Elmeri, 9, on älykäs ja nopea oppimaan – ADHD-diagnoosi ei silti tullut vanhemmille yllätyksenä
Jokaiseen päivään mahtuu hyviäkin asioita, vaikka arki on rankkaa, Nina-äiti kertoo.
Elmeri on 9-vuotias koululainen, joka pitää muun muassa rumpujen soitosta ja laskettelusta. Oppiminen on teräväpäiselle Elmerille vaivatonta.
Koulupäivisin Elmerin isä joutuu kuitenkin useimmiten kantamaan tämän aamupalapöytään.
Voileivän ja omenamehun edessä Elmeri vielä nuokkuu, kunnes herää isän, Robertin, jutusteluun. Usein vaatteiden vaihdon ja hampaidenpesun kanssa tulee kiire.
Elmerin ADHD ei siis välttämättä näy päällepäin, mutta vaikeuttaa toisinaan eloa.
Yleensä äiti Nina lähtee aamulla aikaisin töihin, mutta jos hän on kotona Elmerin herätessä, hän tyytyy kuuntelemaan makuuhuoneesta kouluun lähtöä.
– Rutiinit ovat Elmerille erittäin tärkeitä. En mene sotkemaan Robertin ja Elmerin aamun kulkua.
Viikonloppuisin perhe ulkoilee, käy elokuvissa ja leipoo. Elmeri nauttii hyvästä ruoasta. Myös kavereita kutsutaan kylään, välillä vanhempienkin aloitteesta.
– Elmeri on todella fiksu mutta myös omapäinen ja voimakastahtoinen. ADHD vaikeuttaa välillä kaverisuhteita, sillä se tekee Elmeristä suorasanaisen.
– Houkuttelimme Elmeriä aloittamaan viime kesänä jalkapallon, sillä ajattelimme sen tekevän hyvää sosiaalisesti. Jalkapalloharrastus on jatkunut, vaikka luvattu houkutin eli oma puhelin hänelle luovutettiin jo elokuussa.
Merkit ADHD:stä olivat näkyvissä Ninan mukaan jo hyvin pienenä.
– Diagnoosi ei lopulta ollut yllätys.
Elmeri on ollut pienestä pitäen voimakastahtoinen.
– Tuttipullo piti saada aivan heti. Hän oli myös ylivilkas, kiipeämässä joka paikkaan ja hyvin puhelias. Toisaalta hän alkoi kävellä ja puhua varhain. Hän oppii nopeasti uusia asioita.
Virallisesta diagnoosista ei juuri hyötyä
Perhepäivähoidossa ADHD ei vielä tullut ilmi. Mutta päiväkodin suuremmassa ryhmässä se alkoi näkyä.
Niinpä neuvolasta sysättiin liikkeelle erikoissairaanhoidon tekemä tutkimus syistä Elmerin ylivilkkaudelle. Syyksi todettiin ADHD.
Ensimmäisellä luokalla Elmeri aloitti Ninan ja Robertin toiveesta lääkityksen, jotta arki tuntuisi Elmeristä helpommalta.
Lääkitykseen vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä. Sen kokeileminen kannatti.
– Onneksi lääke auttaa, ja Elmeri pääsee näyttämään vahvoja puoliaan, joita on monia.
Elmerin koulun kanssa yhteistyö on sujunut hienosti, Nina kertoo.
Nina kuitenkin harmittelee sitä, että virallisesta diagnoosista ei kovin paljoa ole toistaiseksi ollut hyötyä.
– ADHD-lapselle kouluun on vaikea saada omaa avustajaa, vaikka lääkäri sellaista suosittelisi.
Elmerin luokassa oli onneksi ensimmäisenä ja toisena kouluvuonna koulunkäyntiavustaja.
Opettajana itsekin työskentelevä Nina toivoisi, että asiaa ajateltaisiin yhteiskunnassa kauaskantoisemmin.
– Jos koulun alkaminen sujuu hyvin, se kantaa pitkälle. Muuten lapselle voi tulla huonommuuden tunne. Luokan yksi ainoa aikuinen ei riitä huomioimaan kaikkia 20–30 lasta yksilöllisesti.
”Oletko katunut?”
Elmeri saapui perheeseen adoption kautta 10-viikkoisena. Taustalla on Ninan rankat lapsettomuushoidot, jotka meinasivat viedä hengen. Terveyshuolet eivät loppuneet hoitojen päättymiseen.
Nina sairastui rintasyöpään Elmerin ollessa 3-vuotias.
Syöpähoidot kestivät puoli vuotta. Nina joutui viettämään tuolloin paljon aikaa sairaalassa. Myös kohtu oli poistettava, sillä endometrioosi paheni syöpähoitojen myötä.
– Olin varma, että kuolisin pian. Silloin mietin, miksi meille on annettu Elmeri, jos minut otetaan pois. Hän on joutunut jo kokemaan eron bioäidistään ja sitten vielä minusta.
Onneksi syöpä saatiin kuitenkin taltutettua. Kontrollikäynneillä Nina käy edelleen puolen vuoden välein. Pelko syövän uusimisesta on läsnä joka päivä.
Toisinaan Nina pohtii, miten hänen sairastelunsa on vaikuttanut Elmeriin.
Ninan ystävä kysyi, kaduttaako Ninaa lapsettomuushoitoihin ja adoptioprosessiin lähteminen, kun tie on ollut niin kivinen.
– Välillä arki ADHD:n kanssa on rankkaa, mutta kertaakaan en ole katunut. Joka päivään mahtuu hyviäkin asioita.
Nina pohtii, että hänestä on tullut kaikkien kokemiensa vaikeuksien myötä suorasanaisempi. Elämää on elettävä tässä ja nyt, eikä vaikenemiselle ole enää sijaa.
– Elämme poikamme kanssa niin symbioosissa, että olen varmaan saanut Elmeriltä ainakin A:n ja H:n. Se on vain hyvä, Nina naurahtaa.
Jaa oma kokemuksesi