Lasten kanssa Pariisissa: Näin kaupunkiloma onnistuu vauvan ja uhmaikäisen kanssa
Miten sujuu matkailu suurkaupungissa lasten kanssa? Henna ja hänen miehensä ottivat vauvansa ja kolmevuotiaan tyttärensä mukaan lomamatkalle Pariisiin.
Aamupuuro kello seitsemän, viimeiset tavarat laukkuihin, vaatteista kiukkuileva kolmevuotias puoliväkisin autoon ja turvakaukalossa hymyilevä pikkusisko isän vankoille käsivarsille. Mies parkkeeraa auton Helsinki-Vantaan parkkihalliin.
Muovitamme tuplarattaita viime minuutilla.
– Tätä se on lasten kanssa, totean virkailijalle. Hän myhäilee.
Aamulento osoittautuu hyväksi ideaksi. Pienempi nukahtaa syliin muutaman maissinaksun ja aamuvellin jälkeen. Isompi katselee maisemia ikkunasta, kyselee missä olemme ja piirtää matkavihkoonsa.
Hänellä on mukanaan monia seikkailuja nähnyt pahvinen matkalaukku. Se sisältää tärkeimmät: värikynät, vihko, tarrat, piirustustaulu sekä muutama vauvalelu siskoa varten. Laukku on oikeastaan koko perheen selviytymispakkaus.
Minä en osaa ummistaa silmiäni. Olemme matkalla yhteen lempikaupungeistani, Pariisiin.
En olisi uskonut, että matkustan suurkaupunkiin näin pienten lasten kanssa. Kaukokaipuulleen ei voi mitään: on mentävä, katseltava, kosketeltava ja koettava. Tytöt eivät tätä matkaa tule muistamaan. Silti uskon, että erilaiset kokemukset tekevät ihmisen.
Lue myös: Matkailu lapsen kanssa: Muista nämä 4 vinkkiä
Mihin majoittua lasten kanssa Pariisisssa?
Charles de Gaulle -lentokentällä ystävällinen virkailija kysyy sukunimeämme ja osoittaa rattaita. Ne saapuivat! Helpottuneina vyötämme tytöt ja lähdemme etsimään junaa. Rattaiden kanssa maan alle pääseminen osoittautuu mutkikkaaksi. Tavallisista porteista ei mahdu edes kapeilla Phil&Tedseillä. Osa hisseistä ei toimi tai vie väärään kerrokseen.
Majoitumme suurkaupungin ytimessä. Pariisin hintataso ja hotellihuoneiden laatu eivät kulje käsi kädessä. Maksamme ensisijaisesti sijainnista. Matka junalta hotellin pihaan kestää alle kymmenen minuuttia.
Latinalaiskortteleiden tunnelma on kansainvälinen: eri kielet, erinäköiset ihmiset, pienet putiikit ja ravintolat tekevät tämän kaupungin. Hotellihuoneemme sijaitsee viidennessä kerroksessa. Ikkunoista näkyy Notre Dame.
Esikoinen ihastuu sänkyynsä, jonka kattoikkunasta hän voi ihailla Pariisin taivasta. Syötän vauvan ennen kuin lähdemme etsimään ravintolaa.
Tiettyjä arkirutiineja ei voi paeta edes Pariisin kattojen ylle.
Lue myös: Mitä mukaan matkalle lapsen kanssa? Muista pakata ainakin nämä
Mitä tehdä lasten kanssa Pariisissa?
– Pardon, pardon. Törmäämme koko ajan johonkin.
Kahviloiden ahtaat käytävät ja lähes toisissaan kiinni olevat pöydät tekevät rattailla liikkumisen haastavaksi. Pariisissa kapeat matkarattaat ovatkin välttämättömyys. Onneksi perheen pienin suostuu ruokailemaan rattaissa. Syöttötuoleja kahviloissa ja ravintoloissa ei ole.
Ensimmäisenä päivänä emme mene lähikortteleita kauemmaksi. Tytär päättää ensimmäisen kohteemme, Notre Damen katedraalin. Kirkkoon ei tarvitse jonottaa. Rattailla pääsee helposti sisälle. Ruusuikkunat lumoavat lapsen. Katse nousee korkeuksiin, lasimaalausten väriloisto ihastuttaa.
– Siinä on Jeesus! tyttö ilmoittaa. Seurakunnan päiväkerho on hoitanut tehtävänsä.
Kirjallisuudesta elävänä haluan sympaattisimpaan kirjakauppaan, jonka tiedän. Shakespeare et co. on kuin pala taivasta kirjoja ja niiden tuoksua rakastavalle. Sen sijainti on ihanteellinen – vieressä on pieni puisto. Mies viihdyttää lapsia ulkona.
Lue myös: Odottaja, vältä matkustamista näihin maihin zika-viruksen takia
Uhmakohtaus ravintolassa
Toisen päivän aamu. Tätä päivää tyttäremme on odottanut! Eiffel-tornin liput laukussa lähdemme kävellen liikkeelle. Matka tornin juurelle on pitkä, mutta Pariisin aurinko houkuttelee kadulle. Hyvät kengät tulevat tarpeeseen. Kuopuksemme on nuorin paikalla oleva turisti. Hän kerää katseita ja hymyjä.
– Quelle petite princesse, jolie! Ranskalaiset ihastelevat vaaleahiuksista ja sinisilmäistä vauvaa.
Lounastauko venyy pitkälle iltapäivään. Väsynyt uhmaikäinen saa matkan pahimman kiukkukohtauksen täpötäydessä ravintolassa, jossa on tuskin tilaa liikkua. Mikään ruoka ei kelpaa. Haarukka on vääränlainen. Astiat ovat vähällä lentää lattialle.
Ihmiset ympärillämme luovat meihin pitkiä katseita. Mitään ei ole tehtävissä. Ruokaa on saatava, jokaisen meistä. Isä joutuu kantamaan kiukkuilevan tyttärensä kaksi kertaa ulos ravintolasta.
– Pardon, pardon, jatkamme anteeksipyyntöjen tulvaa.
Pitkien neuvottelujen jälkeen tytär tarttuu haarukkaan. En uskalla katsoa vieressämme istuvaa italialaista naista silmiin. Ravintolasta poistuessaan hän kuitenkin yllättäen toteaa aikuiselle tyttärelleen: ”Oh, I remember. You were as terrible as she is at her age!”
Lue myös: Näin lapsiperhe säästää rahaa – 15 vinkkiä
Museoita ja lastenvaateshoppailua
Kolmas päivä on varattu perheen aikuisille. Minä ja mieheni pidämme museoista, ja Centre Pompidoun moderni taide houkuttelee. Avarat tilat, värikkäät taulut sekä rakennuksen monia mielipiteitä herättävä arkkitehtuuri miellyttävät myös perheen lapsia. Kokonaisuus on toimiva.
Jo pelkkä Pompidou-keskuksen rakennus on nähtävyys.
Tyttäremme ovat tottuneet museoihin jo vauvaikäisenä. Kolmevuotias osaa jo keskittyä hetken: hän tarkkailee ja esittää kysymyksiä.
Museopäivät on syytä pitää sopivan kompakteina. Monen tunnin kiertely ei lasten kanssa toimi. Pompidou-keskuksen ylimmässä kerroksessa on upea näköalaravintola. Huikeat maisemat ja ravintolan arvokkaan rauhallinen ilmapiiri viehättävät. Hintataso on korkeahko: penne pasta tomaattikastikkeessa maksaa parikymmentä euroa. Tällaisessa miljöössä lasten on syytä osata käyttäytyä.
– Tänään me sitten jaetaan pasta, sanon tyttärelleni ennen kuin astumme sisälle.
– Sopiiko?
– Joo, mennään. Minä olen nätisti! Minä lupaan.
Tyttö käyttäytyy kuin pieni enkeli koko ruokailun ajan.
Iltapäivällä on aikaa ostoksille. Jätämme Gallerie Lafayetten suosiolla väliin. Rue du Rivoli ja sen lähiympäristö tarjoavat riittävästi putiikkeja ja silmänruokaa. Pariisissa koko katu saattaa olla varattu lastentarvikkeille ja merkkivaateliikkeille. Siitäkin tunnistaa suurkaupungin.
Jätämme Gantit ja Burberryt hyllyyn, mutta BHV Maraisin 6+1 päivää houkuttelee käyttämään matkakassan loppuun. Iso osa vaatteista myydään alle puoleen hintaan. Se saa perheen isän kukkaronnyörit löystymään. Kerrankin.
Lue myös: Vanhempi, näin saat lisää omaa aikaa: 10 vinkkiä
Pariisi-elämyksiä lapsille
Lapset jaksavat hienosti; erityisen ylpeä olen pienimmästä, joka kujertelee rattaistaan paikallisille eikä itke missään. Pieni tyttö on pelkkää hymyä aamusta iltaan. Kolmevuotias kiinnostuu helposti uudesta. Hän huomaa matkalla asioita, joita aikuiset eivät näe.
Uhmaikäisen suurimmat kiukut välttää, kun verensokeri pysyy tasapainossa. Yleensä tilaamme pasta bolognesen. Tomaattitahrat vaatteissa ovat taattua matkaseuraa.
Ranskalainen palvelukulttuuri on lasten kanssa matkatessa luksusta. Sisälläni asuva pieni ranskatar nauttii, kun saan tuntea itseni asiakkaana tärkeäksi eikä minun tarvitse raahata lasten, ostoskassien ja rattaiden lisäksi vielä omaa tarjotintakin.
Pariisi sopii lapsiperheille, jos vanhemmat jaksavat kävellä paljon ja ovat valmiita luopumaan pitkistä kahvitauoista, joiden aikana kirjoitetaan postikortteja, jutellaan ja tarkkaillaan ympäristöä. Niitä kaipaan ehkä eniten.
Lue myös: Näitä voit harrastaa vauvan kanssa – 10 kivaa ideaa
Lastenrattaiden kanssa on hankalaa
Lähtöpäivän aamuna astumme viimeisen kerran latinalaiskortteleiden humuun.
– Voi ei, Sophie! parkaisen ja kiiruhdan puolijuoksua takaisin. Lelukirahvi on jäänyt hotellihuoneeseen. Juoksen viisi kerrosta kapeita kierreportaita ylös, etsin ja etsin. Kumilelu löytyy sängyn ja ikkunan välistä. Kentälle tulee taas kiire.
Saavumme lentokentälle tunti ennen koneen lähtöä. Junaseisakkeen ainoa hissi on epäkunnossa! Emme saa tavaroita, rattaita ja lapsia yhtä aikaa liukuportaisiin. Mies taittaa rattaat kokoon, minä nappaan vauvan ja otan esikoistani kädestä.
– Nyt pitää mennä liukuportaita. Pidä lujasti kiinni äidin kädestä! sanon ja lähdemme liikkeelle.
Turvatarkastuksessa juutun lastenruokien ja maidonkorvikkeen kanssa tutkittavaksi. Jokainen ruokapurkki pitää merkitä erikseen. Lasken minuutteja koneen lähtöön. Onneksi portille on lyhyt matka. Mies ottaa vauvan syliinsä. Minä raahaan pelleilevää 3-vuotiasta käsipuolesta.
– Äiti, sattuu! hän kiljuu.
Vaihtoehtoja ei ole. Koneen lähtöön on aikaa viisitoista minuuttia.
Helsingissä urhoolliset tyttäremme nukahtavat takapenkille.
– Minä kerron huomenna kerhossa, että olen käynyt kaksi kertaa Notte Tamessa ja kerran Eiffel-tornissa, tytär kertaa illalla sängyssään.
Lue myös: Milloin vauvan voi jättää ensimmäisen kerran hoitoon?
Kommentit (1)
Tuntui aivan omakohtaiselta kirjoitukselta! Asun Pariisissa 2v taaperon kanssa ja pidän aiheesta blogia, lisää vinkkejä Pariisiin lapsiperheelle voi lukea: pikkusophienpariisi.wordpress.com