Anni, 32, harrastaa vaeltamista kahden pienen lapsen kanssa – ”Katastrofiretkistäkin jää hauskoja muistoja”
Anni ja Tuomo tapasivat eräopaskurssilla ennen kuin perustivat perheen. Vaeltaminen on tärkeä osa elämää, vaikka nyt matkat tehdään pienten lasten ehdoilla.
Vuonna 2016 eräopas Anni Vuohensilta, 32, kirjoitti retkeilystä kiinnostuneiden Facebook-ryhmään, että aikoo lähteä pian syntyvän esikoisensa kanssa vauva-aikana Lappiin vaeltamaan.
Lue myös: Ihanat lasten luontoretkikohteet Uudellamaalla – 7 takuuvarmaa elämystä
– Ajattelin, että siinä se söpö nyytti kulkee helposti mukana, Anni nauraa.
Sitä ennen Anni oli tehnyt 19-vuotiaasta asti vaellusretkiä, yksin tai yhdessä ystävien kanssa.
Äidiksi tuleminen olikin iso elämänmuutos, jonka myötä eräilyharrastuskin on muuttunut Vuohensiltojen perheessä. Pariskunta tapasi, kun Anni ja Tuomo, 34, opiskelivat eräopastutkintoaan Joensuussa vuonna 2007. Nyt pariskunta asuu Tampereella 4- ja 2-vuotiaiden lastensa kanssa.
Parille oli selvää, että harrastus tulee jatkumaan ennemmin tai myöhemmin myös pienten lasten kanssa.
Esikoinen, Vilho, on nukkunut ensimmäistä kertaa teltassa kolmekuisena, Taika on ollut vuodenikäisenä kolmen päivän vaelluksella.
Väkisin ei kannata yrittää
Äiti, isä ja kaksi lasta kiipeävät leveää kävelyreittiä kohti tunturia Äkäslompolon kupeessa. Isällä on kantorinkassaan vain pehmoleluilves, sillä kaksivuotias Taika haluaa juuri nyt kävellä itse. Vilho, neljä vuotta, kuljettaa innokkaasti pehmohirveä ja suurennuslasia mukanaan mutta kyllästyy hetken kuluttua ylämäkeen.
Parempi pitää mustikkatauko, toteavat vanhemmat. Tunturin laelle ei kannata väkisin yrittää väsyneiden lasten kanssa.
Annista ja Tuomosta lasten kanssa retkeilyssä jää ehdottomasti plussan puolelle. Päätelmän voi allekirjoittaa moni vanhempi, joka on retkeillyt lapsen kanssa – ihan vain lähimetsässäkin.
– Lasten kanssa parhaita asioita ovat monesti luontohavainnot. Isojärven kansallispuistossa näimme esimerkiksi elävän majavan, joka ei välittänyt lainkaan kuopuksemme riemunkiljahduksista vaan jatkoi omia puuhiaan, Anni kertoo.
Anni ja Tuomo pitävät Wilderness Family Finland -tubekanavaa, jota katsomalla huomaa, miten varsinkin ötököiden tarkkailu ilahduttaa esikoista. Kohokohta on syntymäpäivälahjaksi saatu suurennuslasi, jolla Vilho tutkii pienen luolan seinämästä löytynyttä hyönteistä.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Aina ei jaksa edes ulkoilla
Videoilla lapset vaikuttavat viihtyvän hyvin metsässä ja tunnelma on leppoisa. Anni ja Tuomo kertovat, että ei heilläkään ole aina auvoisaa.
– On sellaisiakin päiviä, etten jaksa lähteä ulos. Esimerkiksi silloin, kun ulkovaatteiden pukeminen on ylivoimaisen vaikeaa – puet toisen lapsen, niin toinen riisuu sillä välin. Onneksi Tuomolla on paremmat hermot. Sen ansiosta me ulkoillaan enemmän! Anni nauraa.
Omalla tavallaan ikimuistoista on myös ollut telttaretki lasten kanssa, kun molemmat lapset suostuivat nukahtamaan vasta puolen yön jälkeen. Pienempi heräsi vielä kahdelta kiljumaan.
– Silloin oli olo, että en lähde koskaan enää. Kun pöly on laskeutunut, niin jäähän katastrofiretkistäkin lopulta hauskoja muistoja.
Tuomo vinkkaa, että lasten kanssa suorittaminen ei kannata. Eteneminen on toissijaista.
Taika ihmettelemässä telttaa sisäpuolelta.
Lapsi saa liikkua vapaasti
Retken pidemmät kävelyjaksot voi suunnitella pienen lapsen päivälevon ajaksi, jolloin lapsi voi torkkua kantorinkassa. Sen jälkeen on hyvä pitää taukoa ja pystyttää leiri. Sitten voikin leikkiä hetken teltassa ja tehdä vielä illalla pienen kävelyn, jolta palaa takaisin leiriin.
– Pyritään siihen, että lapsi saisi itse liikkua mahdollisimman vapaasti, eikä mennä vain aikuisten ehdoilla, Tuomo toteaa.
Anni toteaakin, että tänä vuonna perheen etenemät matkat ovat lyhentyneet huimasti. Kaksivuotias haluaa kävellä paljon itse – yksivuotiaana hän vielä viihtyi paljon kantorinkassa katsellen ympärilleen.
– Luonnossa oleilu on nyt enemmän hengailua, Anni sanoo.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Anni ja Tuomo muistuttavat, että pitkille vaelluksille ei lasten näkökulmasta ole tarve lähteä. Lähimetsäkin riittää hyvin, jos pidemmälle suuntautuvat retket eivät käy päinsä.
– Vilhokin kyselee, että voitaisiinko telttailla päikyn metsässä. Hän selvästi ajattelee, että teltan voi pystyttää mihin vain.
Tähän asti pari on tehnyt eräretkiä myös niin, että toinen lapsista on viettänyt mummolaviikonloppua, kun toinen on ollut vanhempien mukana luonnossa.
Lue myös: Kaisli, Elo tai Viima? Katso 20 x kauneimmat harvinaiset luontonimet tytöille ja pojille!
Kesän alussa Vilho ja vanhemmat yöpyivät teltassa Helvetinjärven kansallispuistossa. Tuomo muistelee, miten hienoa oli päästä vihdoin melomaan lapsen kanssa.
– Vilholla on mukanaan oma pieni mela, jolla hän voi läiskytellä vettä. Vesipyssy oli myös kova juttu. Sillä kelpasi leikkiä hyvä tovi, niin aika kanootissa ei tullut pitkäksi, Anni kertoo.
Retkien kokoonpano on kuitenkin muuttumassa, sillä perheeseen odotetaan kolmatta lasta syntyväksi. Sitä ennen vanhemmilla on omia suunnitelmia.
Ruoka ja uni maistuvat, kun on viettänyt koko päivän ulkona.
Yksin vaeltamaan raskaana
Vielä ennen vauvan syntymää Anni aikoo ennättää retkeilemään – ilman perhettä. Pian edessä häämöttävänä vauva-aikana pitkäkestoiset vaellukset yksin eivät onnistuisi.
– Olen aiemminkin tehnyt pitkiäkin vaelluksia raskaana. Toisessa raskaudessa olin Lapissa 10 päivää yksin. Tosin tämä raskaus on jo niin pitkälle, että melontaretki saattaa olla parempi vaihtoehto.
Luonnossa retkeily on pariskunnalle kaivattua omaa aikaa, jolloin saa nauttia metsän rauhasta.
– Se on iso vastakohta hälyisälle, pikkulapsiarjelle. Metsässä oleminen on elvyttävää.
Samaa mieltä on Tuomo, joka aikoo arki-iltana suunnata yöksi Kaupin metsään. Sieltä pääsee aamulla pyöräilemään sutjakkaasti työpaikalle.
Jaa oma kokemuksesi