös äitiyspakkauksen.
Perheemme yhteiset hetket ovat harvinaista herkkua. Rauha ja onni tulevat yhteisestä ajasta: elokuvahetkistä tai liikuntalomasta Vierumäellä. Niiden jälkeen olen onnellisimmillani.”
Minea Blomqvist synnytti pojan loppukesällä. Artikkeli on julkaistu alun perin lokakuun Kaksplus-lehdessä 8/2018.
Jaa oma kokemuksesi